My piece of Sex and the City

Joku täällä toivoi jo päivityksiä, joten tuleman pitää. Helluntai hiihteli ohitse, juuri sille päivälle ei heilaa osunut. Odottelemme siis jonoa juhannuksena 😉

Heila Matchmaking -palvelu

Heila Matchmaking on kärsivällisen valinta, sillä taas muutama viikko sitten tuli viestiä. Jo meilin otsikosta saattoi päätellä treffien olevan vielä jossain aidan vihreämmällä puolella.

”Haluamme painottaa, että kumppaniehdokkaan puute ei johdu siitä, että sinussa olisi jotain vikaa! Parien muodostaminen vaatii, että moni asia loksahtaa kohdalleen puolin ja toisin: molempien ominaisuuksien ja toiveiden pitäisi olla jokseenkin sopivassa tasapainossa. Siksi voi kestää hetken, ennen kuin sopiva ehdokas löytyy.”

Enpä taida tuon varaan järin paljon laskeskella. Eikä niin haittaa, sillä pitkän tauon jälkeen kerrankin törmäsin mieheen, joka kiinnostaisi oikeasti. Mikään ei koskaan kuitenkaan ole niin yksinkertaista, mutta tämä lienee ihan jakamisen arvoinen tarina…

No, kun ei mulla oo muutakaan…

Minulla oli joskus pääsiäisen jälkeen aika hällä väliä meininki yksissä bileissä ja heräsinpä sitten erään vanhan tutun vierestä aamulla. Fiksu ja mukava, joten ajattelin ettei tässä nyt mitään ainakaan menetä. Mies asuu kaukana ja mitään kiihkeää romanssia ei syntynyt. Enemmän sellainen ”ohhoh, kaikkea sitä sattuu” -fiilis, ainakin minulla.

Muutaman viikon päästä mies kyseli kuulumisia ja kertoi tulevansa heti vapun jälkeen työn merkeissä Helsinkiin. Lupasin tavata hänet kyseisen reissun viimeisenä iltana. Katsoin kalenteria ja huomasin, että olen menossa erääseen networking -tapahtumaan juuri samana iltana. No, ehdotin että nähdään hieman myöhemmin illalla ja minä lähden ajoissa pois.

Kun tipahdin sarjaan Sex and the City

Onneksi networkingissä tupa oli täynnä puolituttuja. Ja heidän tuttujaan. Siellä jutustelun keskellä havahduin viettäväni iltaa mukavassa porukassa. Ja vähitellen kahdestaan erään epätodellisen hyvältä vaikuttavan miehen kanssa. Siinäpä sitten katselin kelloa ja kirosin sovittuja treffejä. Kyllä kirveli poistua sieltä (puoli tuntia myöhässä), vaikkakin tuon ihanan miehen yhteystiedot lompakossa. Pääni sisällä kelailen noita kolmea tuntia, kosketuksia ja katseita yhä. Joka päivä. Monta kertaa. Ja niin, ne muut lähti tosiaan jatkoillekin…

Sinkkuelämää -sarjassa tavataan komea lakimies bileissä ja hän ottaa hoitaakseen perintöriitasi. Ei oikeassa elämässä. Vai tavataanko sittenkin ja kirotaan oman elämän ennustamiskyky alimpaan helvettiin siinä 38 000 kertaa? Todennäköisyys tällaiselle on nimittäin tähtitieteellisen pieni. Mutta näköjään mahdollinen. Ainakin, jos sovit tuollaiset ihankiva -treffit samalle illalle.

Etämies aina välillä viestittelee ja haluaisi tavata ensi viikolla. Mietin onko mitään järkeä? Minä kun vaan todella ”realistisesti” haluaisin, että tuo perintöriitä olisi ohi. Lakimies minun ja lopputeksteinä: ”And they lived happily ever after”.

Syötti on heitetty!

Kun naiset eivät koskaan tee aloitetta… Mutta kun tulee jotain tarpeeksi mielenkiintoista, niin… Odottelin noin 24 tuntia ja sitten oli pakko ottaa ohjat käsiin. Hirveen pitkä aika muuten tällaiselle tosi spontaanille! Kyseessä siis Tinder-match. Mies ei ymmärtänyt parastaan ja laittanut mulle viestiä. Koitin kyllä telepatiaakin. Mä vähän selvittelin asioita miehestä (katos kun oli yhteinen kaveri) ja heitin sille syötin.

