Viinirypäleestä rusinaksi

pexels-photo-14303-mediumMä niin olin, että hei voisko tää suhde oikeasti toimia? Siis vihdoin mä olisin varattu?

No ei siis toimi, ei todellakaan.

Mies on tosi kiireinen ( mukamas), sen mielestä viestit on ihan tylsiä. Mä voin laittaa viestin sille aamulla ja se vastaa ehkä illalla tosi vakavaan tyyyliin: aha. Mä taas tykkään kuulla toisesta, siitä että mies ajattelee mua kun viestittelee, intoa ja odotusta että nähdään taas. Niin, ehkä mua ei ehdi ajatella ja toki viestin kirjoittaminenkin vie muutaman sekunnin aikaa. Kun ei ehdi näkemään, niin olisi kiva olla yhteydessä edes muuten. Suhde on kuin viinirypäle, mikä on kuihtunut rusinaksi. En usko, että tätä enää voi millään elvyttelyllä korjata.

Kuulin tosi ikäviä uutisia. Mies oli sohvalla ja menin siihen. Kerroin asian kyyneleet valuen. Ei halannut, ei tukenut. Kysyi vaan jotain. Mä en itke helpolla. Ihmettelin asiaa myöhemmin, sanoin että eikö sulla tule olo, että halaat mua kun näät mun itkevän? Itsellä se olisi aivan normaali reaktio, vaikka vastapuoli ei olisi edes läheinen. No ei siis tullut.

Muutenkin mies tuntuu liian materiaalistiselta, tietyllä tavalla tosi kylmältä ja minäkeskeiseltä. Jännästi asioita tulee esille kun on vähän aikaa tuntenut. Myös mun koirat reagoi miehen läsnäoloon eri tavoin kuin kehenkään muuhun mieheen. Ihmettelen mistä johtuu, vaikka mies suhtautuu niihin ihan ok.

Kun toinen ei anna itsestään sitä tärkeintä eli aikaa, niin mäkin huomaan kylmeneväni. Tunteet kuihtuu kasaan. Mustakin tulee kova, ei ole naurua kun ollaan yhdessä- ei ole fiilis, että onpa ihanaa nähdä. Ei oikein edes huvita nähdä, kuulla miten kiire ja miettii että mä olen sen tärkeyslistan hännillä.

Ajattelin eilen yhtä miestä. Jännää, että se laittoi parin tunnin päästä viestin ja ehdotti että nähdään. Kerroin, että …sort of I have a boyfriend.. Mihin sain vastaukseksi: I can keep the secret. Niin ja Lottomies laittoi jossain vaiheessa viestiä kovastikin, kerroin etten ikinä pettäisi tuota miestä, koska nyt olen löytänyt helmen.

Sinkkuna ei ole kivaa, mutta saa tehdä mitä haluaa, kenen kanssa haluaa ja koska haluaa tai vaan löhötä perjantaina sohvalla ja valita mitä kanavaa katsoo. Ei tarvitse venata, että koska toinen ehtii nähdä. Niin huono parisuhde vs suht tasapainossa oleva sinkkuelämä?
Voihan elämä

Mainokset

7 thoughts on “Viinirypäleestä rusinaksi

  1. elinamariam

    Kyllä tää niin vaikeeta on! itse tapasin jokin aika sitten Tinderin kautta mielettömän ihanan miehen, juttu luisti livenä ja olin lähes varma että tästä tulee jotain. Neljännen kerran jälkeen (vihdoin) pussailtiin. Sen tapaamisen jälkeen mies alkoi etääntyä. Mitä ihmettä tapahtui?! Hän oli selkeästi ihastunut, kuten itsekin.. Jonkun vihjaavan viestin laitoin mun tunteista, ja joitakin lämpimämpiä viestejä, oliko ne liikaa…Viides tapaaminen viikko sitten ja mies oli tosi viileä, ei pusua, halaus nähdessä ja erotessa. Joitakin viestejä on tullut sen jälkeen, mutta vähemmän kuin alkuun..ei ehdotusta tapaamisesta, jota en myöskään itse tee, kun viime ehdotus tuli multa. Mokasinko tän nyt? Mitä tässä voi tehdä? Anyone?

    Vastaa
    1. Emma

      Tuttu tunne… Olisiko mitään mahdollisuutta kysyä suoraan ja rehellisesti miehen ajatuksia ja tunteita? Kertoa, mitä itse ajattelet ja ehkä siten saada selville onko mies samoissa fiiliksissä vai ei?

