Matalalennosta mahalaskuihin ja senttimetrimies

Heilan päivityksen yhteydessä, joku tuli maininneeksi, että kokemukset jakoon. No, tässä niitä nyt sitten on. Vuoden 2017 kootut.

Vartissa vaihtoon

Keväinen viikonloppu. Lähdimme ystävieni kanssa baariin perjantai-iltana. En pahemmin enää jaksa käydä, mutta välillä pitää aktivoitua. Eli lurexit ylle ja menoksi. Meitä oli iso joukko daameja ja tosi hauska fiilis.

Kerrankin törmäsin söpöön mieheen. Jännällä tavalla vielä. Hänen ystävänsä tuli juttelemaan kanssani, kertoen miehen kiinnostuksesta. No, miksen voisi jutella hetken hänen kanssaan. Wingman voi joskus siis toimia. Tämä tarina johti nopeasti pussailun kautta minun luokseni, mies oli Ruotsista ja hänellä oli jaettu hotellihuone kaverin kanssa.

Aamulla hän kovasti kyseli mitä aion tehdä illalla. Olin sopinut jo ruokailusta kaverien kanssa, joten sovimme treffeistä sen jälkeen. Jes, ajattelin. Ei Ruotsiin nyt niin pitkä matka ole, jos tästä vaikka jotain romanssia syntyisi. Eipä ole Tukholmassa käyty. Kun nimittäin saavuin noille treffeille (okei hiukan, muttei paljon, myöhässä) niin mies pussaili toista naista kyseisessä baarissa. Et se siitä ja sen pituudesta, poistuin kotiin. Enpä ole moisen tylyä käytöstä kokenutkaan aiemmin. Karrikoidusti sanoen, vartissa vaihtoon!

Uups, I did it… And never again

Ystäväni Marjan kanssa Mummotunneliin. Hänen kanssaan ei vauhtia puutu, oli muuten sairaan hauska ilta. Marja bongasi samoin tein itselleen sopivan miehen. Näpsäkkänä ystävänä hän onnistui limittämään miehen työkaverin minun seuraani. Tällä kertaa siis minulla oli wingwoman. Päädyimme sitten yhteisymmärryksessä minun luokseni yöksi. Aamulla sitten nieleskelin kyllä todella pitkään tyhjää, kun mies sivumennen totesi olevansa 23 vuotta. Uusi päätös, ei enää yhtään 90-luvulla syntynyttä ja ainakin vähemmän skumppaa. ”Mullahan voisi helposti olla tuon ikäinen poika” -fiilis, se riittää muuten kerran koettuna.

Asuntokauppias

Olin ottanut hiukan enemmän vauhtia elämääni ja Pori Jazzeilla tapasin erään kiinteistövälittäjän. Baarissa hänetkin. Kun olin tunnin verran pussaillut hänen kanssaan kadulla baarin sulkeutumisen jälkeen, selvisi todella tuore avoero. Pieni lapsi, pitkä välimatka (asuu Lappeenrannassa) ja sitten tämä ikäkysymys. Mies oli viettänyt kolmekymppisiään helmikuussa. Muutaman viikon viestittely, pari kertaa tavattiin ja sitten homma hyytyi miehen puolelta. Turhan haastava yhtälö oli tämäkin. Tällä kertaa kuitenkin todella kiva ja kunnollinen mies, propsit siitä.

Senttimetrimies

Kaverini, tuo edellä mainittu Marja, sai vannotettua minulle, että Tinderiä kannattaa vielä kerran kokeilla. One shot, ajattelin.

Aloin kirjoitella parin miehen kanssa ja toinen heistä jäi viestittelemään pidemmäksi aikaa. Tämä siis alkoi jo keväällä ja kesti monta kuukautta. Tapaaminen ei onnistunut, aikataulut eivät menneet yhteen. Vihdoin syksyllä saimme sovittua treffit.

Keskustelu kulki suurin piirtein näin:

Mies: valitse vaan jokin kiva paikka

Emma: Mennäänkö Kaivariin kävelylle?

Mies: Valitse joku paikka, jossa meistä kumpikaan ei ole käynyt?

E: Tuota, kun en tiedä missä olet käynyt.

Mies: Koeta nyt keksiä jotain.

Ehdottelen kaikenlaista, aina on jotain miksi paikka ei käy.

Mies: Tuu sitten mun luokse

E: Sä oot kyllä ennen käynyt siellä…

Mies: Okei, mä sit haluun, että molemmilla on yhtä pitkä matka sinne paikkaan jonka valitset. Siis kotoa mitattuna.

E: Voitko sitten ehdottaa jotain itse?

Mies: Mun mielestä tässä pitää olla tasa-arvo. Oota hetki.

E: *jaiks* miettii pitäisikö edes lähteä…

Mies: Lähetän sulle kuvan kartasta ja osoitteen.

