Aihearkisto: ihmissuhteet

Matalalennosta mahalaskuihin ja senttimetrimies

Heilan päivityksen yhteydessä, joku tuli maininneeksi, että kokemukset jakoon. No, tässä niitä nyt sitten on. Vuoden 2017 kootut.

Vartissa vaihtoon

Keväinen viikonloppu. Lähdimme ystävieni kanssa baariin perjantai-iltana. En pahemmin enää jaksa käydä, mutta välillä pitää aktivoitua. Eli lurexit ylle ja menoksi. Meitä oli iso joukko daameja ja tosi hauska fiilis.

Kerrankin törmäsin söpöön mieheen. Jännällä tavalla vielä. Hänen ystävänsä tuli juttelemaan kanssani, kertoen miehen kiinnostuksesta. No, miksen voisi jutella hetken hänen kanssaan. Wingman voi joskus siis toimia. Tämä tarina johti nopeasti pussailun kautta minun luokseni, mies oli Ruotsista ja hänellä oli jaettu hotellihuone kaverin kanssa.

Aamulla hän kovasti kyseli mitä aion tehdä illalla. Olin sopinut jo ruokailusta kaverien kanssa, joten sovimme treffeistä sen jälkeen. Jes, ajattelin. Ei Ruotsiin nyt niin pitkä matka ole, jos tästä vaikka jotain romanssia syntyisi. Eipä ole Tukholmassa käyty. Kun nimittäin saavuin noille treffeille (okei hiukan, muttei paljon, myöhässä) niin mies pussaili toista naista kyseisessä baarissa. Et se siitä ja sen pituudesta, poistuin kotiin. Enpä ole moisen tylyä käytöstä kokenutkaan aiemmin. Karrikoidusti sanoen, vartissa vaihtoon!

Uups, I did it… And never again

Ystäväni Marjan kanssa Mummotunneliin. Hänen kanssaan ei vauhtia puutu, oli muuten sairaan hauska ilta. Marja bongasi samoin tein itselleen sopivan miehen. Näpsäkkänä ystävänä hän onnistui limittämään miehen työkaverin minun seuraani. Tällä kertaa siis minulla oli wingwoman. Päädyimme sitten yhteisymmärryksessä minun luokseni yöksi. Aamulla sitten nieleskelin kyllä todella pitkään tyhjää, kun mies sivumennen totesi olevansa 23 vuotta. Uusi päätös, ei enää yhtään 90-luvulla syntynyttä ja ainakin vähemmän skumppaa. ”Mullahan voisi helposti olla tuon ikäinen poika” -fiilis, se riittää muuten kerran koettuna.

Asuntokauppias

Olin ottanut hiukan enemmän vauhtia elämääni ja Pori Jazzeilla tapasin erään kiinteistövälittäjän. Baarissa hänetkin. Kun olin tunnin verran pussaillut hänen kanssaan kadulla baarin sulkeutumisen jälkeen, selvisi todella tuore avoero. Pieni lapsi, pitkä välimatka (asuu Lappeenrannassa) ja sitten tämä ikäkysymys. Mies oli viettänyt kolmekymppisiään helmikuussa. Muutaman viikon viestittely, pari kertaa tavattiin ja sitten homma hyytyi miehen puolelta. Turhan haastava yhtälö oli tämäkin. Tällä kertaa kuitenkin todella kiva ja kunnollinen mies, propsit siitä.

Senttimetrimies

Kaverini, tuo edellä mainittu Marja, sai vannotettua minulle, että Tinderiä kannattaa vielä kerran kokeilla. One shot, ajattelin.

Aloin kirjoitella parin miehen kanssa ja toinen heistä jäi viestittelemään pidemmäksi aikaa. Tämä siis alkoi jo keväällä ja kesti monta kuukautta. Tapaaminen ei onnistunut, aikataulut eivät menneet yhteen. Vihdoin syksyllä saimme sovittua treffit.

Keskustelu kulki suurin piirtein näin:

Mies: valitse vaan jokin kiva paikka

Emma: Mennäänkö Kaivariin kävelylle?

Mies: Valitse joku paikka, jossa meistä kumpikaan ei ole käynyt?

E: Tuota, kun en tiedä missä olet käynyt.

Mies: Koeta nyt keksiä jotain.

Ehdottelen kaikenlaista, aina on jotain miksi paikka ei käy.

Mies: Tuu sitten mun luokse

E: Sä oot kyllä ennen käynyt siellä…

Mies: Okei, mä sit haluun, että molemmilla on yhtä pitkä matka sinne paikkaan jonka valitset. Siis kotoa mitattuna.

E: Voitko sitten ehdottaa jotain itse?

Mies: Mun mielestä tässä pitää olla tasa-arvo. Oota hetki.

E: *jaiks* miettii pitäisikö edes lähteä…

Mies: Lähetän sulle kuvan kartasta ja osoitteen.

E: Hetken hiljaisuus ja ajatelma: *Tsiisus, kaveri on mitannu kartasta viivottimella yhtä monta senttiä. Missä helvetissä tämä oikein on?*

E: No ok, nähdään siellä.