Naisia on paljon ja osa miehistä saa paljon viestejä. Pitää siis erottua joukosta jollakin tavoin. Niinpä laitoin viestin, mikä oli vähän pöhkö, mutta ajattelin sen toimivan. Ei voi vaan laittaa että ”Moi, mitä sulle kuuluu?” Mä kyllä vastaan niihinkin, mutta kaikki välttämättä ei.

Tilanne 5 min viestin lähettämisen jälkeen: Syötti napattu. Nyt alkaa koukuttaminen ja toive, että mies älyää pyytää treffeille. (Joo ja en ole liian innokas ja vastaa minuutin päästä heti viestiin.)

Ainiin, mä tein siinäkin aloitteen. Pyysin Tinder- miestä treffeille, tää siis toinen case. Tarttui koukkuun. En ole vielä kohdannut saalista silmästä silmään 🙂

Ps. Heitin myös syötin yhteen työpaikkaan. Laitoin ”ei niin perus”- hakemuksen. Toivon, että se johtaa haastatteluun. Sen jälkeen mä meinaan olen jo vahvoilla. Toisin kuin usein käy nettitreffeillä..

Sä varmaan muuttaisit ulkomaille

Juttelin tädin kanssa puhelimessa, häntä harmitti sää. Musta tää on ihan ok! Sanoi mulle:” Jos sulla ei olis koiria, niin asuisit varmaan ulkomailla.” Vastasin: ”Kyllä.” Ja jatkoin, voi koirat ottaa mukaan, kunhan ei ole lentomatkan päässä.

Mun haaveena on viettää reissussa pidemmän aikaa vaikka samalla osittain töitä tehden, se olisi vain järjestelykysymys. Olisi ihana vuokrata asunto muutamaksi kuukaudeksi ja nauttia vaikka Välimeren ilmastosta. Sinne voisi ajaa autolla, koirat ja tavarat vain mukaan. Ulkomailla on jotenkin vapautunut olo ja ihmiset ovat rennompia. Kun pukeutuu naisellisesti katsotaan nätisti, eikö tule sellainen yäk olo, kun joku kuolaa. Ulkona on kiva syödä, ruoka on laadukasta ja viinikään ei maksa omaisuuksia, on usein toista kuin meidän ässä-ketjun paikoissa. Mua ahdistaa Suomessa jo, kun nappaa taxin lentokentältä kotiin ja taksikuskina on puhumaton örkki, joka vaan murahtelee.
Emman kanssa juuri viestittelin tällä viikolla. Sanoin, että olen jäänyt kiinni yhteen unelmaan, enkä saa mitään muita asioita eteenpäin.  Tässähän voisi muuten sateen kunniaksi tehdä uuden unelmakartan. Jättää sen miehen suosiolta siitä pois ja keskittyy muihin haaveisiin

Duunikamu on Tinderissä!!

http://ellit.fi/muoti-ja-kauneus/kauneus/seis-kynsien-pureskelu

Apua, menin ihan täysin toimintakyvyttömäksi. Treenien jälkeen avasin Tinderin ja siellä se oli: ainoa työkaveri, joka kiinnostaa! Mun puhelin meni ihan täysin toimintakyvyttömäksi myös ja meni jumiin 🙂 Työkaveri varmasti tunnisti mut ja on mun kamu somessa muutenkin. Mietin tässä jo valovuoden eteenpäin: Mitä jos tulee match? Mitä tapahtuu kun nään sen duunissa? Mitä jos mennään kahville ja miten pääsee työroolista eroon?

Toi on mies, joka saa mut höpöttämään kaikkea typerää, kun siinä on sitä jotain, vaikka ei ole ulkoisesti yhtään mun tyyppiä.  Ja mä olen todellakin luullut, että on varattu. Oliskohan mun puhelin jo selvinnyt shokista ja antaa mun klikata yes. Jos ei tuu matchia, niin sehän ei tiedä, että mä olen klikannut jees… Nähdään varmaan huomenna töissä. iik.