E: Hetken hiljaisuus ja ajatelma: *Tsiisus, kaveri on mitannu kartasta viivottimella yhtä monta senttiä. Missä helvetissä tämä oikein on?*

E: No ok, nähdään siellä.

Nähtiin joo, paikassa joka oli metsän reunassa oleva umpikuja. Pelko oli vahvin tunne ennen miehen saapumista. Ei muita ihmisiä, ei kahvilaa, ei kauppaa, ei mitään auki olevaa. Pikainen kävely, mies oli stalkannut aivan kaiken minusta netistä verotietoja myöten. Hän kertoi sen itse. Emme olleet sen jälkeen yhteydessä. Kerroin tarinan eräälle tutulle miehelle. Ainoa kommentti: et kai sä nyt oikeesti tuollaisten viestien jälkeen mennyt sinne treffeille? No, ens kerralla en mee.

 

 

 

 

Pääsiäsfiiliksiä

Ajateltiin Raisan kanssa lähteä virpomaan  tänä viikonloppuna. Kyllä me parista suomenruotsalaisesta käydään, ne kuulemma virpoo nyt… Jospa osutaan jonkun sopivan poikamiehen oven taa ja veivataan tuo värssy på svenska? 

 
Hyvää pääsiäistä kaikille!

P.S. Ehkä limboraja on nyt saavutettu, baarista oisin varmaan saanut Mikael Jungnerin mukaani, jos siis olisin halunnut 😉

Tervetuloa vuosi 2016 – ja ikärasismi

Viime vuotta voisin lähes kuvailla lauseella, jonka näin Twitterissä: ”2015 olit kelvoton”. Muillakaan tai ainakaan kaikilla ei ole mennyt hyvin. Ai miksi sanon noin:

• Miesasiat, arvosana huono. Ehkä viidet treffit, mikään ei johtanut mihinkään. No jaa, ehkä turhautumiseen.
• Työt, arvosana tyydyttävä. Muutama todella mielenkiintoinen juttu ja ihminen, jotka valaisivat muuten niskaan sataneen p***an. Ongelmien lisäksi todella paljon duunia ja täksi vuodeksi luvassa vielä enemmän tulosvastuuta. Mihinkä mä nyt vapaa-aikaa tarvitsisinkaan? Bonuksena se, ettei palkankorotusta toistaiseksi luvattu.
• Harrastukset, arvosana tyydyttävä. Laskettelulomalle en löytänyt kaveria, kesän golfit vei jatkuva vesisade ja pilateksessa olen käynyt, jos töiltä jaksanut.
• Ikäkriisi. 40 vuotta. Olen vanha. En haluaisi olla näin vanha. Ainakaan ilman lapsia ja miestä.

Uutena vuotena päätin ottaa ilon irti elämästä. Kuohuviinin voimalla karkoitin yhden sitkeän ihailijan (oli kaveri oikein ollut Sinkkulaiva -ohjelmassakin, joten melkein julkkis), päädyin yhden matkaan yöksi ja kolmannen kanssa tein treffit. Koska elämäni on kuin B-luokan elokuva, voinenkin jakaa tämän viimeisen kohdan kanssanne. Voitte vapaasti visualisoida tapahtumat mielessänne.

Mies tuli luokseni yökerhossa ja avasi keskustelun, kun odottelin kaveriani. Mistä olet, oletko yksin täällä, olet todella kaunis, saisinko sun puhelinnumeron… Näin jo silmissäni hienon tarinan, jota kertoa lapsenlapsille. ”Vielä 2010-luvulla oli yksi mies, joka lähestyi naista suoraan ja pyysi treffeille…. ja he elivät elämänsä onnellisina yhdessä loppuun asti.”

Puhelimeni piippasi myöhään perjantai-iltana, mies siis oikeasti laittoi viestiä.

M: Moi, mitä kuuluu? Oletko toipunut eilisestä? Missäpäin asut?

E: Joo, olen. Mä asun Helsingin keskustassa.

M: Mäkin oon Helsingistä. Voitaisko me nähdä uudelleen? Olit tosi kaunis ja jäit mun mieleen.

E: Voidaan me nähdä 🙂

M: Mä soitan sulle huomenna.

E: Kiva! Hyvää yötä.

M: Öitä!

M: (lauantai-iltana, ei siis soittanut) Minkä ikäinen sä muuten olet?

E: Eihän tuollaista naiselta kysytä 😉 Mitäs arvelisit?

M: Mä luulen, että 26v.

E: *teki mieli sanoa, että optikkokäynti voisi olla paikallaan* Kyllä mä oon jo paljon vanhempi.

E: (mies ei enää vastannut) Taisi olla liikaa sulle? Mä olen jo 40 vuotta.

