Kehityskohteeni: miesten ymmärtäminen

Niin. Ihmettelen taas. Olen todennut, että taidan olla sellainen loppuelämäni loppukirillä -nainen. Into on lopahtanut aikaa sitten enkä enää jaksaisi pettyä kertaakaan. Ja sitten taas jostain pyörrän ajatukseni ja huomaan miettiväni, josko kuitenkin…

Raisa jokin aika sitten heittikin minulle, että ”Tää on kyllä molempien kehityskohde: miesten tulkitseminen ja ymmärtäminen OIKEIN”. Haikailemme jälleen tämän aiheen peruskurssille. Ei hemmetti. Ja mistäkö tämä nyt sitten taas pulpahti pinnalle? Siitä, että onnistuin tulkitsemaan erästä miestä ilmeisen päin brinkkalaa. Tai en edes oikein tiedä mitä tässä tapahtui, jos joku teistä osaa selittää, niin ilolla luen kommenttikentistä vinkkejä. Tämä tarina linkittyy aiempaan juttuun, siihen osuuteen, jonka lopussa oli toive yhteisestä tulevaisuudesta. Nyt kun olen tätä pitkähkön tovin miettinyt, niin ajattelin avautua.

Heitin jossain vaiheessa ilmoille, että voisin tarjota joskus hänelle skumpat kiitoksena avusta. Vastaus oli jotain tyyliin ”Ehkä joskus, katellaan. Mun tyttöystävälle tää ei ehkä oikein sovi”. Hautasin koko ajatuksen. Mutta toki ihmettelin, kun tiesin muuta kautta ettei tyttöystävää silloin ollut.

Moni asia viittasi siihen, että häntä saattaisi kiinnostaa. Sitten mies ehdottikin minulle, että käydään syömässä. Olin hämmentynyt, mutta ajattelin, että JEEE! On sen verran hyvä mies nimittäin. Homma venyi erinäisistä syistä (viitaten yhä edelliseen postaukseen), mutta hän muistutteli minua tasaisin väliajoin, etten vaan unohtaisi tätä sovittua tapaamista ja teki selväksi, että hän todella haluaa nähdä minut. Lopulta löytyi sopiva aika tai oikeastaan hän vain ilmoitti ajan minulle. Itsevarmuus on kieltämättä aika seksikästä…

Hän halusi kuulemma yllättää minut ja laittoi vain viestin, että pöytä varattu, nähdään siellä ja siellä ja jatketaan siitä ravintolaan. Naureskelin Raisalle, että ehkei nyt Mäkkäriin mennä, kun on pöytävaraus ja kaikkea. Ravintolan ovella hän totesi: ”Valitsin tämän”. Seisottiin erään hyvin tunnelmallisen ravintolan ovella lähellä Kauppatoria. Olin tosi otettu.

Ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Viinivalikoimaakaan ei voi moittia. Huokaus. Kokonaisuus menee minun silmissäni sarjaan ”Näin todellakin teet vaikutuksen naiseen”. Söimme pitkän kaavan mukaan ja tunnit vierähtivät kuin huomaamatta. Harvoin kukaan on ollut niin kiinnostunut minusta ja elämästäni, wau.

Lähdimme ulos jälkiruokien jälkeen ja jäimme hetkeksi juttelemaan. Halasimme hyvin pitkään ja hän silitteli niskaani. Hän katsoi minua ja totesi, että olisi kiva nähdä uudelleen, silloin kun on sopivan tuulinen ilta. Vastasin joo.

Jäin pohtimaan mihin tuulinen ilta oikein viittasi. Kunnes vihdoin muistin, mistä että olimme paljon keskustelleet leijojen lennätyksestä, jota kumpikin haluaisi kokeilla. Uskaltauduin lopulta viestillä kysymään olinko ehkä aavistanut oikein.

Vastaus tuli ja siinä luki: ”Jännästi mietitty. Ajattelin, että voitais ehkä joskus käydä kahvilla” ja sen perään jotain diibadaabaa pätkät. Vastasin peruskohteliaasti. Vaikka mieli olisi tehnyt kirjoittaa: Jännästi mietitty. Kahvi jäähtyy tosi nopeesti tuulella.

