Avainsana-arkisto: Mistä löytää mies perheen perustamiseen

Helluntai meni – heila puuttuu?

Blogivuosien saatossa monesti mietimme Raisan ja muutaman muunkin sinkkukaverin kanssa sitä, miksei Suomessa ole matchmaking -palvelua. Jenkeissä näitä on vaikka kuinka monta, omansa jokaiselle genrelle jopa. Jos nyt jäät miettimään asiaa, niin esimerkkinä voin mainita Rikkaiden Deittipalvelun, joka on ainakin aiemmin näkynyt suomalaisillakin tv-kanavilla.

Olitpa miljonääri tai jotain muuta, niin nyt näyttää olevan tarjolla myös pääkaupunkiseudulla Suomessa ihka oikea matchmaking -firma eli Heila Matchmaking. Löysin tämän eräästä luottolähteestäni. Koska ei ollut aprillipäivä, klikkailin sivuille ja tutkailin asiaa lisää. Vaikuttaa ihan oikeasti lupaavalta. Joskus kannattaa siis työpäivän kesken hetki vetää henkeä ja keskittyä iltapäivälehtien tutkailuun. Tiedä mitä sitä löytää.

Olisikohan jopa niin, että minäkin jumiutunut vanhapiika saisin itsestäni tuon verran irti. Hei, 240 euroa on aika peanuts, jos sillä saisi elämänsä prinssin. Tai edes hyvät treffit. Iso ehkä tälle.

Veikkaan tosin tarjolla olevan 638 fiksua, kaunista ja liikunnallista naista yhtä miestä kohden. Vink, vink, heitänkin siis haasteen kaikille sinkkumiehille ja niitä tunteville. Olkaa nyt kilttejä ja pelastakaa meidät yhä etsivät sinkkunaiset, saatatte tehdä elämänne parhaan teon. Täällä jos jossain ollaan tosissaan (ainakin luulen niin) eikä etsitä pikatoimituksella irtoseksiä käymättä baarissa. Lainaus on miespuolisen ystäväni kuvaus. Hän haaveilee siitä, että Tinder olisi ollut olemassa hänen sinkkuaikoinaan…
Heila Matchmaking, jos vaikka onnistais

Ja bonusvinkki, jos se telkkari on sulle THE vaihtoehto niin Bachelor tulee taas ja haku on päällä!

 

 

Tiktak

clock-512154_640Istun keittiön pöydän ääressä, söin juuri lounaan.  Oli siinä jotain jouluistakin 🙂 Aloin kuunnella ääntä. Tiktak, tiktak, tiktak. Uusi keittiönkelloni tikittää, mietin että näin saisi minut helposti hulluksi. Istumaan yksin jonnekin, ei mitään muuta ääntä kuin tuo tiktak, tiktak, tiktak. Ennemmin olen ihan hiljaisuudesssa, kuten olin tänään koirien kanssa lenkillä Nuuksiossa. Oli muuten ihana ilma, aurinko paistoi, lunta  ja totaalinen rauha. Ei tullut kuin pari muuta ihmistä vastaan. Se hiljaisuus oli jotenkin tervetullutta, luonnon keskellä nauttien. Pitää mennä useamminkin, usein kun kuuluu liikenteen ääniä, nyt ei ollut edes niitä, johtuu tosin ehkä joulusta.

Joulu meni ihan hyvissä fiilareissa, ihan ihmettelin miten mukava fiilis. Aamulla kuului tosin toisenlainen kellon tikitys. Näin perheiden menevän täydellä innolla pulkkamäkeen. Aiemmin näin facebookin täynnä perhekuvia, jossa naurettiin ja hymyiltiin. Niin, pitäisikö sittenkin vielä antaa itselleen aikaa löytää mies ja saada perhe? Kello ei vielä pariin vuoteen hiljene.

Äidiksi nelikymppisenä

Luin netistä jutun, jos reilu nelikymppinen nainen kertoo äitiydestään. Hänellä on kaksi pientä lasta ja hän on onnellisempi kuin koskaan. Oikean miehen löytyminen sai tuon naisen kääntämään kelkkansa ja haluamaan lapsia. Minun kelkkaani ei tarvitsisi edes kääntää, kunhan löytyisi mies joka haluaa samaa.

Kristinan ei pitänyt koskaan hankkia lapsia. Hän ei oikeastaan liiemmin edes pitänyt niistä, kunnes 38-vuotiaana tapasi oikean miehen. Nyt tyttärensä 40- ja 42-vuotiaana synnyttäneenä Kristinaa vähän harmittaa, ettei lapsia välttämättä tule lisää. Hän on mielestään parempi äiti kuin olisi koskaan parikymppisenä voinut olla.

