Aihearkisto: ihmissuhteet

Helluntai meni – heila puuttuu?

Blogivuosien saatossa monesti mietimme Raisan ja muutaman muunkin sinkkukaverin kanssa sitä, miksei Suomessa ole matchmaking -palvelua. Jenkeissä näitä on vaikka kuinka monta, omansa jokaiselle genrelle jopa. Jos nyt jäät miettimään asiaa, niin esimerkkinä voin mainita Rikkaiden Deittipalvelun, joka on ainakin aiemmin näkynyt suomalaisillakin tv-kanavilla.

Olitpa miljonääri tai jotain muuta, niin nyt näyttää olevan tarjolla myös pääkaupunkiseudulla Suomessa ihka oikea matchmaking -firma eli Heila Matchmaking. Löysin tämän eräästä luottolähteestäni. Koska ei ollut aprillipäivä, klikkailin sivuille ja tutkailin asiaa lisää. Vaikuttaa ihan oikeasti lupaavalta. Joskus kannattaa siis työpäivän kesken hetki vetää henkeä ja keskittyä iltapäivälehtien tutkailuun. Tiedä mitä sitä löytää.

Olisikohan jopa niin, että minäkin jumiutunut vanhapiika saisin itsestäni tuon verran irti. Hei, 240 euroa on aika peanuts, jos sillä saisi elämänsä prinssin. Tai edes hyvät treffit. Iso ehkä tälle.

Veikkaan tosin tarjolla olevan 638 fiksua, kaunista ja liikunnallista naista yhtä miestä kohden. Vink, vink, heitänkin siis haasteen kaikille sinkkumiehille ja niitä tunteville. Olkaa nyt kilttejä ja pelastakaa meidät yhä etsivät sinkkunaiset, saatatte tehdä elämänne parhaan teon. Täällä jos jossain ollaan tosissaan (ainakin luulen niin) eikä etsitä pikatoimituksella irtoseksiä käymättä baarissa. Lainaus on miespuolisen ystäväni kuvaus. Hän haaveilee siitä, että Tinder olisi ollut olemassa hänen sinkkuaikoinaan…
Heila Matchmaking, jos vaikka onnistais

Ja bonusvinkki, jos se telkkari on sulle THE vaihtoehto niin Bachelor tulee taas ja haku on päällä!

 

 

Miehet on katoavaisia

Moni muukin ehkä on törmännyt tähän ilmiöön. Yhtäkkiä lupaava suhde tai suhteen poikanen kariutuu, kun mies haihtuu kuin ilmaan. Ei vastauksia viesteihin, soittoihin tai muihin kontaktiyrityksiin. Arvon naiset, emme ole yksin. Näitä käy muillekin ja blogista löydät pari vaihtoehtoista viestipohjaa näihin tarpeisiin…

Sinkkuelämän kuuluisa ero post it. Kuva elle.com

P.S. Yhä sinkku, jatkan muutaman mahalaskun kautta kohti kesää 🙂

Yksi poikaystävä jouluksi, kiitos!

Siinä yksi toteutumaton toive. Ehkä jaksan taas ensi jouluun mennessä toivoa. Olen ainakin ollut niin kiltti, että mielestäni pukki voisi kuulla toiveeni. Tehtiin me aikanaan toivelistakin, lähetettiin parikin kertaa. Ehkä pukilla vaan on kiire, ettei ole ehtinyt huomioida tämän sinkun joulutoivetta…?

Pikakorjauksen asiaan voisi tehdä pilke silmäkulmassa. Kenelläkään kokemuksia?

Kiitollinen sinkku

Joskus yksi asia johtaa toiseen. Minun elämässäni mikään asia ei tosin ole vielä johtanut parisuhteen löytämiseen, mutta se nyt on sivuseikka tässä. Jutun ydin: meiltä pyydettiin vastinetta erääseen artikkeliin MeNaisten taholta jokin aika sitten.

Olin ollut eri mieltä asioista, joita hein kirjoittamaansa Sinkun kiitollisuus -listaan kuului. Kommentoin juttuun ja olin näköjään purkanut tunteitani myös tänne blogiin aiheesta. Olen kyllä yhä samaa mieltä, sinkkuudessa on muutamia hyviäkin puolia. Mutta vuosienkaan jälkeen kaukosäätimen ja vibraattorin herruus ei kuulu minun listalleni.

Mutta nyt siis minun listani on MeNaisten -sivulla. Ihan etusivulla. Samassa ruudukossa Suvi Teräsniskan kanssa ja heti Ville Virtasen alapuolella. Aika komeaa. Mielestäni muuten Ville Virtanen on vanhemmiten kuin se kuuluisa viini, paranee. Huomattavasti karismaattisempi ja seksikkäämpi kuin Aki ja Turo -aikoina. Tai ehkä minusta on tullut kypsempi kun heräsin tähän havaintoon vasta Kylmäverisesti sinun -sarjan uusintakierroksella. Sorjonen menee siis listalleni.

