Aihearkisto: Sinkkujutut

Heila Matchmaking kokemuksia

Aika pitkä tovi vierähti, että sain kutsun Heilan haastatteluun. Olin jo osittain ehtinyt ajatella tämän olevan menneen talven lumia. Ilmoittauduin siis jo kesällä, silloin kun postasin tänne Heilasta. Mutta viime viikolla siis Pandoran lipas aukesi ja poikkesin haastattelussa.

Hieman toki skeptisyys nosti päätään, kun jo haastattelukutsussa luki:

”Emme voi vielä tässä vaiheessa luvata, että treffikumppani löytyy Heilasta, mutta nyt olemme kuitenkin jo askeleen edempänä! 

Tapaamisen myötä saat 6 kk jäsenyyden Heilaan. Jäsenyyden aikana saatamme lähettää sinulle treffiehdotuksia, jos palveluun ilmoittautuu sinulle sopivalta vaikuttavia kumppaniehdokkaita.” 

Suora tulkintani oli: ei ole luvassa miestä, vaan jonotuspaikka. Mahdollisuus. 49 euron hintaan. Ilman tyytyväisyystakuuta, kuten eräs ystäväni asian ilmaisi kuullessaan tästä.

Itse haastattelu oli Espoossa ja otin töistä ylityövapaata iltapäiväksi. HIukan jännitti, mutta tein päätöksen yrittää olla rento ja rehellinen. Miten muuten voisin aidosti kertoa sen mitä toivon löytäväni. VIime viikolla näin somessa kuvan jostain seminaarista nimittäin ja sen pohjalta päätin tämän. Mitä ihmiset sanovat ja mitä oikeasti haluavat?

Keskustelimme avoimesti ja rennosti psykologin kanssa vajaan tunnin. Käytiin läpi aiempia suhteita, toiveita tulevasta suhteesta ja kumppanista. Vaikka asiaa on todellakin pohdittu itse ja ystävien kanssa, niin välillä tuntui ettei vastausta löydy helpolla. Hämmentävää.

Itse olen haastattelun suhteen tyytyväisin mielin puolen vuoden jonossa. Oli hyvä olla suora ja rehellinen. Jos se ei tuota tulosta, niin minkäs teet. Ehkä lohduttavinta oli huomata, että joku muukin allekirjoittaa todella huonon tuurini miesten suhteen. Ja kyllä se on tehnyt minusta hieman skeptisen eikä se ole ihme. Ja siis edes ehtinyt kertoa tästä lähes katastrofaalisesta deittailuyritysten kehästä viimeisen parin vuoden aikana. Viimeisimmät mahalaskut ovat jääneet täälläkin postamaatta. Ehkäpä joku päivä, kun ei ole muutakaan tekemistä…

Ja Heilassa on yhä reipas naisten enemmistö. MIEHET, AKTIVOITUKAA NYT IHMEESSÄ!

Mainokset

Miten meni niinkuin omasta mielestä Heureka

Viisi sinkkunaista, intoa täynnä, mietitty vaatteita ja lookia ja odotettu iltaa. Osa ostanut liput etukäteen. Sovittiin, että nähdään sisällä 18.30. Heurekan rakastumisen tiedettä- täältä tullaan!

Hyppäsin junasta, frendi laittoi viestiä: jonoa puoleen väliin Heurekan siltaa. Ei oo totta! Nähtiin ja jonotettiin. Jengi kyseli: hei, mullon lippu ei kai tarvi jonottaa? Kukaan ei tiennyt, Heurekan tapahtumassa ei mitään tietoa. Jono ei edennyt, ketään heurekalaista ei näkynyt.

Faceen alkoi tulla kommentteja: vaan yksi tyyppi ottaa sisään ja tarkastaa kaikkien paperit. Ja on lippu tai ei niin kaikki jonottaa. Kaksi kaveria tuli jonon päähän ja sanoi,että Moido-en jää odottamaan. Siinä venatttii ja venattiin, jengi etuili ja etuili ja kiroili, katseli facea: olisko järjestäjä laittanut jotain tietoa? Osa luovutti. Mekin tunnin jälkeen. Ei ollut järkeä seistä toista tuntia enää jonossa. Alkoi tulla kylmäkin ja ei  takeita sisäänpääsystä- varsinkaan sillä, kenellä ei ollut lippua. Juuri kun lähdimme , tuli Faceen kommentti:liput loppu ei kannata jonottaa. Tämä ei kylläkään tullut tapahtuman järjestäjältä. Eikä se myöskään järjestänyt mitään viihdettä jonottajile. Olisi ollut aika helppoa-sinkkuja suurin osa. Osa peloissaan, kun siltä täynnä ihmisiä ja heilui: kestääkö tämä?