 

 

 

My piece of Sex and the City

Joku täällä toivoi jo päivityksiä, joten tuleman pitää. Helluntai hiihteli ohitse, juuri sille päivälle ei heilaa osunut. Odottelemme siis jonoa juhannuksena 😉

Heila Matchmaking -palvelu

Heila Matchmaking on kärsivällisen valinta, sillä taas muutama viikko sitten tuli viestiä. Jo meilin otsikosta saattoi päätellä treffien olevan vielä jossain aidan vihreämmällä puolella.

”Haluamme painottaa, että kumppaniehdokkaan puute ei johdu siitä, että sinussa olisi jotain vikaa! Parien muodostaminen vaatii, että moni asia loksahtaa kohdalleen puolin ja toisin: molempien ominaisuuksien ja toiveiden pitäisi olla jokseenkin sopivassa tasapainossa. Siksi voi kestää hetken, ennen kuin sopiva ehdokas löytyy.”

Enpä taida tuon varaan järin paljon laskeskella. Eikä niin haittaa, sillä pitkän tauon jälkeen kerrankin törmäsin mieheen, joka kiinnostaisi oikeasti. Mikään ei koskaan kuitenkaan ole niin yksinkertaista, mutta tämä lienee ihan jakamisen arvoinen tarina…

No, kun ei mulla oo muutakaan…

Minulla oli joskus pääsiäisen jälkeen aika hällä väliä meininki yksissä bileissä ja heräsinpä sitten erään vanhan tutun vierestä aamulla. Fiksu ja mukava, joten ajattelin ettei tässä nyt mitään ainakaan menetä. Mies asuu kaukana ja mitään kiihkeää romanssia ei syntynyt. Enemmän sellainen ”ohhoh, kaikkea sitä sattuu” -fiilis, ainakin minulla.

Muutaman viikon päästä mies kyseli kuulumisia ja kertoi tulevansa heti vapun jälkeen työn merkeissä Helsinkiin. Lupasin tavata hänet kyseisen reissun viimeisenä iltana. Katsoin kalenteria ja huomasin, että olen menossa erääseen networking -tapahtumaan juuri samana iltana. No, ehdotin että nähdään hieman myöhemmin illalla ja minä lähden ajoissa pois.

Kun tipahdin sarjaan Sex and the City

Onneksi networkingissä tupa oli täynnä puolituttuja. Ja heidän tuttujaan. Siellä jutustelun keskellä havahduin viettäväni iltaa mukavassa porukassa. Ja vähitellen kahdestaan erään epätodellisen hyvältä vaikuttavan miehen kanssa. Siinäpä sitten katselin kelloa ja kirosin sovittuja treffejä. Kyllä kirveli poistua sieltä (puoli tuntia myöhässä), vaikkakin tuon ihanan miehen yhteystiedot lompakossa. Pääni sisällä kelailen noita kolmea tuntia, kosketuksia ja katseita yhä. Joka päivä. Monta kertaa. Ja niin, ne muut lähti tosiaan jatkoillekin…

Sinkkuelämää -sarjassa tavataan komea lakimies bileissä ja hän ottaa hoitaakseen perintöriitasi. Ei oikeassa elämässä. Vai tavataanko sittenkin ja kirotaan oman elämän ennustamiskyky alimpaan helvettiin siinä 38 000 kertaa? Todennäköisyys tällaiselle on nimittäin tähtitieteellisen pieni. Mutta näköjään mahdollinen. Ainakin, jos sovit tuollaiset ihankiva -treffit samalle illalle.

Etämies aina välillä viestittelee ja haluaisi tavata ensi viikolla. Mietin onko mitään järkeä? Minä kun vaan todella ”realistisesti” haluaisin, että tuo perintöriitä olisi ohi. Lakimies minun ja lopputeksteinä: ”And they lived happily ever after”.

Rakkaani, stalkkerini

Sinulle, joka seuraat tarkasti jonkun elämää. Ehkä toinen käyttäisi sinusta jopa nimeä stalkkeri. Tai stalkkaaja. Tämä on kirjoitettu sinulle, jospa tulevaisuudessa hieman miettisit asiaa. Jos tunnistat tästä ystäväsi, sukulaisesi tai työkaverisi, vilauta tätä hänelle. Tämän kirjoittaminen auki ehkä toimii jonkinlaisena ”terapiana” myös itselleni.