MeNaiset 16102016

Koska vietän tämänkin sunnuntain siivoten ja urheillen ja yksin, aion ainakin yhden päivän kuvitella olevani Suomen Carrie Bradshaw. Tänään olen suosittu, upeasti pukeutuva, hehkeää elämää elävä huippukolumnisti. Mahtavaa! Jätän kyllä neuroottisuuden väliin. Ja odotan, että matkalla salille joku komea, fiksu sinkkumies pyytää minua kahville. Aivan kuten Carriea. Bonjour messieurs! La vie est belle!

Viinirypäleestä rusinaksi

pexels-photo-14303-mediumMä niin olin, että hei voisko tää suhde oikeasti toimia? Siis vihdoin mä olisin varattu?

No ei siis toimi, ei todellakaan.

Mies on tosi kiireinen ( mukamas), sen mielestä viestit on ihan tylsiä. Mä voin laittaa viestin sille aamulla ja se vastaa ehkä illalla tosi vakavaan tyyyliin: aha. Mä taas tykkään kuulla toisesta, siitä että mies ajattelee mua kun viestittelee, intoa ja odotusta että nähdään taas. Niin, ehkä mua ei ehdi ajatella ja toki viestin kirjoittaminenkin vie muutaman sekunnin aikaa. Kun ei ehdi näkemään, niin olisi kiva olla yhteydessä edes muuten. Suhde on kuin viinirypäle, mikä on kuihtunut rusinaksi. En usko, että tätä enää voi millään elvyttelyllä korjata.

Kuulin tosi ikäviä uutisia. Mies oli sohvalla ja menin siihen. Kerroin asian kyyneleet valuen. Ei halannut, ei tukenut. Kysyi vaan jotain. Mä en itke helpolla. Ihmettelin asiaa myöhemmin, sanoin että eikö sulla tule olo, että halaat mua kun näät mun itkevän? Itsellä se olisi aivan normaali reaktio, vaikka vastapuoli ei olisi edes läheinen. No ei siis tullut.

Muutenkin mies tuntuu liian materiaalistiselta, tietyllä tavalla tosi kylmältä ja minäkeskeiseltä. Jännästi asioita tulee esille kun on vähän aikaa tuntenut. Myös mun koirat reagoi miehen läsnäoloon eri tavoin kuin kehenkään muuhun mieheen. Ihmettelen mistä johtuu, vaikka mies suhtautuu niihin ihan ok.

Kun toinen ei anna itsestään sitä tärkeintä eli aikaa, niin mäkin huomaan kylmeneväni. Tunteet kuihtuu kasaan. Mustakin tulee kova, ei ole naurua kun ollaan yhdessä- ei ole fiilis, että onpa ihanaa nähdä. Ei oikein edes huvita nähdä, kuulla miten kiire ja miettii että mä olen sen tärkeyslistan hännillä.

Ajattelin eilen yhtä miestä. Jännää, että se laittoi parin tunnin päästä viestin ja ehdotti että nähdään. Kerroin, että …sort of I have a boyfriend.. Mihin sain vastaukseksi: I can keep the secret. Niin ja Lottomies laittoi jossain vaiheessa viestiä kovastikin, kerroin etten ikinä pettäisi tuota miestä, koska nyt olen löytänyt helmen.

Sinkkuna ei ole kivaa, mutta saa tehdä mitä haluaa, kenen kanssa haluaa ja koska haluaa tai vaan löhötä perjantaina sohvalla ja valita mitä kanavaa katsoo. Ei tarvitse venata, että koska toinen ehtii nähdä. Niin huono parisuhde vs suht tasapainossa oleva sinkkuelämä?
Voihan elämä

Tinder lopultakin toimi!

IMG_4720Hei pitkästä aikaa,

Elämä on ollut aikamoista vuoristorataa. Vähän kiirettä pukkaa, mutta mä haluan silti kertoa teille tämän.

Mä olen ollut Tinderissä, tehnyt elämäni löydön ( lottomies), suhde loppui ja avannut muutamaankin otteeseen Tinderin sen jälkeen.

Kannatti. Nyt mun asunnossa on Miestavaroita. Alussa vasta ollaan, mutta kaikealla suurella on pieni alku vai miten se meni?

