Aika pitkä tovi vierähti, että sain kutsun Heilan haastatteluun. Olin jo osittain ehtinyt ajatella tämän olevan menneen talven lumia. Ilmoittauduin siis jo kesällä, silloin kun postasin tänne Heilasta. Mutta viime viikolla siis Pandoran lipas aukesi ja poikkesin haastattelussa.
Hieman toki skeptisyys nosti päätään, kun jo haastattelukutsussa luki:
Tapaamisen myötä saat 6 kk jäsenyyden Heilaan. Jäsenyyden aikana saatamme lähettää sinulle treffiehdotuksia, jos palveluun ilmoittautuu sinulle sopivalta vaikuttavia kumppaniehdokkaita.”
Suora tulkintani oli: ei ole luvassa miestä, vaan jonotuspaikka. Mahdollisuus. 49 euron hintaan. Ilman tyytyväisyystakuuta, kuten eräs ystäväni asian ilmaisi kuullessaan tästä.
Itse haastattelu oli Espoossa ja otin töistä ylityövapaata iltapäiväksi. HIukan jännitti, mutta tein päätöksen yrittää olla rento ja rehellinen. Miten muuten voisin aidosti kertoa sen mitä toivon löytäväni. VIime viikolla näin somessa kuvan jostain seminaarista nimittäin ja sen pohjalta päätin tämän. Mitä ihmiset sanovat ja mitä oikeasti haluavat?
Keskustelimme avoimesti ja rennosti psykologin kanssa vajaan tunnin. Käytiin läpi aiempia suhteita, toiveita tulevasta suhteesta ja kumppanista. Vaikka asiaa on todellakin pohdittu itse ja ystävien kanssa, niin välillä tuntui ettei vastausta löydy helpolla. Hämmentävää.
Itse olen haastattelun suhteen tyytyväisin mielin puolen vuoden jonossa. Oli hyvä olla suora ja rehellinen. Jos se ei tuota tulosta, niin minkäs teet. Ehkä lohduttavinta oli huomata, että joku muukin allekirjoittaa todella huonon tuurini miesten suhteen. Ja kyllä se on tehnyt minusta hieman skeptisen eikä se ole ihme. Ja siis edes ehtinyt kertoa tästä lähes katastrofaalisesta deittailuyritysten kehästä viimeisen parin vuoden aikana. Viimeisimmät mahalaskut ovat jääneet täälläkin postamaatta. Ehkäpä joku päivä, kun ei ole muutakaan tekemistä…
Ja Heilassa on yhä reipas naisten enemmistö. MIEHET, AKTIVOITUKAA NYT IHMEESSÄ!
Loppukiri 
Reblogged this on Loppukiri and commented:
Helluntaikin kohta kolkuttelee ovelle taas kerran. Minä en Heilasta löytänyt Heilaa, en edes treffejä ole päässyt kokeilemaan.
Olisi kiva kuulla, jos joku on onnistunut? Sinä tai kaverisi? Uskonvahvistusta kommentteihin odotellen….
”Itse sain tapaamisen perusteella sinusta sellaisen vaikutelman, että olet liikunnallinen, terveellisistä elintavoista pitävä, luotettava ja kunnollinen mies, jolla on myös herkempi puoli, joka mahdollistaa syvällisemmän yhteyden luomisen kumppaniin”
Tuollaisen kuvauksen sain itsestäni oman haastattelun jälkeen. Aikaa on kulunut yli puoli vuotta ja on jäänyt kyllä vähän hämärä kuva siitä, että mitä naiset siellä oikein miehiltä odottaa? Jos miehiä on Heilassa vähemmän kuin naisia?
Olen mielenkiinnolla lukenut blogiasi ja usein tulee mieleen että olen miespuolinen vastine noille deittikokemuksille. Tosin sillä erolla, että itse vedän puoleeni enemmän erokriiseilijöitä tai suhteesta suhteeseen viilettäviä ”backstabbereita”. Tosin kahdeksaan sinkkuvuoteen mahtuu muutakin yhtä ja toista kommellusta ja kokemusta. Mutta eniten näitä selittämättömiä katoamisia ja erikoisia selityksiä siitä että sitoutuneessa seuran haku selän takana on ok. Oli naisen ikä sitten 28v tai 42v, mitä tahansa siltä väliltä.
Voiko loppupeleissä mikään poistaa sitä riskiä, että kumppani tinderin, heilan, tai minkä muun tahansa kautta onkin jälleen se henkilö joka haluaa olla tilanteessa jossa ei oikeasti ole? Eli eroaan läpikäyvä, exäänsä alituiseen vertaava, vain omista tuntemuksistaan ja tunteistaan kiinnostunut henkilö? Mä en oikeastaan muuta toivo, kuin joskus tapaisin naisen joka ymmärtää toisen kipupisteet ja eletyn elämän ja joka on valmis kohtaamaan myös ne. Nykypäivän deittaulu on mennyt niin itsekeskeiseksi pumpulin etsimiseksi jossa sävyjä ja reunojen särmiä ei tunneta saati hyväksytä yhtäkään. Oletko törmännyt samaan ongelmaan?
Moi, kiitos kivasta ja pohtivasta kommentista. Aloitan vastaamalla viimeisen lauseen kysymykseen ja vastaus on KYLLÄ!
Olin juuri tulossa tänne blogiin päivittämään tietoa, että Heilakaan ei toiminut, ainakaan minulla. Ajattelin samalla kysyä, löytyisikö lukijoista joku, jolle se olisi toiminut. Muuten alkaa mennä usko. Tai no, ehkä se on jo vähän mennytkin….
Jotenkin itse ymmärsin, että Heilan pääasiallinen miesasiakas on eronnut, lapsensa jo tehnyt mies, joka haluaa nyt kivan parisuhteen, josta voi vuosien päästä kehittyä jotain vakavampaa. Naiset taas ovat ilmeisesti niitä, jotka etsivät juuri nyt itselleen aviomiestä ja tulevien lastensa isää. Eipä suuri ihme, jos nuo kaksi ryhmää eivät kohtaa.
Kommentissasi on täsmälleen muutamia omia ajatuksiani, erityisesti tuosta exiin vertaamisesta ja useamman verkon kalastelusta yhtä aikaa. Minä en osaa deittailla yhtä aikaa montaa ihmistä, ehkä siksi, että haluan keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan. Itselleni yksi sietämättömimpiä tilanteita on ylitörehellinen näkökulma eli pitää käydä jokainen yksityiskohta menneisyydestä läpi alkaen exien vioista päätyen yhteisiin jouluihin, ikävään anoppiin ja seksiongelmiin. Rehellisuus in mielestäni eri asia kuin jokaisen yksityiskohdan läpikäyminen. Minä en edes halua tietää, jokaisella on menneisyys ja vain tulevaisuus yleensä on se yhteinen alkumetreillä suhteessa.
Haastavaa on ja eipä tarvitse deittailla ollenkaan, jos ei noissa nettipalveluissa viihdy. Tällä menolla saatta olla, että oman elämäni viimeiset treffit on jo nähty…
Mielenkiinnolla odotetaan miten homma etenee! Ja ehdottomasti myös ne mahalaskutkin jakoon niin omat ei tunnu niin pahoilta 😀
Joo, tässä nyt odotellaan ja toivotaan parasta 🙂 Ehkäpä innostun postaamaankin noista vaikka eipä ne mieltä kohota muistellessa…
Innostupa Emma, olisi TODELLA kiinnostavaa lukea… 🙂