Oltiin baarissa vähän isommalla porukalla. Raisa oli mukana, samoin Minna ja muutama muu. Minnan mukana oli myös hänen miespuolinen kaverinsa. Mies on perheellinen ja naimisissa eli tosiaan kaveri.
Illan kuluessa, piirissämme pyörähti kaikenlaisia puolituttuja. Ja uusia tuttavuuksia. Eräskin mies halusi vain tarjota juomat koko porukallemme ja poistui paikalta sen jälkeen. Kellekään ei oikein selvinnyt miksi.
Minna löysi tanssilattialta seuraa ja näytti viihtyvän hyvin erään uuden tuttavuuden kanssa. Onpa kivaa, jos edes jotakuta onnistaa, ajattelimme. Toisissa ajatuksissa taisi olla tuo Minnan miespuolinen kaveri. Raisan kanssa huomasimme, että mies vaikuttaa selkeästi mustasukkaiselta Minnasta. Auts!
Kysyin jossain vaiheessa iltaa mieheltä asiasta. He ovat tunteneet jo pitkään ennenkuin nykyinen vaimo oli mukana kuvioissa. ”Miksi et tehnyt mitään aiemmin?”, kysyin. Mies ei ollut kuulemma uskaltanut. Ja kokee yhä Minnan olevan jotain minkä hän haluaisi. Taisin olla aika suora kun (parilla drinksulla oli osuutta asiaan) kysyin, miksi hän on nainut naisen, joka ei ole se jonka hän haluaa. Vastaus: ”Kyllä lapset voi tehdä jonkun muunkin kanssa ja nykyinen vaimo sopi tähän kuvioon, tyydyin siihen mitä sain.” Hän on yhä omien sanojensa mukaan rakastunut Minnaan. ”Kai sä tajuat ettei tällaiset tunteet kuole?”, hän totesi minulle. Jäin miettimään paljon asiaa.
a) En ole tajunnut, että miehetkin voivat jäädä koukkuun naiseen noin pahasti. Myönnän ajatelleeni miehen unohtavan, jos hän menee vihille jonkun muun kanssa. Tai deittailee toista naista.
b) Miksi miehet eivät uskalla tehdä aloitetta? Varsinkin, jos nainen on valmiiksi lähellä. Onko parempi kitua tunteineen vuosikausia kuin kokeilla kepillä jäätä?
c) Mistä nainen voi tietää miehen ajattelevan noin, jos mies ei sitä suoraan kerro? Nim. entodellakaanoleajatustenlukija
Krapulapäivän bonus) Miksi minun kohdalleni ei ole voinut osua tuollaista ”tyytyjää”? Sekin olisi parempi kuin olla ikuisesti yksin.
Loppukiri 