Kiikarimies. Saan puhelun, jossa mies kertoo nähneensä minut alasti. Hän kuvailee minua ja kertoo ihailevansa naisellisia muotojani. Olen täysin pihalla, sillä mies ei esitellyt itseään tarkemmin. Kerron asiasta vanhemmilleni, jotka hermostuvat. Eipä ihme, sillä minulla on ikää 12 vuotta. Perustetaan naapurineuvosto. Stalkattuja tyttöjä on useampia, mutta muille ei ole soitettu. Naapurin mies lopulta ratkaisee pelin, hän on monesti ihmetellyt vastapäisen, mutta suhteellisen kaukana sijaitsevan kerrostalon parvekkeella kiikaroivaa nuorta miestä. Asia selvitetään perin pohjin.  Mies on 23 -vuotias ja minulle annettiin kielto vaihtaa vaatteita verhot auki. En vieläkään pukeudu kuin verhot kiinni.

Tuntematon soittelija. Pari vuotta myöhemmin vastaan puhelimeen. Mies, joka ei esittele itseään pyytää minua iltamyöhään treffeille erään varaston pihalle. En mene. Kerron asiasta vanhemmilleni ja heidänkin mielipiteensä on tiukka EI. Mies sattuu vielä soittamaan muutaman kerran ja toistamaan pyyntönsä. Tietääkö hän minun olevan yksin kotona, sillä se olen minä joka vastaan aina näihin puheluihin. Vanhempani eivät olisi antaneet minulle puhelinta, jos vastapuoli ei esittäydy ja kuulostaa aikuiselta mieheltä. Minulle ei koskaan selviä, kuka tämä soittelija on.

Toivoton sarjayrittäjä. Se kuuluisa naapurin poika. Tosin tällä kertaa vasta perheemme muuton jälkeen innostui minusta. Olin yläasteella. Kaikki alkoi ihan söpösti, että sain postikortteja ulkomaan matkoilta. Sen jälkeen puheluita, mitä kuuluu -tyylillä. Ilmeisesti lopputulos ei ollut hänen toivomansa, hän alkoi tulla ovemme taakse ja halusi tulla kylään. Pyytämättä ja yllättäen. Käynnit vaihtuivat taas postiin, kun en innostunut hänen visiiteistään. Noin viiden vuoden jälkeen hän ilmestyi kutsumatta minulle järjestettyihin juhliin ison tulipunaisen ruusukimpun kanssa. Silloinen poikaystäväni oli hieman ihmeissään. Lähestymiset loppuivat tähän, mutta muutamia kertoja vielä viime vuosina olen kaupassa tai muualla kavahtanut hänen kiivaaseen tuijotukseensa. Ilmeisesti edes nykyinen vaimo ei ole saanut hänen tunteitaan täysin ohjattu eri raiteille.

Terassin tähti. Edellä mainittujen juhlien jälkeisenä kesänä olin kesätöissä terassiravintolassa. Hyvinkin persoonallinen, keski-ikäinen (45-50v. arviolta) mies toteaa minun olevan elämänsä nainen. Itse olin täysin eri mieltä. Hän tuli joka päivä työpaikalleni ja istui terassilla aamusta iltaan. Miehen valloitusarsenaaliin kuului ruusuja, kirjeitä, kosinta ja paljon muuta. Kun hänen kaverinsa kertoi miehen tulevan työpaikalleni joka päivä taksilla (jotta voi ottaa drinksua) 50 kilometrin päästä, ajattelin, että hullu mikä hullu. Vihdoin eräs vanhempi työkaverini huomasi ahdistukseni ja kävi kertomassa miehelle olevansa äitini ja minun seurustelevan. Hän käski miehen poistua häiritsemästä. Mies lopetti. Hänen outo tuijotuksensa, liian lyhyet lahkeet, puukengät ja tweed -bleiseri ovat tosin ikuisiksi ajoiksi syöpyneet verkkokalvoilleni.