Muutamia vuosia sitten puhuin hieman yli 60-vuotiaan naisen kanssa samasta asiasta. Hän totesi minulle, että 40 on hyvä ikä tehdä lapsia. Niin hän oli tehnyt. Hän koki olevansa nuorekkaampi kuin muut ikäisensä ja pysyvänsä kiinni maailmassa kahden parikymppisen tyttärensä ansiosta.

Itse voin enää todeta, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa. Toivon vaan hartaasti, että ehtisin edes ylipäätään saada lapsia. Niitä haluavan miehen löytäminen vain tuntuu olevan kiven takana ja yksin en osaa kuvitella lapsia tekeväni.

Ihmeitä- onko niitä?

10175035_1563405050552720_7801554971412460872_n

Kuva: Facebook- ryhmästä nimeltä Pirpana

Raisa 38v, Emma pian 39v.
Loppukirin vuosi lähenee loppuaan.
Parasta ennen meni jo, viimeinen käyttöpäivä ei.
Nyt odotetaan kuvan ihmettä.
Ei viikon päästä, ei ensi vuonna vaan vaikka ylihuomenna?

Mistä puolison löytää?
Mihin hänessä ihastuu?

Mistä löytää Sen Oikean?

 ME HALUAMME TODELLAKIN TIETÄÄ!!  Iltasanomissa oli vähän aikaa sitten kysely ja nyt tulokset on julki. Yli 12 000 vastausta saaneen IS:n seksikyselyn mukaan paras paikka löytää puoliso on baari. 25% vastanneista kertoi löytäneensä nykyisen puolisonsa kapakasta. Reilu 20 prosenttia oli tutustunut rakkaaseensa yhteisen ystävän kautta, 10 prosenttia työpaikalla ja seitsemisen prosenttia harrastuksista.

Välikommentti: baarissa on käyty ja sieltä on löytynyt miehiä. Puolisoa ei, kummallekaan. Kunpa tietäis miksi?

Eli me ollaan siis tällä viikolla baarissa, ehkä torstaina, ehkä perjantaina ja ehkä lauantaina. 25% on kuitenkin aika paljon! Ja kunnon treffit olis NIIN jees, ei enää nettitreffejä!

Koko juttu luettavissa täältä ja lue myös kommentit, tää on yksi parhaista:
Niin monet miehet eivät ymmärrä että pahin tapa karkoittaa naiset ympäriltään on katkera tilitys omasta yksinäisyydestä ja naisiin liittyvät älyttömät yleistykset, jotka yleensä päättyvät täysin asianosattomien naisten syyttelyyn. Viimeksimainittua näkyy olevan taas täälläkin. Fiksut naiset pakenevat nopeasti paikalta, jos mies alkaa ruikuttaa ’saamattomuuttaan’, tai lapsellisella tavalla kehuskella saavutuksillaan.

Politiikkaan?

Emman ja mun piti kaikenlaisia keinoja tämän Loppukiri-vuoden aika kokeilla. Olemme välillä miettineet, että tämä ja tämä ainakin puuttuu. Emma ei ole vielä käynyt kirkossa ja mä en ole tehnyt lenkkipolulla aloitetta. Ja pikadeititkin on kokematta, Lavatansseista on puhuttu..

Eilen huomasin kivan artikkelin, miten ihmiset ovat löytäneet politiikan kautta toisensa. Siis ihan love storyn merkeissä. Emma sanoi mulle heti, että tää ei ole hänen juttunsa 🙂 No ei ehkä munkaan, en edes  tiedä keitä kaikkia Eurovaali-ehdokkaina on tai ketä äänestää. Mutta eiköhän bolitiikkaan yksi kyselevä blondi mahdu? Ainakin vain hakemaan miehen. Työni ei liity mitenkään politiikkaan eli sitä kautta en pääse mukaan tai toisaalta voisi lähestymistapa löytyäkin.

Ideamaailma mulla on paljolti sama kuin Vihreissä, mutta enemmän miehiä olisi ehkä Kokoomuksessa. Stubbkin olisi pitkä, sporttinen ja komea. Antti Kaikkosta olen kätellyt, oli melkoisen pitkä. Tämä Keskustalainen asuukin suht lähellä, ja tykkää selkeästi vaimoa katsoessa hoikista blondeista.  Toisaalta ehkä ennemminkin nousevat poliitikot pitäisi huomioida, vaikka vasta yritysmaailmasta mukaan tulevat olisivat enemmän mukana vielä oikeassa elämässä 🙂

Tässä olis ihan söpö vihreiden edustaja ja oma kuvauskin on kohdallaan. Tykkää merestä,  yrittäjä eli mukana vielä oikeassa elämässä. Ktm antaa tiettyä perusosaamista, ainakin vienyt opinnot loppuun. Kuvissa on vanhemman naisen kanssa, tosin ei ehkä kerro että tykkää vanhemmista naisista,  taitaa olla äiti. ”33-vuotias. Olen sekä suomalainen että helsinkiläinen, mutta myös Islannin kansalainen. Olen kauppatieteiden maisteri. Olen perustanut kauniin kahvilan meren rantaan ja itkenyt televisiossa. Olen ehdolla eurovaaleissa ja olen tosissani. Päättäväinen optimisti.”

