Kehityskohteeni: miesten ymmärtäminen

Niin. Ihmettelen taas. Olen todennut, että taidan olla sellainen loppuelämäni loppukirillä -nainen. Into on lopahtanut aikaa sitten enkä enää jaksaisi pettyä kertaakaan. Ja sitten taas jostain pyörrän ajatukseni ja huomaan miettiväni, josko kuitenkin…

Raisa jokin aika sitten heittikin minulle, että ”Tää on kyllä molempien kehityskohde: miesten tulkitseminen ja ymmärtäminen OIKEIN”. Haikailemme jälleen tämän aiheen peruskurssille. Ei hemmetti. Ja mistäkö tämä nyt sitten taas pulpahti pinnalle? Siitä, että onnistuin tulkitsemaan erästä miestä ilmeisen päin brinkkalaa. Tai en edes oikein tiedä mitä tässä tapahtui, jos joku teistä osaa selittää, niin ilolla luen kommenttikentistä vinkkejä. Tämä tarina linkittyy aiempaan juttuun, siihen osuuteen, jonka lopussa oli toive yhteisestä tulevaisuudesta. Nyt kun olen tätä pitkähkön tovin miettinyt, niin ajattelin avautua.

Heitin jossain vaiheessa ilmoille, että voisin tarjota joskus hänelle skumpat kiitoksena avusta. Vastaus oli jotain tyyliin ”Ehkä joskus, katellaan. Mun tyttöystävälle tää ei ehkä oikein sovi”. Hautasin koko ajatuksen. Mutta toki ihmettelin, kun tiesin muuta kautta ettei tyttöystävää silloin ollut.

Moni asia viittasi siihen, että häntä saattaisi kiinnostaa. Sitten mies ehdottikin minulle, että käydään syömässä. Olin hämmentynyt, mutta ajattelin, että JEEE! On sen verran hyvä mies nimittäin. Homma venyi erinäisistä syistä (viitaten yhä edelliseen postaukseen), mutta hän muistutteli minua tasaisin väliajoin, etten vaan unohtaisi tätä sovittua tapaamista ja teki selväksi, että hän todella haluaa nähdä minut. Lopulta löytyi sopiva aika tai oikeastaan hän vain ilmoitti ajan minulle. Itsevarmuus on kieltämättä aika seksikästä…

Hän halusi kuulemma yllättää minut ja laittoi vain viestin, että pöytä varattu, nähdään siellä ja siellä ja jatketaan siitä ravintolaan. Naureskelin Raisalle, että ehkei nyt Mäkkäriin mennä, kun on pöytävaraus ja kaikkea. Ravintolan ovella hän totesi: ”Valitsin tämän”. Seisottiin erään hyvin tunnelmallisen ravintolan ovella lähellä Kauppatoria. Olin tosi otettu.

Ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Viinivalikoimaakaan ei voi moittia. Huokaus. Kokonaisuus menee minun silmissäni sarjaan ”Näin todellakin teet vaikutuksen naiseen”. Söimme pitkän kaavan mukaan ja tunnit vierähtivät kuin huomaamatta. Harvoin kukaan on ollut niin kiinnostunut minusta ja elämästäni, wau.

Lähdimme ulos jälkiruokien jälkeen ja jäimme hetkeksi juttelemaan. Halasimme hyvin pitkään ja hän silitteli niskaani. Hän katsoi minua ja totesi, että olisi kiva nähdä uudelleen, silloin kun on sopivan tuulinen ilta. Vastasin joo.

Jäin pohtimaan mihin tuulinen ilta oikein viittasi. Kunnes vihdoin muistin, mistä että olimme paljon keskustelleet leijojen lennätyksestä, jota kumpikin haluaisi kokeilla. Uskaltauduin lopulta viestillä kysymään olinko ehkä aavistanut oikein.

Vastaus tuli ja siinä luki: ”Jännästi mietitty. Ajattelin, että voitais ehkä joskus käydä kahvilla” ja sen perään jotain diibadaabaa pätkät. Vastasin peruskohteliaasti. Vaikka mieli olisi tehnyt kirjoittaa: Jännästi mietitty. Kahvi jäähtyy tosi nopeesti tuulella.

 

 

 

Deittipalvelu Match by K?

Hei,

 

Kertokaa, jos jollakin kokemuksia tästä paikasta? Nettisivuilla ei ole mitään kokemuksia tai lukuja. On aika uusi yritys, käsittääkseni kaksi nuorta naista vetää palvelua?

