Kaksi vuotta ja monta sataa postausta elämästäni. Lopputuloksena ei ikävä kyllä ole prinsessasatujen kaltaista ”Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” -tarinaa. Vaikka ainakin itse ajattelen yrittäneeni kaikkeni. Ehkä se sitten ei riitä, vaan ihmiset kohtaavat kohtalon mukaan, eivät tilauksesta. Ja niin monta juttua mielestä mistä ehkä voisi tulevaisuudessakin postata eli tätä tulee ikävä ja teitä lukijoita.
Kuten kerroin, päätin lähteä lomalle itsekseni. Oma aika on mukavaa, mutta en minä kuitenkaan ole yksin viihtyjä. Valitsin ilmeisesti väärän maan lomailla, sillä ei siellä ainakaan kukaan lähestynyt yksinäistä matkailijaa. Enkä tosiaan kyhjöttänyt hotellihuoneessa vaan liikuin kaupungilla, kävin syömässä ja juomassa, istuskelin puistoissa ja kävelin ympäriinsä. Ai niin, tarjosi sentään eräs ystävällinen nuori mies minulle omenoita junassa.
Koska en viihtynyt yksikseni, päätin ladata Tinderin seurakseni. Siellä on ainakin mahdollisuus treffata ihmisiä. Aiemmin päätin lopettaa kaiken nettideittailun (liekö kuinka mones kerta…), mutta annoin itselleni luvan sortua tuohon, kun kerran olin lomalla ja kaikkea. Riittävän monta swiippausta oikealle ja sain jo useita viestejä. Valitsin toki miehet aika tarkasti. Pari ihan hyvää osui kohdalle.
Tasan seuraavana päivänä kun Loppukiri virallisesti loppui, minulla oli sovitut treffit. Kahdet. Samaksi päiväksi. Hiukan liioittelua, mutta näin nyt kävi. Mutta mitä kävikään treffien kohdalla.
Mies nro 1. Odottelin miestä sovitulla paikalla aamulla. Ei näy ajoissa. Päätin odottaa vielä hetken. Kurkkaanpa Tinderiin, olisiko viestiä. Kas, wifi ei toimi ollenkaan, joten enpä sitten kurkkaa. Odotan vielä hetken. Maan puhuttu kieli ei kuulu osaamiini ja kun vanhempi hampaaton herra alkaa kysellä minulta jotain yritän jokseenkin tulkita asiaa. Hän ilmeisesti haluaa ostaa minulta seksiä. Auts, en ole myynnissä. Kysyy vielä tulenko yöksi takaisin (in very poor English). Treffimies on vartin myöhässä, päätän lähteä shoppailemaan. Pitäköön tunkkinsa.
Myöhemmin sain viestiä, ettei mies ollut löytänyt pyörälle parkkipaikkaa ja oli siksi myöhässä. Sama se, ohi meni.
Mies nro 2. Tulipa vaihdettua kymmenittäin viestejä ennen tapaamista. Näytti niin söpöltä tuo mies. Myönnetään, että hän tuskin oli vaimoa itselleen etsimässä viestien sisällöstä päätellen. Lähdin siis pyynnöstä viinille allasbaariin. Kuuma päivä, viini, uinti ja komea mies. Kuka siihen sanoisi ei?
Kun näin miehen, katsoin vain että wow! Pitkä, hiukan ylipitkä tumma kihara tukka ja huoleton lomasänki. Ruotsalainen urheilutoimittaja, minua 5 vuotta nuorempi. Mies oli vielä mukava, yli puolet treffeistä mietin, että olenkohan koskaan ollut noin söpön miehen kanssa treffeillä. Ehkä olenkin, alkaa hämärtyä vuosien saatossa.
Joimme viiniä ja juttelimme kaikenlaista. Kävimme uimassa ja otimme aurinkoa. Vieri vieressä. Vitsit, että ois kiva matkustaa pariskuntana. Haluan kotiinkin tuollaisen miehen! Lähdimme allasbaarista, kun mies totesi, että ottaa minut mukaan kotiin. Kiepaten minut samalla syliinsä. Tarkoittaen kodilla hotellihuonettaan. Olisi voinut kotiinkin asti… En miettinyt edes kahta sekuntia, nyökkäilin vain nätisti.
Löysin itseni suihkusta miehen kanssa. Ja sen jälkeen puhtaiden valkoisten lakanoiden välistä, nauttien ihanasta miehestä. Hymyilen itsekseni täällä ja miettien, luojan kiitos tuo mies nro 2 ei ollut myöhässä…
Loppukiri loppuu, mutta ehkä vauhti säilyy?