      Vastaa
  2. Pauliina

    Tosi harmillista kuulla. :/ Tykkäsin N:n mainitsemasta seikasta, että onni on pitkälti oman pään sisällä; toisen ihmisen putteet tulee huomattua herkemmin ja ne peittävät paljon hyviä ominaisuuksia alleen. Joitain ’epätäydellisyyksiä’ on parisuhteessakin luonnollisesti siedettävä, mutta minusta on hälyyttävää, että sinusta tuntuu tältä jo suhteen alkuvaiheessa. Eikö silloin toisen tulisi vielä tuntua jännältä ja häntä nimenomaan tulee paijattua ja huomioitua todella paljon – myöhemmin huomiointi ennemminkin vähenee kuin lisääntyy. Voithan toki opettaa miestä, mutta toiset vain ovat persoonaltaan jäyhempiä ja etäisempiä – kuinka paljon he sitten oppivat lämpöä ja kuinka hyvältä se tuntuu itsestä, kun ei tiedä, laittaako hän Whatsapp-viestiä ja halaileeko vain ’sinun käskettyäsi’ tekemään niin…

    Ystäväni arvioi parisuhdettaan 50/50 periaatteella. Eli parisuhteessa tulisi yli puolet ajasta olla kivaa; yhteisen ajan tulisi tuntua arvokkaalta ja toisen kanssa olla parempi kuin yksin. Ei hän arvioi suhdetta viikoittain tai mitään – ja sinne voi mahtua pidempiäkin ’huonoja ajanjaksoja. Mutta tasapainon säilymiseksi pitää sitten kyllä mennä pidempään tosi hyvinkin. Vaikka kyseinen pariskunta on ollut yhdessä lähes kymmenen vuotta, on tässä mielestäni ideaa soveltaa tuoreempaankin suhteeseen; kyllä arkiviikkoa – tai kuukautta – ajatellen yli puolet ajasta parisuhteen pitäisi olla plussan puolella.

    Vastaa
  3. haamuliini

    Mun suhde, joka loppui kuukausi sitten omaan mahdottomuuteensa oli aika lailla tuollainen. En saanut myötätuntoa, tukea, enkä tuntenut, että mun elämä olisi toista kiinnostanut. Mies ei ehkä vain osannut, mutta ei se poistanut sitä, että se tuntui pahalta. En tiedä, oletteko jutelleet asiasta, kannattaisi, mutta jos koko ajan tuntuu siltä, että jotain puuttuu, niin ehkä kannattaa päästää irti. Niin kamalaa kuin se onkin, kun sinkkuilun kanssa kipuilee ja on kipuillut paljon, niin se kokonaisvaltaisempi paha olo siitä, että ei oikein mahdu edes toisen top kolmoseen on lopulta paljon pahempaa. Osaat kuitenkin varmasti tehdä oman ja oikean päätöksen suhteesta.

    Vastaa
    1. Raisa Kirjoittaja

      Juteltiin aika paljon ja nyt ollaan takaisin siinä fiiliksessä missä oltiin kun tavattiin. Viime viikolla tapahtui paljon ja en tiennyt ihan kaikkea. Kyllä tästä tule hyvä 🙂 Vähän töitä vaatii, mutta tahtotila on onneksi molempien.

      Vastaa
  4. N

    Ikävä kuulla. Olen pahoillani. Ei ole helppoja noi jutut. Tuntuu varmasti tosi pahalta kun on noin pitkälle päässyt ja sitten unelmaan tulee särö. Täydellistä ei ole mutta riittävän hyvältä tuntuva tulisi olla. Jos surettaa usein, ei suhde ehkä ole sopiva.
    Toisaalta. Nykyään ihmisillä on niin isoja toiveita ja tarpeita kumppania kohtaan! Harvoin kukaan pystyy niitä täyttämään. On hyvä miettiä myös onko itse täydellinen ja vaikka osaako olla sopivan rento ja antaa tilaa mitä taas miehet usein toivovat. Kohtuus kaikessa.
    Olen itse reippaasti yli kolmikymppinen ja ollut useita vuosia sinkkuna. Oma fiilis se että parempi yksin kuin suhteessa joka ei tyydytä. Nyt tosin pari viikkoa tapaillut todella hyvältä tuntuvaa tyyppiä. Pitää toivoa parasta. Nyt jo mieleen tullut epäileviä ajatuksia… onko tuo toinen hyvä, onko hän riittävä ym. Nämä asiat siitä huolimatta että kemiaa on todella paljon ja mies vaikuttaa kunnolliselta.
    Olen huomannut että helposti sitä kiinnittää huomiota asioihin joita toisella ei ole. Pitäisi miettiä että mitä hienoja juttuja toisessa onkaan! 🙂 Noin olen pari viime vuotta toiminut ja ko. metodi edesauttanut suuresti deittailuja ja kaikkea. Onni on kiinni päänsisäisistä asioista. Tuota yritän itselleni nytkin hokea 😀 Esimerkiksi kaikki miehet (tyhmä yleistää näin sukupuolen perusteella) eivät ole mitään hirveitä viestittelijöitä eikä se viestien vähyys välttämättä tarkoita mitään.
    Tsemppiä ja jaksamista! Paljon on pettymyksiä ja surua itse kullakin näissä parisuhdeasioissa, mutta, suhtautuminen toiseen ”epätäydellisenä mutta riittävän” hyvänä auttaa. Jos kemiaa on, niin se auttaa jo hyvin pitkälle.

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s