Nähtiin joo, paikassa joka oli metsän reunassa oleva umpikuja. Pelko oli vahvin tunne ennen miehen saapumista. Ei muita ihmisiä, ei kahvilaa, ei kauppaa, ei mitään auki olevaa. Pikainen kävely, mies oli stalkannut aivan kaiken minusta netistä verotietoja myöten. Hän kertoi sen itse. Emme olleet sen jälkeen yhteydessä. Kerroin tarinan eräälle tutulle miehelle. Ainoa kommentti: et kai sä nyt oikeesti tuollaisten viestien jälkeen mennyt sinne treffeille? No, ens kerralla en mee.

 

 

 

 

Mainokset

Joskus kannattaa odottaa?

imageKun ihan hyvä ei riitä ja mikään ei tunnu miltään, kun on ennemmin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Sammakoita oli suudeltu urakalla ja prinssi oli totaalisen hukassa. Muutama pitkän linjan sinkku oli löysi kumppanin ja mietin, että ihmeitähän voi toki tapahtua.

Sitten on se yksi Tinder-klik joka muuttii koko elämän. Luotin intuitioon ( okei, en luottanut, mutta…)  ja annoin mennä. Tämä suhde alkoi vahvasti, ekat treffit todella kesti, eikä ne tavallaan ole loppuneetkaan. Töissä tosin tarvitsee välillä käydä. En ole ikinä tajunnut, että suhde voi olla näin helppo ja silti kaikki toimia niin hyvin. Ei tarvitse miettiä mitä toinen miettii ja tykkääkö se,  kaikki menee niin helposti ja luonnostaan.Voin todella sanoa, että tätä kannatti odottaa. Vannoutunut vanhapiika, kohtasi unelmiensa miehen. Sen pituinen se.

Helluntai meni – heila puuttuu?

Blogivuosien saatossa monesti mietimme Raisan ja muutaman muunkin sinkkukaverin kanssa sitä, miksei Suomessa ole matchmaking -palvelua. Jenkeissä näitä on vaikka kuinka monta, omansa jokaiselle genrelle jopa. Jos nyt jäät miettimään asiaa, niin esimerkkinä voin mainita Rikkaiden Deittipalvelun, joka on ainakin aiemmin näkynyt suomalaisillakin tv-kanavilla.

Olitpa miljonääri tai jotain muuta, niin nyt näyttää olevan tarjolla myös pääkaupunkiseudulla Suomessa ihka oikea matchmaking -firma eli Heila Matchmaking. Löysin tämän eräästä luottolähteestäni. Koska ei ollut aprillipäivä, klikkailin sivuille ja tutkailin asiaa lisää. Vaikuttaa ihan oikeasti lupaavalta. Joskus kannattaa siis työpäivän kesken hetki vetää henkeä ja keskittyä iltapäivälehtien tutkailuun. Tiedä mitä sitä löytää.

Olisikohan jopa niin, että minäkin jumiutunut vanhapiika saisin itsestäni tuon verran irti. Hei, 240 euroa on aika peanuts, jos sillä saisi elämänsä prinssin. Tai edes hyvät treffit. Iso ehkä tälle.

Veikkaan tosin tarjolla olevan 638 fiksua, kaunista ja liikunnallista naista yhtä miestä kohden. Vink, vink, heitänkin siis haasteen kaikille sinkkumiehille ja niitä tunteville. Olkaa nyt kilttejä ja pelastakaa meidät yhä etsivät sinkkunaiset, saatatte tehdä elämänne parhaan teon. Täällä jos jossain ollaan tosissaan (ainakin luulen niin) eikä etsitä pikatoimituksella irtoseksiä käymättä baarissa. Lainaus on miespuolisen ystäväni kuvaus. Hän haaveilee siitä, että Tinder olisi ollut olemassa hänen sinkkuaikoinaan…
Heila Matchmaking, jos vaikka onnistais

Ja bonusvinkki, jos se telkkari on sulle THE vaihtoehto niin Bachelor tulee taas ja haku on päällä!

 

 

Miehet on katoavaisia

Moni muukin ehkä on törmännyt tähän ilmiöön. Yhtäkkiä lupaava suhde tai suhteen poikanen kariutuu, kun mies haihtuu kuin ilmaan. Ei vastauksia viesteihin, soittoihin tai muihin kontaktiyrityksiin. Arvon naiset, emme ole yksin. Näitä käy muillekin ja blogista löydät pari vaihtoehtoista viestipohjaa näihin tarpeisiin…

Sinkkuelämän kuuluisa ero post it. Kuva elle.com

P.S. Yhä sinkku, jatkan muutaman mahalaskun kautta kohti kesää 🙂

Yksi poikaystävä jouluksi, kiitos!

Siinä yksi toteutumaton toive. Ehkä jaksan taas ensi jouluun mennessä toivoa. Olen ainakin ollut niin kiltti, että mielestäni pukki voisi kuulla toiveeni. Tehtiin me aikanaan toivelistakin, lähetettiin parikin kertaa. Ehkä pukilla vaan on kiire, ettei ole ehtinyt huomioida tämän sinkun joulutoivetta…?

