Kirjoittelin siis aiemmin ystäväni pohdiskeluista siitä, miten miestä pitäisi tulkita. Miten tässä sitten kävikään. Nuorempi, kiireinen mies on siis kyseessä.
Joku lukijoista antoikin hyvän vinkin, Petran tulisi laittaa mies selkä seinää vasten. Ja saada vastaus ”joo tai ei”. Haasteet hieman jatkuivat lähestyvän joulun merkeissä. Petra oli ostamassa pientä lahjaa miehelle ja vihjaisi tapaamisesta, jotta antaisi lahjan. Naisnäkökulmasta keskustelu (tekstiviestein) oli hämmentävä:
– ”Ois kiva nähdä ennen joulua, mulla on pieni lahjakin sulle”
– ”Nyt mutkin on sitten pakotettu ostamaan sulle jotain”
– ”Ei ole pakko ostaa mitään, jos et halua”
– ”On se, jos sä kerran ostit jotain niin se on pakottamista”
Ei kai lahja voi olla pakko? Eikö se ole halua muistaa läheistä ihmistä? Viestittely päättyi siihen, ettei lahjoja vaihdeta. Pari päivää myöhemmin mies otti yhteyttä ja oli sitä mieltä, että Petra on liian herkkä. Hänen mielestään kaiken olisi tullut jatkua kuten ennenkin eikä tällaisista asioista tarvitse tunteilla.
P.S. Vinkkinä kaikille teille miehille, parempi vastaus olisi ollut vaikka valkoinen valhe: ”Voi ei, mulla on vielä kaikki lahjat ostamatta. Haittaako, jos saat omasi vasta aatonaattona?” Suklaarasia tai mitä tahansa on parempi kuin tuo vastaus.
Loppukiri 