My piece of Sex and the City

Joku täällä toivoi jo päivityksiä, joten tuleman pitää. Helluntai hiihteli ohitse, juuri sille päivälle ei heilaa osunut. Odottelemme siis jonoa juhannuksena 😉

Heila Matchmaking -palvelu

Heila Matchmaking on kärsivällisen valinta, sillä taas muutama viikko sitten tuli viestiä. Jo meilin otsikosta saattoi päätellä treffien olevan vielä jossain aidan vihreämmällä puolella.

”Haluamme painottaa, että kumppaniehdokkaan puute ei johdu siitä, että sinussa olisi jotain vikaa! Parien muodostaminen vaatii, että moni asia loksahtaa kohdalleen puolin ja toisin: molempien ominaisuuksien ja toiveiden pitäisi olla jokseenkin sopivassa tasapainossa. Siksi voi kestää hetken, ennen kuin sopiva ehdokas löytyy.”

Enpä taida tuon varaan järin paljon laskeskella. Eikä niin haittaa, sillä pitkän tauon jälkeen kerrankin törmäsin mieheen, joka kiinnostaisi oikeasti. Mikään ei koskaan kuitenkaan ole niin yksinkertaista, mutta tämä lienee ihan jakamisen arvoinen tarina…

No, kun ei mulla oo muutakaan…

Minulla oli joskus pääsiäisen jälkeen aika hällä väliä meininki yksissä bileissä ja heräsinpä sitten erään vanhan tutun vierestä aamulla. Fiksu ja mukava, joten ajattelin ettei tässä nyt mitään ainakaan menetä. Mies asuu kaukana ja mitään kiihkeää romanssia ei syntynyt. Enemmän sellainen ”ohhoh, kaikkea sitä sattuu” -fiilis, ainakin minulla.

Muutaman viikon päästä mies kyseli kuulumisia ja kertoi tulevansa heti vapun jälkeen työn merkeissä Helsinkiin. Lupasin tavata hänet kyseisen reissun viimeisenä iltana. Katsoin kalenteria ja huomasin, että olen menossa erääseen networking -tapahtumaan juuri samana iltana. No, ehdotin että nähdään hieman myöhemmin illalla ja minä lähden ajoissa pois.

Kun tipahdin sarjaan Sex and the City

Onneksi networkingissä tupa oli täynnä puolituttuja. Ja heidän tuttujaan. Siellä jutustelun keskellä havahduin viettäväni iltaa mukavassa porukassa. Ja vähitellen kahdestaan erään epätodellisen hyvältä vaikuttavan miehen kanssa. Siinäpä sitten katselin kelloa ja kirosin sovittuja treffejä. Kyllä kirveli poistua sieltä (puoli tuntia myöhässä), vaikkakin tuon ihanan miehen yhteystiedot lompakossa. Pääni sisällä kelailen noita kolmea tuntia, kosketuksia ja katseita yhä. Joka päivä. Monta kertaa. Ja niin, ne muut lähti tosiaan jatkoillekin…

Sinkkuelämää -sarjassa tavataan komea lakimies bileissä ja hän ottaa hoitaakseen perintöriitasi. Ei oikeassa elämässä. Vai tavataanko sittenkin ja kirotaan oman elämän ennustamiskyky alimpaan helvettiin siinä 38 000 kertaa? Todennäköisyys tällaiselle on nimittäin tähtitieteellisen pieni. Mutta näköjään mahdollinen. Ainakin, jos sovit tuollaiset ihankiva -treffit samalle illalle.

Etämies aina välillä viestittelee ja haluaisi tavata ensi viikolla. Mietin onko mitään järkeä? Minä kun vaan todella ”realistisesti” haluaisin, että tuo perintöriitä olisi ohi. Lakimies minun ja lopputeksteinä: ”And they lived happily ever after”.

Autetaanko Anttia?

 

Jos joku sattuu tunnistamaan Antin tai nuo naiset, niin tee kesän kaunein teko, Rakastu Kalliossa -ryhmä on vain klikin päässä 🙂

Soitellaan tai jotain?

Syksyn jännimpiä päiviä. Näin tosiaan Kallen eräässä iltatapahtumassa. Pakko vaan myöntää, että jäin taas pohtimaan asioita varmaan kymmeneltä tuhannelta näkökulmalta. Ei tästä ota selvää Erkkikään.