Pikakorjauksen asiaan voisi tehdä pilke silmäkulmassa. Kenelläkään kokemuksia?

Kiitollinen sinkku

Joskus yksi asia johtaa toiseen. Minun elämässäni mikään asia ei tosin ole vielä johtanut parisuhteen löytämiseen, mutta se nyt on sivuseikka tässä. Jutun ydin: meiltä pyydettiin vastinetta erääseen artikkeliin MeNaisten taholta jokin aika sitten.

Olin ollut eri mieltä asioista, joita hein kirjoittamaansa Sinkun kiitollisuus -listaan kuului. Kommentoin juttuun ja olin näköjään purkanut tunteitani myös tänne blogiin aiheesta. Olen kyllä yhä samaa mieltä, sinkkuudessa on muutamia hyviäkin puolia. Mutta vuosienkaan jälkeen kaukosäätimen ja vibraattorin herruus ei kuulu minun listalleni.

Mutta nyt siis minun listani on MeNaisten -sivulla. Ihan etusivulla. Samassa ruudukossa Suvi Teräsniskan kanssa ja heti Ville Virtasen alapuolella. Aika komeaa. Mielestäni muuten Ville Virtanen on vanhemmiten kuin se kuuluisa viini, paranee. Huomattavasti karismaattisempi ja seksikkäämpi kuin Aki ja Turo -aikoina. Tai ehkä minusta on tullut kypsempi kun heräsin tähän havaintoon vasta Kylmäverisesti sinun -sarjan uusintakierroksella. Sorjonen menee siis listalleni.

MeNaiset 16102016

Koska vietän tämänkin sunnuntain siivoten ja urheillen ja yksin, aion ainakin yhden päivän kuvitella olevani Suomen Carrie Bradshaw. Tänään olen suosittu, upeasti pukeutuva, hehkeää elämää elävä huippukolumnisti. Mahtavaa! Jätän kyllä neuroottisuuden väliin. Ja odotan, että matkalla salille joku komea, fiksu sinkkumies pyytää minua kahville. Aivan kuten Carriea. Bonjour messieurs! La vie est belle!

Viinirypäleestä rusinaksi

pexels-photo-14303-mediumMä niin olin, että hei voisko tää suhde oikeasti toimia? Siis vihdoin mä olisin varattu?

No ei siis toimi, ei todellakaan.

Mies on tosi kiireinen ( mukamas), sen mielestä viestit on ihan tylsiä. Mä voin laittaa viestin sille aamulla ja se vastaa ehkä illalla tosi vakavaan tyyyliin: aha. Mä taas tykkään kuulla toisesta, siitä että mies ajattelee mua kun viestittelee, intoa ja odotusta että nähdään taas. Niin, ehkä mua ei ehdi ajatella ja toki viestin kirjoittaminenkin vie muutaman sekunnin aikaa. Kun ei ehdi näkemään, niin olisi kiva olla yhteydessä edes muuten. Suhde on kuin viinirypäle, mikä on kuihtunut rusinaksi. En usko, että tätä enää voi millään elvyttelyllä korjata.

Kuulin tosi ikäviä uutisia. Mies oli sohvalla ja menin siihen. Kerroin asian kyyneleet valuen. Ei halannut, ei tukenut. Kysyi vaan jotain. Mä en itke helpolla. Ihmettelin asiaa myöhemmin, sanoin että eikö sulla tule olo, että halaat mua kun näät mun itkevän? Itsellä se olisi aivan normaali reaktio, vaikka vastapuoli ei olisi edes läheinen. No ei siis tullut.

Muutenkin mies tuntuu liian materiaalistiselta, tietyllä tavalla tosi kylmältä ja minäkeskeiseltä. Jännästi asioita tulee esille kun on vähän aikaa tuntenut. Myös mun koirat reagoi miehen läsnäoloon eri tavoin kuin kehenkään muuhun mieheen. Ihmettelen mistä johtuu, vaikka mies suhtautuu niihin ihan ok.

Kun toinen ei anna itsestään sitä tärkeintä eli aikaa, niin mäkin huomaan kylmeneväni. Tunteet kuihtuu kasaan. Mustakin tulee kova, ei ole naurua kun ollaan yhdessä- ei ole fiilis, että onpa ihanaa nähdä. Ei oikein edes huvita nähdä, kuulla miten kiire ja miettii että mä olen sen tärkeyslistan hännillä.

Ajattelin eilen yhtä miestä. Jännää, että se laittoi parin tunnin päästä viestin ja ehdotti että nähdään. Kerroin, että …sort of I have a boyfriend.. Mihin sain vastaukseksi: I can keep the secret. Niin ja Lottomies laittoi jossain vaiheessa viestiä kovastikin, kerroin etten ikinä pettäisi tuota miestä, koska nyt olen löytänyt helmen.

Sinkkuna ei ole kivaa, mutta saa tehdä mitä haluaa, kenen kanssa haluaa ja koska haluaa tai vaan löhötä perjantaina sohvalla ja valita mitä kanavaa katsoo. Ei tarvitse venata, että koska toinen ehtii nähdä. Niin huono parisuhde vs suht tasapainossa oleva sinkkuelämä?
Voihan elämä