M: (seuraavana iltana) Ikä on vain numero

E: Kuinka vanha sä olet?

M: 34

Keskustelu hiipui. Tai sana hiipuu on väärä. Se loppuu. Kuin seinään. Olen ikärasismin uhri. Ikä on vain numeroita, mutta numeroilla taitaa olla suuri merkitys. Minä kuvittelin antavani mahdollisuuden vuorotyössä olevalle lentokonemekaanikolle, joka oli suurinpiirtein ulkonäöltään minun tyyppiäni. Lopputuloksena minä jäin rannalle ollessani liian vanha.

Hyvää uutta vuotta teille muillekin! Startti ei ollut paras mahdollinen, mutta kiihdytysvaihe on vielä edessä. Ei mulla muuta.

 

 

 

Case closed

Tämä on nyt pieni välitilinpäätös, yksi ”mitätön” kokemus. Liittyen kesällä tapaamaani mieheen. Luvassa oli treffit. Ja mitä tapahtuikaan.

Vaihe 1. sain muutamia viestejä elokuun alussa. Varsinaisesti yhdessäkään ei viitattu treffeihin. Sellaista diibadaabaa.

Vaihe 2. Mies lähti lomalle, pariin viikkoon ei kuulu mitään. Ennenkin on tavattu näitä, joiden puhelin ei vissiin toi Suomen rajojen ulkopuolella…

Vaihe 3. Mies lähettää yllättäen viestin, reilun 3 viikon tauon jälkeen, aamulla siinä 7.42. ”Tuu viereen”, oikein hymiöllä koristettuna. Ja kuva omasta (alastomasta) itsestä hotellin sängyssä. Satojen kilometrien päässä sieltä missä minä asun. Vastaan lähettämällä työhuoneeni ikkunasta otetun kuvan.

Vaihe 4. Viikon päästä mies kysyy minua sinne golftreffeille, olen kipeänä, niin asia jää auki.

Vaihe 5. Mies ottaa yhtäkkiä viime viikon torstaina yhteyttä. Aamulla ennen ysiä.
– ”Tuun tänään Helsinkiin, ootko illalla vapaa?”
–  ”En, sillä mulla on jo sovittua menoa”
–  ”Harmi” (ja murheellinen hymiö)
–  ”Tässä oli vähän lyhyt varoaika ja oon jo kauan sitten sopinut muuta.”

Arvaatkas mitä tulee vastaukseksi? No tällainen, ilman saatesanoja.

Tässä naisen tulkinta lähettämästäsi viestistä:

Moi! Ou jes, muistin sittenkin, että on vielä yksi nainen paikkakunnalla, jota vois yrittää. Ja eikun viestiä heti. En viitsis millään lähteä illalla baariin. Ehkä tää suostuu, niin ei tarvii vaivautua? Se ei vissiin viimeksi tajunnut siitä mun hotellikuvasta, että oikeesti mä oisin tosi hyvä poka. Ei tässä iässä jaksa enää vongata jatkuvasti, kyllä se varmaan nyt tajuaa… Mä otan kuvan tosta houkuttelevasta parisängystä, se on niin tyylikkäästi pedattukin. Eihän tähän voi sanoa ei?

So last season, sanoisin. Ei ole eikä tule golf -treffejä. Case closed. Olen kyllästynyt miesten käytökseen. Voisin sanoa haluavani mennä mieslakkoon. Ah, ei tarvitse, käytännössähän jo olen sellaisessa…

Mummotunnelista treffeille

Ihmeitäkin siis tapahtuu. Mulla on golf-treffit sovittuna Mummotunnelissa lauantaina tavatun miehen kanssa. Niistä sitten lisää, kun on käyty kentällä.

Mies oli kaverini Minnan puolituttu ja tuli juttelemaan meidän kanssa jossain vaiheessa iltaa. Hän kertoi käyneensä päivällä golfaamassa ja jäimme juttelemaan niitä näitä aiheesta. Mies oli jossain vaiheessa kysynyt Minnalta, oliko sopivaa pyytää minua golfaamaan.

Pari tuntia myöhemmin kyseinen herra ilmestyi takaisin. Kävin taas kerran mielenkiintoisen keskustelun.

Mies: Saanko kysyä suoraan? Onko 30 naisille se ikä, jolloin aletaan miettiä lapsia ja perhettä?

Emma: Mä kyllä jo mietin ennen tuota ikää noita.

M: Mutta nyt kun sä oot täyttänyt just 30 niin vahvistuuko noi ajatukset?

E: Tuota siis, mä olen kyllä ajat sitten täyttänyt 30. Nyt jo neljäkymmentäkin…

M: Toi Minna sanoi, että sä oot vähän aikaa sitten täyttänyt tasavuosia.

E: Joo, niin olenkin. 40 vuotta.

M: Oikeasti? Mä oisin ajatellut, että oot korkeintaan kolkyt.

