Kehityskohteeni: miesten ymmärtäminen

Niin. Ihmettelen taas. Olen todennut, että taidan olla sellainen loppuelämäni loppukirillä -nainen. Into on lopahtanut aikaa sitten enkä enää jaksaisi pettyä kertaakaan. Ja sitten taas jostain pyörrän ajatukseni ja huomaan miettiväni, josko kuitenkin…

Raisa jokin aika sitten heittikin minulle, että ”Tää on kyllä molempien kehityskohde: miesten tulkitseminen ja ymmärtäminen OIKEIN”. Haikailemme jälleen tämän aiheen peruskurssille. Ei hemmetti. Ja mistäkö tämä nyt sitten taas pulpahti pinnalle? Siitä, että onnistuin tulkitsemaan erästä miestä ilmeisen päin brinkkalaa. Tai en edes oikein tiedä mitä tässä tapahtui, jos joku teistä osaa selittää, niin ilolla luen kommenttikentistä vinkkejä. Tämä tarina linkittyy aiempaan juttuun, siihen osuuteen, jonka lopussa oli toive yhteisestä tulevaisuudesta. Nyt kun olen tätä pitkähkön tovin miettinyt, niin ajattelin avautua.

Heitin jossain vaiheessa ilmoille, että voisin tarjota joskus hänelle skumpat kiitoksena avusta. Vastaus oli jotain tyyliin ”Ehkä joskus, katellaan. Mun tyttöystävälle tää ei ehkä oikein sovi”. Hautasin koko ajatuksen. Mutta toki ihmettelin, kun tiesin muuta kautta ettei tyttöystävää silloin ollut.

Moni asia viittasi siihen, että häntä saattaisi kiinnostaa. Sitten mies ehdottikin minulle, että käydään syömässä. Olin hämmentynyt, mutta ajattelin, että JEEE! On sen verran hyvä mies nimittäin. Homma venyi erinäisistä syistä (viitaten yhä edelliseen postaukseen), mutta hän muistutteli minua tasaisin väliajoin, etten vaan unohtaisi tätä sovittua tapaamista ja teki selväksi, että hän todella haluaa nähdä minut. Lopulta löytyi sopiva aika tai oikeastaan hän vain ilmoitti ajan minulle. Itsevarmuus on kieltämättä aika seksikästä…

Hän halusi kuulemma yllättää minut ja laittoi vain viestin, että pöytä varattu, nähdään siellä ja siellä ja jatketaan siitä ravintolaan. Naureskelin Raisalle, että ehkei nyt Mäkkäriin mennä, kun on pöytävaraus ja kaikkea. Ravintolan ovella hän totesi: ”Valitsin tämän”. Seisottiin erään hyvin tunnelmallisen ravintolan ovella lähellä Kauppatoria. Olin tosi otettu.

Ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Viinivalikoimaakaan ei voi moittia. Huokaus. Kokonaisuus menee minun silmissäni sarjaan ”Näin todellakin teet vaikutuksen naiseen”. Söimme pitkän kaavan mukaan ja tunnit vierähtivät kuin huomaamatta. Harvoin kukaan on ollut niin kiinnostunut minusta ja elämästäni, wau.

Lähdimme ulos jälkiruokien jälkeen ja jäimme hetkeksi juttelemaan. Halasimme hyvin pitkään ja hän silitteli niskaani. Hän katsoi minua ja totesi, että olisi kiva nähdä uudelleen, silloin kun on sopivan tuulinen ilta. Vastasin joo.

Jäin pohtimaan mihin tuulinen ilta oikein viittasi. Kunnes vihdoin muistin, mistä että olimme paljon keskustelleet leijojen lennätyksestä, jota kumpikin haluaisi kokeilla. Uskaltauduin lopulta viestillä kysymään olinko ehkä aavistanut oikein.

Vastaus tuli ja siinä luki: ”Jännästi mietitty. Ajattelin, että voitais ehkä joskus käydä kahvilla” ja sen perään jotain diibadaabaa pätkät. Vastasin peruskohteliaasti. Vaikka mieli olisi tehnyt kirjoittaa: Jännästi mietitty. Kahvi jäähtyy tosi nopeesti tuulella.

 

 

 

Deittipalvelu Match by K?

Hei,

 

Kertokaa, jos jollakin kokemuksia tästä paikasta? Nettisivuilla ei ole mitään kokemuksia tai lukuja. On aika uusi yritys, käsittääkseni kaksi nuorta naista vetää palvelua?