  • Päättäväinen optimisti

    Olen Antero Vartia. Olen 33-vuotias. Olen sekä suomalainen että helsinkiläinen, mutta myös Islannin kansalainen. Olen kauppatieteiden maisteri. Olen perustanut kauniin kahvilan meren rantaan ja itkenyt televisiossa. Olen ehdolla eurovaaleissa ja olen tosissani.

– See more at: http://anterovartia.com/#sthash.4leI152u.dpuf

  • Päättäväinen optimisti

    Olen Antero Vartia. Olen 33-vuotias. Olen sekä suomalainen että helsinkiläinen, mutta myös Islannin kansalainen. Olen kauppatieteiden maisteri. Olen perustanut kauniin kahvilan meren rantaan ja itkenyt televisiossa. Olen ehdolla eurovaaleissa ja olen tosissani.

– See more at: http://anterovartia.com/#sthash.4leI152u.dpuf

Ja tästä tämä ajatus alkoi eli Iltasanomien jutusta: Politiikka on rakkauden pesä.

Linnan Juhlat kutsuu? Aika kiva varmaan olisi, viimeksi Tampereella, seuraavaksi Turussa? Sitä ennen pitää vielä hioa strategiaa ja varmaan hieman tutustua Suomen poliittiseen kenttään 🙂 Ja ehkä joskus olen kaatosateessa Hakaniemen torilla jakamassa hernekeittoa ja mietin, että näinkö tää menikin.,

Jos meillä ei tapahdu, täällä tapahtuu

Luin tänään yhtä blogia tai seurailen sitä toki muutenkin, päivittäin. Blogi on sinkun, mutta ei keskity pelkästään siihen. Kirjoittaja tulee esiin omilla kuvillaan, mitkä eivät toki aina ole niitä edustavampia, vaan kuvassa on aito ihminen eri tilanteissa- hienoa! Hän kertoo elämästään avoimesti ja lukijoita on paljon. En ihmettele, vaikka välillä tulee melkein salakuuntelija olo, henkilökohtaisia asioita. Postauksia on monta per päivä, arkisia asioita, välillä juhlaa, hyviä, huonoja ja tasapaksuja asioita. Jos siis meidän blogissa ei tapahdu mitään, niin kurkkaapa tuonne 🙂 Jos hän tulisi ikaupungilla vastaan, sanoisin että olisi kiva tutustua oikeasti, tarjoan kahvit ja pullat- mennäänkö?

Tänään luin hänen postauksesta vauva-jutuista. Olisi voinut olla kirjoittamani. Ihan samoilla fiilareilla ja mietteillä mennään, ilmeisesti samalla ikälinjallakin. ( Joo, tiedetään että osa on sitä mieltä, että tälläiset wanhat kehääraakit eivät ole enää tulevaa äiti-aineista, mutta kun se biologinen kello ja fiilis sanoo ihan muuta.)  Olin viikonloppuna pikkuisen prinsessan kanssa. Normaalia perhe-elämää, mutta miten mukavaa on kävelyt ulkona, leikkiä puistossa, antaa vauhtia keinussa, laittaa ruokaa, saunoa, tehdä palapeliä tai auttaa nukeltä vaatteet pois. Osalle tylsää arkea- sitä tavallista-, minulle jotain ihan muuta, ihan kuin olisi lomalla. Kuvan voisi liittää aarrekarttaani, tosin kaksi lastakin riittäisi 🙂

Blogia pääset lukemaan täältä, ehkä sinäkin jäät kiinni siihen..

Ai niin. Mun suhde Pasin kanssa vetelee viimeisiään, mutta katsotaan mitä sille käy.. Meillä on eri haaveet, minkä sille voi

Voi mikä idea!!

Oottekos lukeneet tämän päivän hesaria? Mä ihmettelin, kun Facebookissa oli mies jakanut artikkelin nimeltä: Tahdon lapsen, mies puuttuu. No uteliaana kurkkasin juttua. Artikkelissa on mun ikäinen nainen, joka pohtii samaa kuin me täällä eli  Mistä löytää mies perheen perustamiseen.
Aihe näytti koskettavan muitakin, kommentteja on hesarin sivuilla melkoinen määrä.
Voin kuvitella, että kuvan naisella on tämän jälkeen oven takana ruuhkaa!

Pitäiskö soittaa Hesarin toimittajalle ja sanoa, että hei: mäkin haluan?20140403-150136.jpg