M jatkaa: Mut sehän on tosi hyvä. Mä ajattelin, että sä olet ihan liian nuori mulle enkä voi pyytää sua treffeille. Mä oon 43 vuotta. Lähtisitsä siis golfaamaan mun kanssa?

E: Voinhan mä lähteäkin.

M: Mä siis haluaisin perheen ja lapsia, mutta tajusin sen ihan liian myöhään. Kolmekymppisenä kiinnosti vaan kaataa naisia mahdollisimman paljon. Silloin ois kai pitänyt miettiä näitä. Mut nythän sä voisit lähteä mun luo yöksikin? Mä en silleen seksiä vonkaa, mutta haluan läheisyyttä.

E: Jaa, mulle ei nyt sovi. Kaveri on yökylässä, niin en viitsi lähteä. (Ja mulla siis oikeasti oli kaveri käymässä)

Yöllä, kun olin päässyt kotiin saldo oli 5 viestiä ja 3 puhelua. Yöhäirikköjä lisää tiedossa. Vaikka lähtiessäni baarista sama mies yritti pokata jotain superblondia eikä edes huomannut minun kävelevän ohi. Et joopa joo.

Miksi en kosi miestä heti?

Syyt TOP3

1. Ihan julma pelimieshistoria – käytöksestä päätellen ei ole muuttanut tapojaan
2. Elvistelee omaisuudellaan. Okei, sitä on paljon. Mutta silti.
3. ”Mulla on Teatterin VIP” -mies. Nämä ei vaan sovi mulle. Ja mä en oikein viihdy siellä Vipissä, ehkä siksi etten osaa päättää ottaisinko mukaan uusimman Louis Vuittonin vai Chanelin 😉

 

Sä oot ihana!

Jazzeilta on kotiuduttu. Still alive ja niin edelleen. Mutta olipas meillä mielenkiintoinen ja vauhdikas viikonloppu. Kuten jo saatoin aiemmin hiukan vihjatakin…

Päästiin perjantaina Poriin, minä ja mun serkku. Luvassa olisi tyttöjen viikonloppu, musiikkia, piknikkiä, relaksointia ja hauskanpitoa. Kuohuvaa, viiniä ja hiukan lisää molempia. Ei se nyt pahaa tekisi vaikka löytäisi miehiäkin seuraksi.

Perjantaina oli mahtava keli, aurinko paistoi ja fiilis korkealla. Yritettiin Facebookissa bongailla, josko meillä olisi tuttuja paikan päällä ja muutama löytyikin. Paikalla oli reilu 20 000 ihmistä, joten hiukan olisi haaste nähdä tuosta vaan vahingossa, ajattelimme. Mikä on todennäköisyys tuolla törmätä tuttuun sattumalta?

Näköjään mun kohdalla isompi kuin muilla. Palailin viininhakureissulta ja kävelin käytännössä suoraanpäin tutun miehen olkapäätä. Vaihdettiin kuulumisia ja olipa hauska sattuma. Kuinka todennäköistä on, että törmäät vielä muutaman tunnin päästä uudelleen samaan mieheen? Tällä kertaa eri keikkapaikalla, käytiin katsomassa sitä Kasmiria, josta jo mainitsinkin. Mun kohdalla näköjään kaikki on mahdollista…

Mies halusi tarjota juomat ja otettiinkin isommalla porukalla useampi pullo viiniä. Lopputuloksena löysimme itsemme porilaisesta baarista jatkoilta. Yksi ikimuistoisen omituinen kävelymatka konsertistakin tuli tehtyä. Seuraksi löytyi niin komea ammattilaisfutari, että oksat pois.

Illan päätteeksi kävin keskustelun, jota en odottanut. Tarkkaa muistikuvaa tätä edeltävästä keskustelun osuudesta mulla ei ole. Tai jos olikin, niin se unohtui kun muistin tämän.

Mies: Mä niin arvostan kaikkea mitä teidän firma tekee.

Emma: Kiitos!

Mies: Teidän firma on ihana!

Emma: *kolmensekunninpikakelauspäänsisällä, mitä h***iä? Firma ihana?*

Mies jatkaa: Tai siis niin… Sä olet IHANA! Kaikki mitä sä oot tehnyt on aivan ihanaa. Sä vaan olet niin ihana.

Mies halaa mua vaikka kuinka monta kertaa ja pussailee poskelle. Toistaen tuon lauseen vielä muutaman kerran. Tämän jälkeen ehdottaa, että voidaanko nähdä seuraavana päivänä. Lupauduin. Vaikka tämä mies ei koskaan vastannutkaan mun ehdotukseen treffeistä. Ja esitteli mut taas jälleen kerran melkein samalla kaavalla kaikille tutuilleen ”Tässä on Emma ja toi on sen serkku”.