Nyt siellä on 5e hintaan pre-match, jossa voi katsoa onko palvelussa omiin kriteereihin sopivaa kumppania. Jos kyllä, niin saa vastauksen meiliin. Se mitä sitten tapahtuu on iso? Hyvin saavat tällä rekisteriinsä tietoa ihmisistä. Mutta sitä ennen ihmisten pitää löytää ko yritys. Epätoivoiset sinkkunaisethan löytävät kaikkea muuta paitsi sen miehen, mutta miten miehet löytäisivät tuon yrityksen?

Ilmeisesti tämän jälkeen alkaa seuraava maksuvaihe: ”Palvelumme on kuukausimaksuton, maksat ainoastaan toteutuneista treffeistä 25 e. Treffien osapuolet saavat toistensa yhteystiedot, mikäli molemmat ovat treffeihin valmiit.”
Kukapa ei maksaisi 25e treffeistä, jos matchaa sitä mitä hakee? Itse voisin maksaa. Eri asia sitten on, onko toinen vaikka vastannut rehellisti ja match ei olekaan match? Tinderihän on aika ”sika säkissä”- touhua.

Aiemmin oli Heila -palvelu eli vastaava. Se ei osannut markkinoida itseään tai sitten sen aika ei vain ollut vielä kypsä sen palveluille. Tinder taitaa nykyään keskittyä vain panoseuran hakuun, joten uudet palvelut ovat tervetulleita. Toivotan onnea Match By K:lle!

Ps. Ai niin, Tinderistä löytyi yksi timantti. Katsotaan miten etenee vai eteneekö..

 

 

 

 

Heila Matchmaking lopettaa

Ilmeisesti Suomi ei vielä ollut kypsä tällaiselle palvelulle tai toisilleen sopivat ihmiset eivät vain löytäneet tätä. Koska täällä blogissa aika moni lueskelee yhä palveluun liittyviä postauksia, niin päätin jakaa sähköpostitse saamani tiedon.

”Matchmaking-palvelumme on ollut avoinna reilun vuoden. Tavoitteemme ja toiveemme alusta asti on ollut auttaa suomalaisia löytämään parisuhteita, joilla olisi hyvät mahdollisuudet menestyä. Palvelumme on herättänyt kiinnostusta ja myös kiitosta.

Olemme erittäin pahoillamme joutuessamme kertomaan, että matchmaking-palvelumme tulee elokuun aikana ainakin tältä erää tiensä päähän. Palvelukonseptiin on liittynyt tiettyjä haasteita, joita olemme pyrkineet parhaamme mukaan ratkomaan. On valitettavaa, että joudumme jättämään palvelun ainakin toistaiseksi tauolle.”

Ei siis elämäni miestä tai edes heilaa tuota kautta minulle. Sitä onko joku muu löytänyt toisen puoliskon täältä, en tiedä…

 

Elämällä ei ole otsikkoa

Emma sanoi mulle, että täällä on vielä: ”Voin todella sanoa, että tätä kannatti odottaa. Vannoutunut vanhapiika, kohtasi unelmiensa miehen. Sen pituinen se.”

Tottahan se on, mutta vaikka löytää elämänsä miehen, niin parisuhteeseen vaikuttaa moni muukin tekijä. Kaikkiin ei voi itse vaikuttaa. Niinpä tässä ollaan oltu sinkkuna jo jonkun aikaa. Sitä ennen väsytetty itsensä henkisesti parisuhteen lopussa, puhuttu, mietittty ja todettu että pakko luovuttaa. Mies haki tavaransa luotani. Oven sulkeuduttua iski epäusko. Epätoivo. Itsetutkinta.

Kului hetki. Tapasin yhden miehen. Pitkän, komean, sporttisen, melkein täydellisen.  Se hymy kun kohdattiin oli uskomaton. Nautimme hetkistä, läheisyydestä, kroppani ja mieleni hyrräsi huomiosta. Tapailu, josta tiesi, ettei voi tulla mitään enempää. Epäonnistunut parisuhde unohtui hyvin samalla molemmilta. Tapailu päättyi auringon paistaessa suudelmaan aamulla. Sen pituinen se.

Näimme Unelmien miehen kanssa pari kuukautta suhteen päättymisen jälkeen. Sain samalla tavarani. En vain kyennyt hakemaan niitä aiemmin. Mies oli rentoutuneen oloinen, näytti komealta. Tuntui hassulta halata sitä ihmistä ja muisti fiiliksen, kun halattiin ekan kerran. Katsoa häntä istumassa pöydän toisella puolella.

Ei parisuhde ole unohtunut. Koin paljon hyviä hetkiä ja onnellisuutta,  hetken sain olla ”me”. En niitä hetkiä vaihtaisi pois. Sinkkuelämässä kaipaa hellyyttää, seksiä, yhdessäoloa, ”me”-fiilistä, tunnetta että nyt kuuluu joukkoon. Ja ihastumisen, rakastumisen tunne on jotain mieletöntä. Ehkä joskus taas.