Paha poika. Olin jo reippaasti yli kaksikymmentä ja töissä opiskeluaikana yökerhossa. Eräänä iltana hyvin kaunis blondi kävelee baaritiskille ja ehdottaa minulle osien vaihtoa. Täh? Siis mitä vaihtoa? ”Mun mies haluaisi mieluummin sut, joten voidaanko vaihtaa osia?” Hän selittää miehensä seuranneen minua pitkään ja mies kuulemma haluaa minut.  Nainen sanoi voivansa itse tyytyä olemaan kakkonen. Kieltäydyn kohteliaasti. Ja kerron tapahtuneesta hämmentyneenä miespuolisille kollegoilleni. Eräs heistä tietää miehen. Miehellä on vahva rikollistausta.  Paha poika on selvittänyt ravintolasta minun työvuoroni (älkää kysykö miten) ja käynyt monia kertoja seuraamassa minua työssä. Myöhemmin illalla hän tulee itse, yhdessä tyttöystävänsä kanssa, vaatimaan vaihtoa. Ja kertomaan kuinka olen kauneinta mitä hän nähnyt ja hän haluaa vain minut. Mies oli ajatellut minun suostuvan helpommin naisensa pyyntöön. Tuona iltana en lähde yksin kotiin töistä. Enkä pitkiin aikoihin tuon jälkeen. Onneksi sain uuden duunin hyvin pian tapahtuneen jälkeen. Päivätyön, täysin erilaisessa ympäristössä.

On vaikea ymmärtää näitä. Kun tulee uusi, niin vanhat muistot tosiaan palaavat. Kirjoitinkin jo pari vuotta sitten jutun aiheesta, kun tuntematon mies lähestyi minua Facebookin kautta. Seuraava erikoinen lähestyminen tapahtui nyt heti joulun jälkeen. Uskoni nettideittailuun ylipäätään heikkeni entisestään, kun selvisi, että yhdet, samalla ensimmäiset ja viimeiset, nettitreffit talvella 2011 (tarkistin ajankohdan meileistä) on saanut miehen tarkkailemaan elämääni tähän päivään asti. Monen tunnin selvittämisen jälkeen tiedän, että kyseessä on tämän jutun onnittelija -mies. Mies lähestyi minua tällä kertaa eri kautta, mutta aloitti taas viestinsä tavalla, joka sai minut kaivamaan tätä blogia ja yhdistämään asiat toisiinsa.

Joku saattaa pitää tällaista käytöstä imartelevana, jopa romanttisena. Minä koen sen pelottavana. Ja veikkaanpa, etteivät kaikki miehetkään toivo naisilta näin intensiivisiä lähestymisiä? Metoo -kamppis sai paljon näkyvyyttä syksyllä. Kosketuspinta on vastaava. Kuinka vaikeaa onkaan sanoa tai kirjoittaa: Vaikutat tosi kiinnostavalta, haluaisin tutustua sinuun paremmin?

Matalalennosta mahalaskuihin ja senttimetrimies

Heilan päivityksen yhteydessä, joku tuli maininneeksi, että kokemukset jakoon. No, tässä niitä nyt sitten on. Vuoden 2017 kootut.

Vartissa vaihtoon

Keväinen viikonloppu. Lähdimme ystävieni kanssa baariin perjantai-iltana. En pahemmin enää jaksa käydä, mutta välillä pitää aktivoitua. Eli lurexit ylle ja menoksi. Meitä oli iso joukko daameja ja tosi hauska fiilis.

Kerrankin törmäsin söpöön mieheen. Jännällä tavalla vielä. Hänen ystävänsä tuli juttelemaan kanssani, kertoen miehen kiinnostuksesta. No, miksen voisi jutella hetken hänen kanssaan. Wingman voi joskus siis toimia. Tämä tarina johti nopeasti pussailun kautta minun luokseni, mies oli Ruotsista ja hänellä oli jaettu hotellihuone kaverin kanssa.

Aamulla hän kovasti kyseli mitä aion tehdä illalla. Olin sopinut jo ruokailusta kaverien kanssa, joten sovimme treffeistä sen jälkeen. Jes, ajattelin. Ei Ruotsiin nyt niin pitkä matka ole, jos tästä vaikka jotain romanssia syntyisi. Eipä ole Tukholmassa käyty. Kun nimittäin saavuin noille treffeille (okei hiukan, muttei paljon, myöhässä) niin mies pussaili toista naista kyseisessä baarissa. Et se siitä ja sen pituudesta, poistuin kotiin. Enpä ole moisen tylyä käytöstä kokenutkaan aiemmin. Karrikoidusti sanoen, vartissa vaihtoon!