Siirryttiin lähikuppilaan. Siellä oli kaaos, ei oltu osattu varautua ruuhkaan. Menihän se ilta näinkin? Mietimme, siirrymmekö vielä Heurekaan, mutta tapahtuman sivuilla oli kommentteja: ei vege eikä oikein muutakaan safkaa, kauheet jonot eikä oikein mitään ohjelmaa. Niin ohjelmaahan oli luvattu, luvattua aikataulua ei koskaam julkaistu. Heurakassa väki torkkui eikä kommentoinut tapahtuman keskusteluun MITÄÄN. Ei mitään infoa lipuista, ei jonoista ennenkuin joskus kahdeksan jälkeen.Heurekan tapahtuman jatkobileet oli Helsingin keskustassa. Siis wtf-miksei vieressä Tulisuudelmassa, missä oli sinkkubileet alkaen klo 22 eli jolloin Heureka sulki ovensa.

Mä olin aiemmin Emman kanssa tapaamassa Heurekan tapahtumaihmisiä, kun ehdotin sinne sinkkutapahtumaa. Laittoivatkin meille viestiä, että tullaanko mukaan tapahtuman suunnitteluun. Vastasin , että kiitos kyllä, kunhan saadaan aikataulut sopimaan. Eivät vastannneet enää.

Mitä olisi voinut tehdä toisin? Tiedossa oli tuhansia tapahtumaan osallistujaa ja kiinnostuneita facessa, 2000 myytyä ennakkolippua ja huhujen mukaan 600 lippua ovelta. Yksi lippu 15e eli 39 000e. Paljon kiinnostuneita saapuneet paikalle, osa kaukaakin. Paikka,jossa järjestetty ennenkin tapahtumia. Ihan täysi floppi. Paljon pahaa mieltä, paljon lipun ostaneita ketkä eivät jaksameet odottaa. Tapahtuma, joka kommenttien perusteella: Harhaanjohtavaa markkinointia! Kilometrin mittainen jono sisälle. Liput olimme ”onneksi” ostaneet, mutta minkäänlaista selkeää jonojaottelua ei ollut lipun ostaneille tai sitä jonottaville. Sisällä toinen kilometriletka rannekkeen lunastamiseen. Kun viimein pääsimme näyttelyyn, oli se suuri pettymys. Aihe, josta olisi voinut keksiä vaikka mitä, oli tuotu näytille tavalla, jonka alakoululainenkin olisi osannut toteuttaa… niinä muutamina eri pisteinä mitä rakastumisen tieteestä oli pantu esille.

Olisko kannattanut ottaa Raisa Ja Emma apuun?  Ai mä? Istun kotisohvalla. Käytiin parilla ja ei ollut fiilistä jäädä. Viluinen olo, kun oli jonottanut ulkona  niin kauan. Ketutus, kun odotukset eivät kohtaa todellisuutta. 15e meni kankkulan kaivoon, enemmän harmittaa että ystävänpäiväillaksi olisi voinut suunnitella vaikka mitä!

Heurekalla suosittelen tapahtumajärjestelyn ja tiedottamisen alkeiden opiskelua.

Tässä uusin kommentti:

Kovasti mainostettiin ohjelmaa mut ainut ohjelmanumero oli ”jonottaminen”. Jonottaminen sisään, jonottaminen planetaariomiin, (joka olikin täynnä ennen kuin päästiin sisään) jonottaminen myyntitiskille ja jonottaminen vessaan. Heurekan uusin pulmanratkaisu on mikä jono menee mihin. Odotan innolla ulos jonottamista! Floppi sanon minä!!

Et miten meni Heureka niinkuin omasta mielestä?

 

 

 

 

 

500 000 – what?????