Heila Matchmaking kokemuksia

Helluntaikin kohta kolkuttelee ovelle taas kerran. Minä en Heilasta löytänyt Heilaa, en edes treffejä ole päässyt kokeilemaan.

Olisi kiva kuulla, jos joku on onnistunut? Sinä tai kaverisi? Uskonvahvistusta kommentteihin odotellen….

Loppukiri

Aika pitkä tovi vierähti, että sain kutsun Heilan haastatteluun. Olin jo osittain ehtinyt ajatella tämän olevan menneen talven lumia. Ilmoittauduin siis jo kesällä, silloin kun postasin tänne Heilasta. Mutta viime viikolla siis Pandoran lipas aukesi ja poikkesin haastattelussa.

Hieman toki skeptisyys nosti päätään, kun jo haastattelukutsussa luki:

”Emme voi vielä tässä vaiheessa luvata, että treffikumppani löytyy Heilasta, mutta nyt olemme kuitenkin jo askeleen edempänä! 

Tapaamisen myötä saat 6 kk jäsenyyden Heilaan. Jäsenyyden aikana saatamme lähettää sinulle treffiehdotuksia, jos palveluun ilmoittautuu sinulle sopivalta vaikuttavia kumppaniehdokkaita.” 

Suora tulkintani oli: ei ole luvassa miestä, vaan jonotuspaikka. Mahdollisuus. 49 euron hintaan. Ilman tyytyväisyystakuuta, kuten eräs ystäväni asian ilmaisi kuullessaan tästä.

Itse haastattelu oli Espoossa ja otin töistä ylityövapaata iltapäiväksi. HIukan jännitti, mutta tein päätöksen yrittää olla rento ja rehellinen. Miten muuten voisin aidosti kertoa sen mitä toivon löytäväni. VIime viikolla näin somessa kuvan jostain seminaarista nimittäin ja sen pohjalta päätin tämän. Mitä ihmiset…

View original post 126 more words

Rakkaani, stalkkerini

Sinulle, joka seuraat tarkasti jonkun elämää. Ehkä toinen käyttäisi sinusta jopa nimeä stalkkeri. Tai stalkkaaja. Tämä on kirjoitettu sinulle, jospa tulevaisuudessa hieman miettisit asiaa. Jos tunnistat tästä ystäväsi, sukulaisesi tai työkaverisi, vilauta tätä hänelle. Tämän kirjoittaminen auki ehkä toimii jonkinlaisena ”terapiana” myös itselleni.

Kiikarimies. Saan puhelun, jossa mies kertoo nähneensä minut alasti. Hän kuvailee minua ja kertoo ihailevansa naisellisia muotojani. Olen täysin pihalla, sillä mies ei esitellyt itseään tarkemmin. Kerron asiasta vanhemmilleni, jotka hermostuvat. Eipä ihme, sillä minulla on ikää 12 vuotta. Perustetaan naapurineuvosto. Stalkattuja tyttöjä on useampia, mutta muille ei ole soitettu. Naapurin mies lopulta ratkaisee pelin, hän on monesti ihmetellyt vastapäisen, mutta suhteellisen kaukana sijaitsevan kerrostalon parvekkeella kiikaroivaa nuorta miestä. Asia selvitetään perin pohjin.  Mies on 23 -vuotias ja minulle annettiin kielto vaihtaa vaatteita verhot auki. En vieläkään pukeudu kuin verhot kiinni.

Tuntematon soittelija. Pari vuotta myöhemmin vastaan puhelimeen. Mies, joka ei esittele itseään pyytää minua iltamyöhään treffeille erään varaston pihalle. En mene. Kerron asiasta vanhemmilleni ja heidänkin mielipiteensä on tiukka EI. Mies sattuu vielä soittamaan muutaman kerran ja toistamaan pyyntönsä. Tietääkö hän minun olevan yksin kotona, sillä se olen minä joka vastaan aina näihin puheluihin. Vanhempani eivät olisi antaneet minulle puhelinta, jos vastapuoli ei esittäydy ja kuulostaa aikuiselta mieheltä. Minulle ei koskaan selviä, kuka tämä soittelija on.