Nyt siellä on 5e hintaan pre-match, jossa voi katsoa onko palvelussa omiin kriteereihin sopivaa kumppania. Jos kyllä, niin saa vastauksen meiliin. Se mitä sitten tapahtuu on iso? Hyvin saavat tällä rekisteriinsä tietoa ihmisistä. Mutta sitä ennen ihmisten pitää löytää ko yritys. Epätoivoiset sinkkunaisethan löytävät kaikkea muuta paitsi sen miehen, mutta miten miehet löytäisivät tuon yrityksen?

Ilmeisesti tämän jälkeen alkaa seuraava maksuvaihe: ”Palvelumme on kuukausimaksuton, maksat ainoastaan toteutuneista treffeistä 25 e. Treffien osapuolet saavat toistensa yhteystiedot, mikäli molemmat ovat treffeihin valmiit.”
Kukapa ei maksaisi 25e treffeistä, jos matchaa sitä mitä hakee? Itse voisin maksaa. Eri asia sitten on, onko toinen vaikka vastannut rehellisti ja match ei olekaan match? Tinderihän on aika ”sika säkissä”- touhua.

Aiemmin oli Heila -palvelu eli vastaava. Se ei osannut markkinoida itseään tai sitten sen aika ei vain ollut vielä kypsä sen palveluille. Tinder taitaa nykyään keskittyä vain panoseuran hakuun, joten uudet palvelut ovat tervetulleita. Toivotan onnea Match By K:lle!

Ps. Ai niin, Tinderistä löytyi yksi timantti. Katsotaan miten etenee vai eteneekö..

 

 

 

 

Heila Matchmaking lopettaa

Ilmeisesti Suomi ei vielä ollut kypsä tällaiselle palvelulle tai toisilleen sopivat ihmiset eivät vain löytäneet tätä. Koska täällä blogissa aika moni lueskelee yhä palveluun liittyviä postauksia, niin päätin jakaa sähköpostitse saamani tiedon.

”Matchmaking-palvelumme on ollut avoinna reilun vuoden. Tavoitteemme ja toiveemme alusta asti on ollut auttaa suomalaisia löytämään parisuhteita, joilla olisi hyvät mahdollisuudet menestyä. Palvelumme on herättänyt kiinnostusta ja myös kiitosta.

Olemme erittäin pahoillamme joutuessamme kertomaan, että matchmaking-palvelumme tulee elokuun aikana ainakin tältä erää tiensä päähän. Palvelukonseptiin on liittynyt tiettyjä haasteita, joita olemme pyrkineet parhaamme mukaan ratkomaan. On valitettavaa, että joudumme jättämään palvelun ainakin toistaiseksi tauolle.”

Ei siis elämäni miestä tai edes heilaa tuota kautta minulle. Sitä onko joku muu löytänyt toisen puoliskon täältä, en tiedä…

 

Matalalennosta mahalaskuihin ja senttimetrimies

Heilan päivityksen yhteydessä, joku tuli maininneeksi, että kokemukset jakoon. No, tässä niitä nyt sitten on. Vuoden 2017 kootut.

Vartissa vaihtoon

Keväinen viikonloppu. Lähdimme ystävieni kanssa baariin perjantai-iltana. En pahemmin enää jaksa käydä, mutta välillä pitää aktivoitua. Eli lurexit ylle ja menoksi. Meitä oli iso joukko daameja ja tosi hauska fiilis.

Kerrankin törmäsin söpöön mieheen. Jännällä tavalla vielä. Hänen ystävänsä tuli juttelemaan kanssani, kertoen miehen kiinnostuksesta. No, miksen voisi jutella hetken hänen kanssaan. Wingman voi joskus siis toimia. Tämä tarina johti nopeasti pussailun kautta minun luokseni, mies oli Ruotsista ja hänellä oli jaettu hotellihuone kaverin kanssa.

Aamulla hän kovasti kyseli mitä aion tehdä illalla. Olin sopinut jo ruokailusta kaverien kanssa, joten sovimme treffeistä sen jälkeen. Jes, ajattelin. Ei Ruotsiin nyt niin pitkä matka ole, jos tästä vaikka jotain romanssia syntyisi. Eipä ole Tukholmassa käyty. Kun nimittäin saavuin noille treffeille (okei hiukan, muttei paljon, myöhässä) niin mies pussaili toista naista kyseisessä baarissa. Et se siitä ja sen pituudesta, poistuin kotiin. Enpä ole moisen tylyä käytöstä kokenutkaan aiemmin. Karrikoidusti sanoen, vartissa vaihtoon!