Tilaisuudessa oli alkuun välipalaa tarjolla. Menin syömään pöytään, jossa oli vain miehiä ja valitsin taktisesti pöydän, jossa mielestäni oli parhaimman näköinen mies. En tuntenut häntä ollenkaan. Meni hetki ja vieressäni joku totesi: ”tää paikka on varmaan vapaa”. Kalle istahti viereeni. Ajattelin, että ehkä hän tuntee nuo muut pöydässä, mutta hetken päästä selvisi, että hän ei tuntenut muita kuin minut. Joten kaipa häntä jollain tasolla sitten kiinnostaa? Juttelimme niitä näitä miten on syksy käynnistynyt jne.

Illan ohjelmassa oli ryhmäkisoja, emme kuitenkaan päätyneet samaan joukkueeseen. Tavallaan harmi, toisaalta ehkä parempi. Minulla kun meni sekaisin yksi päivän suorituksista, kun kyseinen mies innostui kannustamaan minua naapuriradalta kovaan ääneen. Tuli yllättäen ja pyytämättä nuo huudot.

Illallisella vierestäni varasi paikan vanha tuttu kovaan ääneen ”mä haluun istuu Emman vieressä” ja kirosin miestä jonkin aikaa mielessäni. Istuinpa sitten viiden miehen kanssa, kun he halusivat samaan pöytään kanssani. Minä olin mielessäni hahmottanut istumajärjestyksen hieman toisin. Minkäs tein? No tietysti tuijotin Kallen selkää ja mietin (kolmen tapaamisen jälkeen), että mähän voisin hyvin mennä naimisiin tuon kanssa. Osaakohan tuo mies lukea ajatuksia?

Lähdin yhtä aikaa parin pöydässäni istuneen miehen kanssa kohti parkkipaikkaa tilaisuuden päättyessä. Keskustelin toisen kanssa mahdollisesti tapaamisesta (työn merkeissä) kävellessämme pihalla. ”Kun oot katsonut sun kalenteria, niin laita mulle meiliä ja sovitaan jotain” -lauseen kohdalla käänsin katseeni kohti tuota miestä. Ja mitä huomaan, meidän välissämme kävelee Kalle, joka katsoo minua ovelasti. Hämmentyneenä änkytin jotain vastausta tuolle toiselle miehelle. Hän lähti kohti kotia ja me jäimme juttelemaan pihalle. Keskustelu päättyi sanoihin soitellaan. Varmaankin sitten soitellaan tai sitten ei. Yritän kerätä itseni.

Minä ja mun treffit

Kuten tuossa mainitsinkin, kävin treffeillä viime viikolla. Niin, sen poliisin kanssa, jonka tapasin muutama viikko sitten. Meillä on aika pitkä välimatka asuinpaikkakunnilla, joten tapaaminen vaatii pientä suunnittelua.

Käytiin syömässä ja terassilla. Juteltiin ties mistä ja meillä oli tosi kiva ilta. Kaikki siis täydellistä? Joo, muuten paitsi mun omat ajatukset kiersi jossain linnunradan laidalla. Viime viikolla nimittäin selvisi myös, että ensi tiistaina tapaan Kallen. Työn merkeissä, mutta vapaasti, sillä osallistumme molemmat samaan liikuntatapahtumaan. Puhuttiin puhelimessa ja kun selvisi, että näemme viikon sisällä niin minun päänihän meni ihan tilttiin koko ajatuksesta. Ja siitä puhelusta muutenkin.

Hiukan alkaa jurppia, mutta kun en saa tätä haltuun niin en saa tätä haltuun. Heitin jo Raisalle ajatuksia siitä, miten saisin keksittyä hyvän tekosyyn kutsua Kallen lounaalle. Viime viikolla siis pitkästä aikaa kiva ja söpö mies, kivat treffit eikä mitään syytä ettei tavattaisi uudelleenkin. Toivon vaan, ettei tuo treffikumppani havainnut mun ajatusten karkailua… Eikö nämä hommat nyt yhden kerran elämässä voisi mennä silleen sujuvasti ja kivutta? Siis sinne minne itse haluaa.