Toivoton sarjayrittäjä. Se kuuluisa naapurin poika. Tosin tällä kertaa vasta perheemme muuton jälkeen innostui minusta. Olin yläasteella. Kaikki alkoi ihan söpösti, että sain postikortteja ulkomaan matkoilta. Sen jälkeen puheluita, mitä kuuluu -tyylillä. Ilmeisesti lopputulos ei ollut hänen toivomansa, hän alkoi tulla ovemme taakse ja halusi tulla kylään. Pyytämättä ja yllättäen. Käynnit vaihtuivat taas postiin, kun en innostunut hänen visiiteistään. Noin viiden vuoden jälkeen hän ilmestyi kutsumatta minulle järjestettyihin juhliin ison tulipunaisen ruusukimpun kanssa. Silloinen poikaystäväni oli hieman ihmeissään. Lähestymiset loppuivat tähän, mutta muutamia kertoja vielä viime vuosina olen kaupassa tai muualla kavahtanut hänen kiivaaseen tuijotukseensa. Ilmeisesti edes nykyinen vaimo ei ole saanut hänen tunteitaan täysin ohjattu eri raiteille.

Terassin tähti. Edellä mainittujen juhlien jälkeisenä kesänä olin kesätöissä terassiravintolassa. Hyvinkin persoonallinen, keski-ikäinen (45-50v. arviolta) mies toteaa minun olevan elämänsä nainen. Itse olin täysin eri mieltä. Hän tuli joka päivä työpaikalleni ja istui terassilla aamusta iltaan. Miehen valloitusarsenaaliin kuului ruusuja, kirjeitä, kosinta ja paljon muuta. Kun hänen kaverinsa kertoi miehen tulevan työpaikalleni joka päivä taksilla (jotta voi ottaa drinksua) 50 kilometrin päästä, ajattelin, että hullu mikä hullu. Vihdoin eräs vanhempi työkaverini huomasi ahdistukseni ja kävi kertomassa miehelle olevansa äitini ja minun seurustelevan. Hän käski miehen poistua häiritsemästä. Mies lopetti. Hänen outo tuijotuksensa, liian lyhyet lahkeet, puukengät ja tweed -bleiseri ovat tosin ikuisiksi ajoiksi syöpyneet verkkokalvoilleni.

Paha poika. Olin jo reippaasti yli kaksikymmentä ja töissä opiskeluaikana yökerhossa. Eräänä iltana hyvin kaunis blondi kävelee baaritiskille ja ehdottaa minulle osien vaihtoa. Täh? Siis mitä vaihtoa? ”Mun mies haluaisi mieluummin sut, joten voidaanko vaihtaa osia?” Hän selittää miehensä seuranneen minua pitkään ja mies kuulemma haluaa minut.  Nainen sanoi voivansa itse tyytyä olemaan kakkonen. Kieltäydyn kohteliaasti. Ja kerron tapahtuneesta hämmentyneenä miespuolisille kollegoilleni. Eräs heistä tietää miehen. Miehellä on vahva rikollistausta.  Paha poika on selvittänyt ravintolasta minun työvuoroni (älkää kysykö miten) ja käynyt monia kertoja seuraamassa minua työssä. Myöhemmin illalla hän tulee itse, yhdessä tyttöystävänsä kanssa, vaatimaan vaihtoa. Ja kertomaan kuinka olen kauneinta mitä hän nähnyt ja hän haluaa vain minut. Mies oli ajatellut minun suostuvan helpommin naisensa pyyntöön. Tuona iltana en lähde yksin kotiin töistä. Enkä pitkiin aikoihin tuon jälkeen. Onneksi sain uuden duunin hyvin pian tapahtuneen jälkeen. Päivätyön, täysin erilaisessa ympäristössä.

On vaikea ymmärtää näitä. Kun tulee uusi, niin vanhat muistot tosiaan palaavat. Kirjoitinkin jo pari vuotta sitten jutun aiheesta, kun tuntematon mies lähestyi minua Facebookin kautta. Seuraava erikoinen lähestyminen tapahtui nyt heti joulun jälkeen. Uskoni nettideittailuun ylipäätään heikkeni entisestään, kun selvisi, että yhdet, samalla ensimmäiset ja viimeiset, nettitreffit talvella 2011 (tarkistin ajankohdan meileistä) on saanut miehen tarkkailemaan elämääni tähän päivään asti. Monen tunnin selvittämisen jälkeen tiedän, että kyseessä on tämän jutun onnittelija -mies. Mies lähestyi minua tällä kertaa eri kautta, mutta aloitti taas viestinsä tavalla, joka sai minut kaivamaan tätä blogia ja yhdistämään asiat toisiinsa.

Joku saattaa pitää tällaista käytöstä imartelevana, jopa romanttisena. Minä koen sen pelottavana. Ja veikkaanpa, etteivät kaikki miehetkään toivo naisilta näin intensiivisiä lähestymisiä? Metoo -kamppis sai paljon näkyvyyttä syksyllä. Kosketuspinta on vastaava. Kuinka vaikeaa onkaan sanoa tai kirjoittaa: Vaikutat tosi kiinnostavalta, haluaisin tutustua sinuun paremmin?