Mun aikaisemmin tekemä Tinderiin parhaita vinkkejä on yksi meidän luetuimpia postauksia.
Muutama päivitys Tinderin vinkkeihin vielä ja onhan itse Tinderkin päivittynyt ( duuni, Instagram-kuvat, viestien tykkäys jne..)
– muista laittaa tätä päivää olevat kuvat. Sut pitää tunnistaa kun treffaatte
– mieti, mitä kuvia laitat. Kuvien pitää kertoa susta ja saada toiselle se fiilis: tuosta mä haluan tietää lisää!
– ja sinne Tinderiin saa tekstiäkin. Kannattaa heittää sinne syötti, mihin toinen voi matchin jälkeen vastata
– ja älä luovuta ekan treffimiehen/naisen jälkeen, ei maailman parasta duuniakaan löydä heti, vaan vaatii vähän kärsivällisyyttä, peiliin katsomista, cv:n päivitystä ja useita eri haastatteluja…
– joskus kannattaa ikähaarukkaakin miettiä

ja se original- postaus

Ps.Lottomies laittoi mulle viimeksi tänään viestiä. Tietää kyllä mun tilanteen. ja sekös taitaa harmittaa.

Ystävällisyyden dilemmako?

Haluaisin niin kirjoittaa tähän, että olen tavannut jonkun ihanan miehen. Mutta kun en ole. Ikävä kyllä. Sen sijaan olen saanut tänä vuonna yllättävän monta ehdotusta, joita en odottanut enkä toivonut.

Alkuvuoden kokemusten lisäksi eräs mies oli bongannut kuvani Facebookista ja ehdotti treffejä. Mutta perui ne, koska ei enää itse halua lapsia. Hän kysyi asiaa suoraan viestissään ja minä vastasin, että yhä toivoisin lapsia ja perheen. Miehellä oli jo monta lasta ja hän totesi, ettei meidän sitten kannata tavatakaan. Heippa sitten vaan!

Sen jälkeen oltiin isommalla porukalla viikonlopun laskettelureissulla. Kaverini miehen veli oli lähtenyt mukaan myös. Olen tavannut hänet ennenkin monia kertoja ja meillä on myös yhteinen kummipoika. Hän kuuluu kategoriaan ikisinkku, en ole koskaan nähnyt häntä naisen kanssa. Hänen kohdallaan minun viisarini ei värähdä millään lailla. Eikä hänkään ole koskaan ennen osoittanut mitään mielenkiintoa minua kohtaan. Ehkä häneen on iskenyt epätoivo tai pari siideriä liikaa… Mutta päädyin erittäin outoon hetkeen hänen kanssaan.

Meillä oli iso 10 hengen vuokramökki ja sain tuurilla oman huoneen. Kun oli petaamassa sänkyäni, niin tuo mies ilmestyi huoneeseeni auttamaan. Onpa kiva juttu, ajattelin siinä vaiheessa. Kun mies haali kaapista toisen setin peittoa ja tyynyä, ihmettelin. ”Kyllä sitä pitää tuplat olla”, vastasi mies. Niinpä kai, mutisin itsekseni katsellessani kun hän lähti hakemaan toisen setin pussilakanoita.

Kun tulin yöllä keittiöstä, löysin miehen huoneestani. Odottamasta minua. Ilman paitaa. Farkkuja hän ei ollut vielä ehtinyt riisua. Voi luoja! Olinhan jo nähnyt hänet saunan jälkeen alasti. Mitäpä sitä pyyhettä käyttäisikään… Nappasin hammasharjani ja viuhahdin salaman lailla vessaan. Miettimään, miten saan tuon humalaisen miehen siirtymään mihin tahansa muualle kuin minun parillisille lakanoilleni. Tähän en todellakaan ollut varautunut.girl-504315_640
Kävipä minulla tuuri, kun tulin ulos pakoreissultani. Ystäväni kertoi juuri miehelle, että hän on menossa väärään huoneeseen. Ja osoitti miehelle toista huonetta, taluttaen hänet ulos minun huoneestani. Livahdin heidän ohitseen, toivotin hyvät yöt ja laitoin oven kiinni. Mietin pitkään olinko taas ollut liian ystävällinen hänelle ja hän tulkitsi sen kiinnostukseksi? Mies on yhtä flirtti kuin rautakanki, joten mitään huumoripitoistakaan vink vink -meininkiä minun osaltani ei taatusti ollut. Ainoa syy minkä keksin, on se, että keskustelin hänen kanssaan kahdestaan puolen tunnin verran alkuillasta.

Jos jollain on hyviä, uusia näkökulmia siihen, miksi nainen saa aivan väärät miehet innostumaan, niin olkaa hyvä ja kommentoikaa! Se tuntuu olevan minulla tämän hetken teema ja näitä kohtaamisia ei enempää ole tilauksessa…