Ai niin, oletko Tinderissä? Jos kyllä, niin vastaa Väestöliiton Tinder-kyselyyn. On avoinna 6.4 asti ”Oletko Tinderissä? Tai oletko joskus kokeillut sovellusta? Tinder on ollut kuluneen vuoden aikana yksi suosituimmista tavoista etsiä kumppania. Sovelluksesta on kuitenkin vähän tutkittua tietoa, minkä vuoksi haluamme selvittää sinkkujen kokemuksia. Olemme kiitollisia jokaisesta vastauksesta”

Ja jos et vielä tiedä, mikä on Tinder, niin täällä meidän bloggaukset aiheesta

Kun perinteinen nettideittailu ei riitä

Alkuhuomautus: luen tähän kastiin nyt myös Tinderin, vaikka kommenttiosiossa näkyy viitteitä siitä, ettei kaikkien mielestä Tinder ole nettideittailua. Minusta on. Idea on sama, alusta eri.

Mistä sitten on kyse? Uudenlaisesta deittipalvelusta, joka tarjoaa jokaiselle takuun siitä oikeasta. Ikävä kyllä, ei. Vaan siitä, että ilmeisesti maailmalla Linkedinistä on muodostunut jonkin sortin deittipalsta. Itselläkin on syntynyt sen suuntaisia ajatuksia viimeisten parin kuukauden aikana. Olen nimittäin saanut lähes 10 kontaktipyyntöä tuntemattomilta miehiltä viimeisen parin kuukauden aikana eri puolilta maailmaa. Ammatillista yhtymäkohtaa minulta ja heiltä ei löydy. Klikkailkoon rauhassa, mitä lie huijareita? Vai ovatkohan…

Linkedin on työelämän ”Facebook” eli verkostoitumiskanava. Tähän asti suosittelua, työnhakua ja yhteydenpitoa. Mutta entäs tulevaisuudessa? Sitähän ei siis vielä tiedä.

”Ainakin naiset ovat kyllästyneet paidattomiin selfieihin tai kyrvän kuviin. Pukumiehet ja fiksun näköiset casual-kuvat ovat kivaa vaihtelua nettideittailuun”. Jos kiinnostuit, mitä muuta sanookaan Citylehden juttu aiheesta, lue tästä.

Hanki seksikäs ammatti

Mietittiin Raisan kanssa monia juttuja uudenvuoden reissussa ja innostuin kertomaan vanhasta jutusta, joka liittyy aviomiehen hankkimiseen. Tai siis oli ajatus, että siten löytäisin miehen. Mäkeen meni niin, että soi.

Minä siis ajattelin, että ammatiksi lentoemäntä ja löydän hyvän miehen. No, vaikutti siihen valintaan myös se, että pääsisi matkustamaan. Mutta ensisijainen ajatus oli päästä naimisiin. Lentoemothan tunnetusti ovat hyvissä naimisissa. Tai olivat ainakin tuolloin. Päätin yhdessä yhden ystäväni kanssa, että me myös. Laitoimme paperit vetämään ja jännitimme mitä tapahtuu.

Kuva: Flickr / laszlo-photo

Ystäväni tippui valitettavasti jo haastattelukierroksilla (joita on monia). Mutta oi sitä riemua kun tajusin itse päässeeni sisään. Lähemmäs tuhat hakijaa ja jotain parikymmentä pääsi koulutukseen. Kävin kurssit ja jäin odottelemaan aukeavaa paikkaa ja sitä tulevaa aviomiestä. Tuolloin koulutettiin ”varastoon”, joten lentäminen sinivalkoisin siivin sai odottaa. Muutaman vuoden päästä sain paikan, mutta todella onnettomien sattumien suman myötä tämä työ jäi minulta väliin.

Nyt kun istuin lennolla, mietin jälleen kerran. Entäs jos asiat olisivat menneet toisin? Olisiko monen miehen unelmissa (näin olen kuullut) siintelevä seksikäs lentoemo päässyt vihille helpommin kuin minä toimistotyössä?