TGIF20-20Thank20God20I27m20FabulousAina ei tarvita sanoja, joskus luvut kertovat kaiken. Kiitos, että olette seuranneet kahden sinkun vaiheita tai Helen Petäistön sanoin poikamiestyttöjä tai vanhojapiikoja. Nimityksiä mekin olemme sinkuille miettineet. 500 000 kävijää on silti enemmän mitä uskalsimme odottaa – odotukset olivat ennemminkin parisuhde 😉

Kahden vuoden aikana olemme osallistuneet Bingoon huonolla menestyksellä. Ilmeisesti oli väärät kohteet. Siirrymme luultavasti Vakioveikkaukseen.

Jotkut ovat sinkkuna pidempään ja jotkut lyhyemmän ajan. Me valitsimme tai ennemminkin meidät valittiin sille pidemmälle linjalle.

Ja asennekin meillä on väärä – aika työorientoituneita olemme. Alusvaatteissa poseeraaminen ei taida olla työtä. Jännä, että 24v haluaa muuten juhlia ja 50+ ei enää niinkään 😉

Lauantaina kippisteltiin jo yhdessä – kiitokset teille antoisista kommenteista ja tuesta sinkkuuden hetkillä!

Me jatketaan teemalla: Sinkkuus never dies 🙂

Ps. Nainen oletko lukenut tämän oppaan (miehetkö helppoja)

Sinkkutapahtumia ja muuta

Vaikka ei tätä blogia pöivitelläkään enää, niin facebookiin olen jakanut tapahtumia, mitkä sinkkuihin liittyy.
Sinne siis tsekkailemaan mm Tulevaa Heurekan tapahtumaa sekä Vantaan seurakunnan sinkkujuttua ja olikohan siellä vielä muuta?
Ai mä? Heureka ehkä, seurakunta ei oo mun juttu (ja olen liian nuori siihen tapahtumaan)
Eipä muuta kuin hauskaa viikonloppua! (Täällä sinkku perjantai-illalla kotisohvalla yksin treffiohareiden vuoksi…)

br />
IMG_8317.PNG

Oletko 30-40v nainen?

  • sinkkuKun viestintä ei toimi
  • pk-seudulta
    => Jos vastasit kaikkiin kyllä, niin tää on ehkä just sulle!
    Saimme viestin mieheltä fb:n kautta. Heitä on porukka miehiä, ketkä ovat jutelleet sinkkuudesta. Yksi ainakin on blogin lukija. Kaipaisivat juttelukavereiksi vastakkaista sukupuolta samasta aiheesta. Jos uskot, että sulla on keskusteltavaa, niin liity mukaan. Raisa ja Emma ovat varanneet jo kaksi paikkaa. Kaksi vielä vapaana. Aika sovitaan sitten, kun porukka on kasassa. Olisko yksi just sulle tai vaikka sulle ja sun frendille?  Jos joo, niin laita meille viestiä loppukiri2013@gmail.com
    Ja jos mietit, että olisko tässä toiset treffit alttarilla niin samalta mieheltä: ”Tarkoitus on KESKUSTELLA aiheesta, ei iskeä toisiamme.

Kiri loppu – seksiä Tinder-treffeillä

Kaksi vuotta ja monta sataa postausta elämästäni. Lopputuloksena ei ikävä kyllä ole prinsessasatujen kaltaista ”Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” -tarinaa. Vaikka ainakin itse ajattelen yrittäneeni kaikkeni. Ehkä se sitten ei riitä, vaan ihmiset kohtaavat kohtalon mukaan, eivät tilauksesta. Ja niin monta juttua mielestä mistä ehkä voisi tulevaisuudessakin postata eli tätä tulee ikävä ja teitä lukijoita.

image

Kuten kerroin, päätin lähteä lomalle itsekseni. Oma aika on mukavaa, mutta en minä kuitenkaan ole yksin viihtyjä. Valitsin ilmeisesti väärän maan lomailla, sillä ei siellä ainakaan kukaan lähestynyt yksinäistä matkailijaa. Enkä tosiaan kyhjöttänyt hotellihuoneessa vaan liikuin kaupungilla, kävin syömässä ja juomassa, istuskelin puistoissa ja kävelin ympäriinsä. Ai niin, tarjosi sentään eräs ystävällinen nuori mies minulle omenoita junassa.