Uups, I did it… And never again

Ystäväni Marjan kanssa Mummotunneliin. Hänen kanssaan ei vauhtia puutu, oli muuten sairaan hauska ilta. Marja bongasi samoin tein itselleen sopivan miehen. Näpsäkkänä ystävänä hän onnistui limittämään miehen työkaverin minun seuraani. Tällä kertaa siis minulla oli wingwoman. Päädyimme sitten yhteisymmärryksessä minun luokseni yöksi. Aamulla sitten nieleskelin kyllä todella pitkään tyhjää, kun mies sivumennen totesi olevansa 23 vuotta. Uusi päätös, ei enää yhtään 90-luvulla syntynyttä ja ainakin vähemmän skumppaa. ”Mullahan voisi helposti olla tuon ikäinen poika” -fiilis, se riittää muuten kerran koettuna.

Asuntokauppias

Olin ottanut hiukan enemmän vauhtia elämääni ja Pori Jazzeilla tapasin erään kiinteistövälittäjän. Baarissa hänetkin. Kun olin tunnin verran pussaillut hänen kanssaan kadulla baarin sulkeutumisen jälkeen, selvisi todella tuore avoero. Pieni lapsi, pitkä välimatka (asuu Lappeenrannassa) ja sitten tämä ikäkysymys. Mies oli viettänyt kolmekymppisiään helmikuussa. Muutaman viikon viestittely, pari kertaa tavattiin ja sitten homma hyytyi miehen puolelta. Turhan haastava yhtälö oli tämäkin. Tällä kertaa kuitenkin todella kiva ja kunnollinen mies, propsit siitä.

Senttimetrimies

Kaverini, tuo edellä mainittu Marja, sai vannotettua minulle, että Tinderiä kannattaa vielä kerran kokeilla. One shot, ajattelin.

Aloin kirjoitella parin miehen kanssa ja toinen heistä jäi viestittelemään pidemmäksi aikaa. Tämä siis alkoi jo keväällä ja kesti monta kuukautta. Tapaaminen ei onnistunut, aikataulut eivät menneet yhteen. Vihdoin syksyllä saimme sovittua treffit.

Keskustelu kulki suurin piirtein näin:

Mies: valitse vaan jokin kiva paikka

Emma: Mennäänkö Kaivariin kävelylle?

Mies: Valitse joku paikka, jossa meistä kumpikaan ei ole käynyt?

E: Tuota, kun en tiedä missä olet käynyt.

Mies: Koeta nyt keksiä jotain.

Ehdottelen kaikenlaista, aina on jotain miksi paikka ei käy.

Mies: Tuu sitten mun luokse

E: Sä oot kyllä ennen käynyt siellä…

Mies: Okei, mä sit haluun, että molemmilla on yhtä pitkä matka sinne paikkaan jonka valitset. Siis kotoa mitattuna.

E: Voitko sitten ehdottaa jotain itse?

Mies: Mun mielestä tässä pitää olla tasa-arvo. Oota hetki.

E: *jaiks* miettii pitäisikö edes lähteä…

Mies: Lähetän sulle kuvan kartasta ja osoitteen.

E: Hetken hiljaisuus ja ajatelma: *Tsiisus, kaveri on mitannu kartasta viivottimella yhtä monta senttiä. Missä helvetissä tämä oikein on?*

E: No ok, nähdään siellä.

Nähtiin joo, paikassa joka oli metsän reunassa oleva umpikuja. Pelko oli vahvin tunne ennen miehen saapumista. Ei muita ihmisiä, ei kahvilaa, ei kauppaa, ei mitään auki olevaa. Pikainen kävely, mies oli stalkannut aivan kaiken minusta netistä verotietoja myöten. Hän kertoi sen itse. Emme olleet sen jälkeen yhteydessä. Kerroin tarinan eräälle tutulle miehelle. Ainoa kommentti: et kai sä nyt oikeesti tuollaisten viestien jälkeen mennyt sinne treffeille? No, ens kerralla en mee.

 

 

 

 

Heila Matchmaking kokemuksia

Aika pitkä tovi vierähti, että sain kutsun Heilan haastatteluun. Olin jo osittain ehtinyt ajatella tämän olevan menneen talven lumia. Ilmoittauduin siis jo kesällä, silloin kun postasin tänne Heilasta. Mutta viime viikolla siis Pandoran lipas aukesi ja poikkesin haastattelussa.