P.S. Tänään IS -jutussa kysellään mitä Tinderistä etsitään. Kuka mitäkin 😉
Loppukiri 
Iso kiitos teille molemmille näistä parista vuodesta. Ikävä tulee (ja kauheat vieroitusoireet 😉 ).
Kiitos! Ikävä alkaa olla kirjoittamistakin 😊
Emma hyvä, nyt meni metsään. Deitti ykköseltä (hampaaton vanhus) olisi tullut hyvät rahat käpälään.
Näyttää siltä, että Emmasta tulee puuma, koska näyttää selvästi hakevan jatkuvasti itseään nuorempaa miestä. Veikkaan että 5-10v päästä mummotunnelissa kolmekymppiset pojat saa kovia kyytejä meidän Emma-tädiltä ;D
Voihan pojat, päivän naurut sain tästä. Ja jatkankin nuorempien miesten tapailua ilolla, jos nelikymppisten mielipiteet on tätä luokkaa 😉
No okei, ehkä 10+ vuoden päästä, en oikein tiedä mikä on puuman virallinen ikäraja. Ilman muuta kannattaa jatkaa, kun näyttää tavara kelpaavan markkinoilla 🙂 Tunneliin vaa sit 😉
Minä myös jään kaipaamaan teidän juttuja, nyyh 😥 On kuulunut munkin arkirutiineihin lähes joka päivä avata teidän blogi. Uskon sydämeni pohjasta että miehet löytyy teille molemmille! Ja hei, just kuulin eräästä joka tuli vahingossa raskaaksi 44- vuotiaana miesystävänsä kanssa. Vielä on siis mahdollista. Ja toisaalta, joskus vaan on pakko nöyristyä elämän edessä, kun ei kaikkea voi itse kontrolloida. Toivottavasti saadaan vielä kuulla teistä joskus! 🙂
Kiitos, kiva lukea tällaisia kommentteja 🙂 Mekin toivomme, että miehet löytävät meidät jostain. Eipä olisi uskonut tämän olevan näin vaikeaa… Elämme toivossa ja lupaamme kertoa, jos asiat etenevät.
Woohoo, go girl! Hyvä lomahan tuo on… 🙂 🙂
Näiltä osin KYLLÄ 🙂
Hyvät Emma ja Raisa!
Suurkiitos erittäin mielenkiintoisesta ja ennenkaikkea aktiivisesta blogista. Kun aloin seurata teidän vaiheitanne syksyllä -13 oli vasta eronnut, vasta muuttanut omaan asuntooni ja vasta aloittelemassa deittailua. Olen poiminut lukuisia vinkkejä omaan deittailuuni ja muistaakseni jakanutkin pari. Olette matkustaneet kanssani tämän kaksi vuotta ja jätätte hirvittävän ison aukon elämääni sekä iltarutiineihini. Toisaalta osaan arvostaa sitä, että lopettaa silloin kun homma vielä toimii ja on ote on tuore.
Yksi tärkeimmistä asioista, joka on vahvistunut tätä blogia lukiessani on kiitollisuus kohtalolle erosta huolimatta. Olen aikoinaan uskaltanut tarttua käteen, kosia ja mennä naimisiin. Ottanut riskin ja saanut nenilleni. Epäonnistunut en mielestäni ole. Ehdin olla naimisissa reilusti yli 10 vuotta, joista suurin osa oli hyviä. Häämme ovat yhä edelleenkin yksi suosikkipäivistäni elämässä. Vaikka vaimon kanssa ei jaksettu vanhuuteen saakka, mutta tuli siitä sentään hyvä exä. Tiedän olevani erittäin onnekas senkin suhteen. Lisäksi minulla on kaksi ihanaa lasta, jotka suloistuttavat elämääni ja jos olen oikein onnekas, minusta voi tulla jonakin päivänä isoisä. Sitä kukaan ei voi ottaa minulta pois.
Olen vieläkin sinkku, mutta myös luottavainen sen suhteen että se oikea kävelee minua vastaan minä tahansa päivänä ja myös vakaasti uskon teille lopulta käyvän niin. Toivotan teille molemmille mitä parhainta jatkoa elämässänne ja menestystä kaikissa pyrkimyksissänne.
Kiitos Eemeli! Onpa ihana kuulla, että olet seuraillut meidän elämään noin tiiviisti ja blogista on ollut sinulle iloa. Varmasti hienoa huomata, että on osannut tarttua hetkeen, vaikka asiat eivät aina kuljekaan odotetulla tavalla.
Toivomme myös sinulle kaikkea hyvää ja onnea matkaan sen oikean löytämiseen. Jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi 🙂