Koska en viihtynyt yksikseni, päätin ladata Tinderin seurakseni. Siellä on ainakin mahdollisuus treffata ihmisiä. Aiemmin päätin lopettaa kaiken nettideittailun (liekö kuinka mones kerta…), mutta annoin itselleni luvan sortua tuohon, kun kerran olin lomalla ja kaikkea. Riittävän monta swiippausta oikealle ja sain jo useita viestejä. Valitsin toki miehet aika tarkasti. Pari ihan hyvää osui kohdalle.

Tasan seuraavana päivänä kun Loppukiri virallisesti loppui, minulla oli sovitut treffit. Kahdet. Samaksi päiväksi. Hiukan liioittelua, mutta näin nyt kävi. Mutta mitä kävikään treffien kohdalla.

Mies nro 1. Odottelin miestä sovitulla paikalla aamulla. Ei näy ajoissa. Päätin odottaa vielä hetken. Kurkkaanpa Tinderiin, olisiko viestiä. Kas, wifi ei toimi ollenkaan, joten enpä sitten kurkkaa. Odotan vielä hetken. Maan puhuttu kieli ei kuulu osaamiini ja kun vanhempi hampaaton herra alkaa kysellä minulta jotain yritän jokseenkin tulkita asiaa. Hän ilmeisesti haluaa ostaa minulta seksiä. Auts, en ole myynnissä. Kysyy vielä tulenko yöksi takaisin (in very poor English). Treffimies on vartin myöhässä, päätän lähteä shoppailemaan. Pitäköön tunkkinsa.

Myöhemmin sain viestiä, ettei mies ollut löytänyt pyörälle parkkipaikkaa ja oli siksi myöhässä. Sama se, ohi meni.

Mies nro 2. Tulipa vaihdettua kymmenittäin viestejä ennen tapaamista. Näytti niin söpöltä tuo mies. Myönnetään, että hän tuskin oli vaimoa itselleen etsimässä viestien sisällöstä päätellen. Lähdin siis pyynnöstä viinille allasbaariin. Kuuma päivä, viini, uinti ja komea mies. Kuka siihen sanoisi ei?

Kun näin miehen, katsoin vain että wow! Pitkä, hiukan ylipitkä tumma kihara tukka ja huoleton lomasänki. Ruotsalainen urheilutoimittaja, minua 5 vuotta nuorempi. Mies oli vielä mukava, yli puolet treffeistä mietin, että olenkohan koskaan ollut noin söpön miehen kanssa treffeillä. Ehkä olenkin, alkaa hämärtyä vuosien saatossa.

Joimme viiniä ja juttelimme kaikenlaista. Kävimme uimassa ja otimme aurinkoa. Vieri vieressä. Vitsit, että ois kiva matkustaa pariskuntana. Haluan kotiinkin tuollaisen miehen! Lähdimme allasbaarista, kun mies totesi, että ottaa minut mukaan kotiin. Kiepaten minut samalla syliinsä. Tarkoittaen kodilla hotellihuonettaan. Olisi voinut kotiinkin asti… En miettinyt edes kahta sekuntia, nyökkäilin vain nätisti.

Löysin itseni suihkusta miehen kanssa. Ja sen jälkeen puhtaiden valkoisten lakanoiden välistä, nauttien ihanasta miehestä. Hymyilen itsekseni täällä ja miettien, luojan kiitos tuo mies nro 2 ei ollut myöhässä…

Loppukiri loppuu, mutta ehkä vauhti säilyy?

P.S. Tänään IS -jutussa kysellään mitä Tinderistä etsitään. Kuka mitäkin 😉

 

Päätin repäistä

Olen aina ollut se, joka reissaa porukassa. Kavereiden kanssa tai olihan mulla joskus miehiäkin aikaisemmin seurana. Nyt olen lomalla eri aikaan kuin muut. Ja sitten on pari työtöntä kaveria, joten… Päätin siis etten jää tänne Suomeen sateenvarjon alle kyhjöttämään vaan lähden sitten yksin.

Valitsin kohteet, buukkasin lennot ja lähden palmun alle juomaan sateenvarjolla varustettu drinkkejä. Kyllä muuten mietityttää tuleeko yksinään olemaan kivaa. Lueskelin motivaatioksi blogeja, joissa kannustetaan matkustamaan yksin. Ja viikon nyt kärventelee vaikka missä, samalla ihaillen rantaleijonien tanssia.

Terveiset palmun alta,