Hieman toki skeptisyys nosti päätään, kun jo haastattelukutsussa luki:

”Emme voi vielä tässä vaiheessa luvata, että treffikumppani löytyy Heilasta, mutta nyt olemme kuitenkin jo askeleen edempänä! 

Tapaamisen myötä saat 6 kk jäsenyyden Heilaan. Jäsenyyden aikana saatamme lähettää sinulle treffiehdotuksia, jos palveluun ilmoittautuu sinulle sopivalta vaikuttavia kumppaniehdokkaita.” 

Suora tulkintani oli: ei ole luvassa miestä, vaan jonotuspaikka. Mahdollisuus. 49 euron hintaan. Ilman tyytyväisyystakuuta, kuten eräs ystäväni asian ilmaisi kuullessaan tästä.

Itse haastattelu oli Espoossa ja otin töistä ylityövapaata iltapäiväksi. HIukan jännitti, mutta tein päätöksen yrittää olla rento ja rehellinen. Miten muuten voisin aidosti kertoa sen mitä toivon löytäväni. VIime viikolla näin somessa kuvan jostain seminaarista nimittäin ja sen pohjalta päätin tämän. Mitä ihmiset sanovat ja mitä oikeasti haluavat?

Keskustelimme avoimesti ja rennosti psykologin kanssa vajaan tunnin. Käytiin läpi aiempia suhteita, toiveita tulevasta suhteesta ja kumppanista. Vaikka asiaa on todellakin pohdittu itse ja ystävien kanssa, niin välillä tuntui ettei vastausta löydy helpolla. Hämmentävää.

Itse olen haastattelun suhteen tyytyväisin mielin puolen vuoden jonossa. Oli hyvä olla suora ja rehellinen. Jos se ei tuota tulosta, niin minkäs teet. Ehkä lohduttavinta oli huomata, että joku muukin allekirjoittaa todella huonon tuurini miesten suhteen. Ja kyllä se on tehnyt minusta hieman skeptisen eikä se ole ihme. Ja siis edes ehtinyt kertoa tästä lähes katastrofaalisesta deittailuyritysten kehästä viimeisen parin vuoden aikana. Viimeisimmät mahalaskut ovat jääneet täälläkin postamaatta. Ehkäpä joku päivä, kun ei ole muutakaan tekemistä…

Ja Heilassa on yhä reipas naisten enemmistö. MIEHET, AKTIVOITUKAA NYT IHMEESSÄ!

Helluntai meni – heila puuttuu?

Blogivuosien saatossa monesti mietimme Raisan ja muutaman muunkin sinkkukaverin kanssa sitä, miksei Suomessa ole matchmaking -palvelua. Jenkeissä näitä on vaikka kuinka monta, omansa jokaiselle genrelle jopa. Jos nyt jäät miettimään asiaa, niin esimerkkinä voin mainita Rikkaiden Deittipalvelun, joka on ainakin aiemmin näkynyt suomalaisillakin tv-kanavilla.

Olitpa miljonääri tai jotain muuta, niin nyt näyttää olevan tarjolla myös pääkaupunkiseudulla Suomessa ihka oikea matchmaking -firma eli Heila Matchmaking. Löysin tämän eräästä luottolähteestäni. Koska ei ollut aprillipäivä, klikkailin sivuille ja tutkailin asiaa lisää. Vaikuttaa ihan oikeasti lupaavalta. Joskus kannattaa siis työpäivän kesken hetki vetää henkeä ja keskittyä iltapäivälehtien tutkailuun. Tiedä mitä sitä löytää.

Olisikohan jopa niin, että minäkin jumiutunut vanhapiika saisin itsestäni tuon verran irti. Hei, 240 euroa on aika peanuts, jos sillä saisi elämänsä prinssin. Tai edes hyvät treffit. Iso ehkä tälle.

Veikkaan tosin tarjolla olevan 638 fiksua, kaunista ja liikunnallista naista yhtä miestä kohden. Vink, vink, heitänkin siis haasteen kaikille sinkkumiehille ja niitä tunteville. Olkaa nyt kilttejä ja pelastakaa meidät yhä etsivät sinkkunaiset, saatatte tehdä elämänne parhaan teon. Täällä jos jossain ollaan tosissaan (ainakin luulen niin) eikä etsitä pikatoimituksella irtoseksiä käymättä baarissa. Lainaus on miespuolisen ystäväni kuvaus. Hän haaveilee siitä, että Tinder olisi ollut olemassa hänen sinkkuaikoinaan…

Ja bonusvinkki, jos se telkkari on sulle THE vaihtoehto niin Bachelor tulee taas ja haku on päällä!