Uups, I did it… And never again

Ystäväni Marjan kanssa Mummotunneliin. Hänen kanssaan ei vauhtia puutu, oli muuten sairaan hauska ilta. Marja bongasi samoin tein itselleen sopivan miehen. Näpsäkkänä ystävänä hän onnistui limittämään miehen työkaverin minun seuraani. Tällä kertaa siis minulla oli wingwoman. Päädyimme sitten yhteisymmärryksessä minun luokseni yöksi. Aamulla sitten nieleskelin kyllä todella pitkään tyhjää, kun mies sivumennen totesi olevansa 23 vuotta. Uusi päätös, ei enää yhtään 90-luvulla syntynyttä ja ainakin vähemmän skumppaa. ”Mullahan voisi helposti olla tuon ikäinen poika” -fiilis, se riittää muuten kerran koettuna.

Asuntokauppias

Olin ottanut hiukan enemmän vauhtia elämääni ja Pori Jazzeilla tapasin erään kiinteistövälittäjän. Baarissa hänetkin. Kun olin tunnin verran pussaillut hänen kanssaan kadulla baarin sulkeutumisen jälkeen, selvisi todella tuore avoero. Pieni lapsi, pitkä välimatka (asuu Lappeenrannassa) ja sitten tämä ikäkysymys. Mies oli viettänyt kolmekymppisiään helmikuussa. Muutaman viikon viestittely, pari kertaa tavattiin ja sitten homma hyytyi miehen puolelta. Turhan haastava yhtälö oli tämäkin. Tällä kertaa kuitenkin todella kiva ja kunnollinen mies, propsit siitä.

Senttimetrimies

Kaverini, tuo edellä mainittu Marja, sai vannotettua minulle, että Tinderiä kannattaa vielä kerran kokeilla. One shot, ajattelin.

Aloin kirjoitella parin miehen kanssa ja toinen heistä jäi viestittelemään pidemmäksi aikaa. Tämä siis alkoi jo keväällä ja kesti monta kuukautta. Tapaaminen ei onnistunut, aikataulut eivät menneet yhteen. Vihdoin syksyllä saimme sovittua treffit.

Keskustelu kulki suurin piirtein näin:

Mies: valitse vaan jokin kiva paikka

Emma: Mennäänkö Kaivariin kävelylle?

Mies: Valitse joku paikka, jossa meistä kumpikaan ei ole käynyt?

E: Tuota, kun en tiedä missä olet käynyt.

Mies: Koeta nyt keksiä jotain.

Ehdottelen kaikenlaista, aina on jotain miksi paikka ei käy.

Mies: Tuu sitten mun luokse

E: Sä oot kyllä ennen käynyt siellä…

Mies: Okei, mä sit haluun, että molemmilla on yhtä pitkä matka sinne paikkaan jonka valitset. Siis kotoa mitattuna.

E: Voitko sitten ehdottaa jotain itse?

Mies: Mun mielestä tässä pitää olla tasa-arvo. Oota hetki.

E: *jaiks* miettii pitäisikö edes lähteä…

Mies: Lähetän sulle kuvan kartasta ja osoitteen.

E: Hetken hiljaisuus ja ajatelma: *Tsiisus, kaveri on mitannu kartasta viivottimella yhtä monta senttiä. Missä helvetissä tämä oikein on?*

E: No ok, nähdään siellä.

Nähtiin joo, paikassa joka oli metsän reunassa oleva umpikuja. Pelko oli vahvin tunne ennen miehen saapumista. Ei muita ihmisiä, ei kahvilaa, ei kauppaa, ei mitään auki olevaa. Pikainen kävely, mies oli stalkannut aivan kaiken minusta netistä verotietoja myöten. Hän kertoi sen itse. Emme olleet sen jälkeen yhteydessä. Kerroin tarinan eräälle tutulle miehelle. Ainoa kommentti: et kai sä nyt oikeesti tuollaisten viestien jälkeen mennyt sinne treffeille? No, ens kerralla en mee.

 

 

 

 

Heila Matchmaking kokemuksia

Aika pitkä tovi vierähti, että sain kutsun Heilan haastatteluun. Olin jo osittain ehtinyt ajatella tämän olevan menneen talven lumia. Ilmoittauduin siis jo kesällä, silloin kun postasin tänne Heilasta. Mutta viime viikolla siis Pandoran lipas aukesi ja poikkesin haastattelussa.

Hieman toki skeptisyys nosti päätään, kun jo haastattelukutsussa luki:

”Emme voi vielä tässä vaiheessa luvata, että treffikumppani löytyy Heilasta, mutta nyt olemme kuitenkin jo askeleen edempänä! 

