Oltiin baarissa vähän isommalla porukalla. Raisa oli mukana, samoin Minna ja muutama muu. Minnan mukana oli myös hänen miespuolinen kaverinsa. Mies on perheellinen ja naimisissa eli tosiaan kaveri.
Illan kuluessa, piirissämme pyörähti kaikenlaisia puolituttuja. Ja uusia tuttavuuksia. Eräskin mies halusi vain tarjota juomat koko porukallemme ja poistui paikalta sen jälkeen. Kellekään ei oikein selvinnyt miksi.
Minna löysi tanssilattialta seuraa ja näytti viihtyvän hyvin erään uuden tuttavuuden kanssa. Onpa kivaa, jos edes jotakuta onnistaa, ajattelimme. Toisissa ajatuksissa taisi olla tuo Minnan miespuolinen kaveri. Raisan kanssa huomasimme, että mies vaikuttaa selkeästi mustasukkaiselta Minnasta. Auts!
Kysyin jossain vaiheessa iltaa mieheltä asiasta. He ovat tunteneet jo pitkään ennenkuin nykyinen vaimo oli mukana kuvioissa. ”Miksi et tehnyt mitään aiemmin?”, kysyin. Mies ei ollut kuulemma uskaltanut. Ja kokee yhä Minnan olevan jotain minkä hän haluaisi. Taisin olla aika suora kun (parilla drinksulla oli osuutta asiaan) kysyin, miksi hän on nainut naisen, joka ei ole se jonka hän haluaa. Vastaus: ”Kyllä lapset voi tehdä jonkun muunkin kanssa ja nykyinen vaimo sopi tähän kuvioon, tyydyin siihen mitä sain.” Hän on yhä omien sanojensa mukaan rakastunut Minnaan. ”Kai sä tajuat ettei tällaiset tunteet kuole?”, hän totesi minulle. Jäin miettimään paljon asiaa.
a) En ole tajunnut, että miehetkin voivat jäädä koukkuun naiseen noin pahasti. Myönnän ajatelleeni miehen unohtavan, jos hän menee vihille jonkun muun kanssa. Tai deittailee toista naista.
b) Miksi miehet eivät uskalla tehdä aloitetta? Varsinkin, jos nainen on valmiiksi lähellä. Onko parempi kitua tunteineen vuosikausia kuin kokeilla kepillä jäätä?
c) Mistä nainen voi tietää miehen ajattelevan noin, jos mies ei sitä suoraan kerro? Nim. entodellakaanoleajatustenlukija
Krapulapäivän bonus) Miksi minun kohdalleni ei ole voinut osua tuollaista ”tyytyjää”? Sekin olisi parempi kuin olla ikuisesti yksin.
Loppukiri 
Monikin mies tuntuu tyytyvän johonkuhun. Mutta mutta. Usein nämä tyytyvät pettävät, käyvät vieraissa minkä ehtivät ja vaikka lapsista ehkä pitävätkin ja heitä rakastavat niin kunnioitus vaimoa kohtaan loistaa poissaolollaan. Silti olen miettinyt, että silläkin naisella on mitä haluaa, lapsi. Ja mies jota ei paljoa kiinnosta mutta niin kauan kun saa vieraissa rampata niin tuskin nämä eroavatkaan. Miehethän eivät helpolla lähde. Mikä sitten on parempi tai pahempi. Suo siellä vetelä täällä!
Noita olen nähnyt, monia. Mutta miksi mies haluaa toimia noin? Sitä en ymmärrä… Ja ainakin tutkimukset väittävät yleensä suhteiden päättyvän naisten aloitteista. Eikä ihme, jos tuollainen rontti on kotona.
Kukaan tuskin ensisijaisesti haluaa olla varavaihtoehto. Mutta monelle muuta ei liene tarjolla? Minulla on toki yksi naispuolinen kaveri, joka on nainut miehen periaatteella ”en saanut haluamaani, silloin voin ottaa kenet tahansa”. Heillä ehkä vakka ja kansi -meininki, sillä mies on selvästi vain naisen (hyvin varakkaasta perheestä) rahojen perässä.
Kyllä me miehet ollaan tuollaisia, mutta tuskinpa monikaan meistä moiseen tilanteeseen joutuu. En usko, että sinunkaan olisi parempi tyytyä ”tyytyjään”.
Olen ollut niissä parissa lyhyessä suhteessa se, johon on mies joutunut ”tyytymään” ja minusta yksin eläminen on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin elää korvikkeena ja varavaihtoehtona.
Olen aivan samaa mieltä Mirandan kanssa.
Minusta olisi kauheaa, jos joku vain tyytyisi minuun. Kauheaa paitsi itseni myös toisen puolesta.
Siksi kai mäkin olen yksin, kun en ole tuollaiseen lähtenyt. Välillä vaan mietityttää, että oisko se kuitenkaan heikko vaihtoehto yksin olemiseen rinnastettuna? Hyvä parisuhde on sitten taas ihan eri juttu, mutta tuntuu tosi hankalalta löytää sellaista.