Tapaamisen myötä saat 6 kk jäsenyyden Heilaan. Jäsenyyden aikana saatamme lähettää sinulle treffiehdotuksia, jos palveluun ilmoittautuu sinulle sopivalta vaikuttavia kumppaniehdokkaita.” 

Suora tulkintani oli: ei ole luvassa miestä, vaan jonotuspaikka. Mahdollisuus. 49 euron hintaan. Ilman tyytyväisyystakuuta, kuten eräs ystäväni asian ilmaisi kuullessaan tästä.

Itse haastattelu oli Espoossa ja otin töistä ylityövapaata iltapäiväksi. HIukan jännitti, mutta tein päätöksen yrittää olla rento ja rehellinen. Miten muuten voisin aidosti kertoa sen mitä toivon löytäväni. VIime viikolla näin somessa kuvan jostain seminaarista nimittäin ja sen pohjalta päätin tämän. Mitä ihmiset sanovat ja mitä oikeasti haluavat?

Keskustelimme avoimesti ja rennosti psykologin kanssa vajaan tunnin. Käytiin läpi aiempia suhteita, toiveita tulevasta suhteesta ja kumppanista. Vaikka asiaa on todellakin pohdittu itse ja ystävien kanssa, niin välillä tuntui ettei vastausta löydy helpolla. Hämmentävää.

Itse olen haastattelun suhteen tyytyväisin mielin puolen vuoden jonossa. Oli hyvä olla suora ja rehellinen. Jos se ei tuota tulosta, niin minkäs teet. Ehkä lohduttavinta oli huomata, että joku muukin allekirjoittaa todella huonon tuurini miesten suhteen. Ja kyllä se on tehnyt minusta hieman skeptisen eikä se ole ihme. Ja siis edes ehtinyt kertoa tästä lähes katastrofaalisesta deittailuyritysten kehästä viimeisen parin vuoden aikana. Viimeisimmät mahalaskut ovat jääneet täälläkin postamaatta. Ehkäpä joku päivä, kun ei ole muutakaan tekemistä…

Ja Heilassa on yhä reipas naisten enemmistö. MIEHET, AKTIVOITUKAA NYT IHMEESSÄ!

Helluntai meni – heila puuttuu?

Blogivuosien saatossa monesti mietimme Raisan ja muutaman muunkin sinkkukaverin kanssa sitä, miksei Suomessa ole matchmaking -palvelua. Jenkeissä näitä on vaikka kuinka monta, omansa jokaiselle genrelle jopa. Jos nyt jäät miettimään asiaa, niin esimerkkinä voin mainita Rikkaiden Deittipalvelun, joka on ainakin aiemmin näkynyt suomalaisillakin tv-kanavilla.

Olitpa miljonääri tai jotain muuta, niin nyt näyttää olevan tarjolla myös pääkaupunkiseudulla Suomessa ihka oikea matchmaking -firma eli Heila Matchmaking. Löysin tämän eräästä luottolähteestäni. Koska ei ollut aprillipäivä, klikkailin sivuille ja tutkailin asiaa lisää. Vaikuttaa ihan oikeasti lupaavalta. Joskus kannattaa siis työpäivän kesken hetki vetää henkeä ja keskittyä iltapäivälehtien tutkailuun. Tiedä mitä sitä löytää.

Olisikohan jopa niin, että minäkin jumiutunut vanhapiika saisin itsestäni tuon verran irti. Hei, 240 euroa on aika peanuts, jos sillä saisi elämänsä prinssin. Tai edes hyvät treffit. Iso ehkä tälle.

Veikkaan tosin tarjolla olevan 638 fiksua, kaunista ja liikunnallista naista yhtä miestä kohden. Vink, vink, heitänkin siis haasteen kaikille sinkkumiehille ja niitä tunteville. Olkaa nyt kilttejä ja pelastakaa meidät yhä etsivät sinkkunaiset, saatatte tehdä elämänne parhaan teon. Täällä jos jossain ollaan tosissaan (ainakin luulen niin) eikä etsitä pikatoimituksella irtoseksiä käymättä baarissa. Lainaus on miespuolisen ystäväni kuvaus. Hän haaveilee siitä, että Tinder olisi ollut olemassa hänen sinkkuaikoinaan…

Ja bonusvinkki, jos se telkkari on sulle THE vaihtoehto niin Bachelor tulee taas ja haku on päällä!