Deittipalvelu Match by K?

Hei,

 

Kertokaa, jos jollakin kokemuksia tästä paikasta? Nettisivuilla ei ole mitään kokemuksia tai lukuja. On aika uusi yritys, käsittääkseni kaksi nuorta naista vetää palvelua?

Nyt siellä on 5e hintaan pre-match, jossa voi katsoa onko palvelussa omiin kriteereihin sopivaa kumppania. Jos kyllä, niin saa vastauksen meiliin. Se mitä sitten tapahtuu on iso? Hyvin saavat tällä rekisteriinsä tietoa ihmisistä. Mutta sitä ennen ihmisten pitää löytää ko yritys. Epätoivoiset sinkkunaisethan löytävät kaikkea muuta paitsi sen miehen, mutta miten miehet löytäisivät tuon yrityksen?

Ilmeisesti tämän jälkeen alkaa seuraava maksuvaihe: ”Palvelumme on kuukausimaksuton, maksat ainoastaan toteutuneista treffeistä 25 e. Treffien osapuolet saavat toistensa yhteystiedot, mikäli molemmat ovat treffeihin valmiit.”
Kukapa ei maksaisi 25e treffeistä, jos matchaa sitä mitä hakee? Itse voisin maksaa. Eri asia sitten on, onko toinen vaikka vastannut rehellisti ja match ei olekaan match? Tinderihän on aika ”sika säkissä”- touhua.

Aiemmin oli Heila -palvelu eli vastaava. Se ei osannut markkinoida itseään tai sitten sen aika ei vain ollut vielä kypsä sen palveluille. Tinder taitaa nykyään keskittyä vain panoseuran hakuun, joten uudet palvelut ovat tervetulleita. Toivotan onnea Match By K:lle!

Ps. Ai niin, Tinderistä löytyi yksi timantti. Katsotaan miten etenee vai eteneekö..

 

 

 

 

Yökerhossa olo kuin kalalla kuivalla maalla

Kävin viikonloppuna ihan yökerhossa asti. Mietin taas siellä, että tää ei vaan oo mun juttu. Vaikka tukka olis hyvin, meikit hyvin ja kivat vaattet tai ei mitään niistä, kännissä tai ei niin aina sama fiilis. Olo on kuin kala kuivalla maalla. Siksi ehkä miehetkään ei lähesty, kun siellä on jotenkin epämukava olo. Kun lähden kotiin, aina mietin: miks mä taas lähdin? Ja jos en olisi lähtenyt, olisin miettinyt miksi en taaskaan lähtenyt? En tiedä, onko mulla kohtalotovereita?  Pubit on ihan kivoja,  vaikka tyyliin Teerenpeli. Ihmisiä en kammoa, kun niiden parissa olen töissäkin koko ajan, jokin juttu tässä vaan on.  Ja aina ottaa päähän, kun monet miehet on niin lyhyitä ja mä niin pitkä.

Jos en ole vaimo tai äiti, kuka tarvitsee minua?

Tää ei sisällä sunnuntaikitinää, olen sen nitistänyt kunnon juoksulenkill kera Rammsteinin 🙂 Teki muuten hyvää! Otsikon vastaavia mietteitä on varmaan monella miehellä isänpäivänä.

Mulle tulee kotiin Me Naiset ja tän viikon torstain-lehden etusivulla luki tuo otsikko. Juttu osui niin meihin. Mä vain nyökyttelin, kun luin juttua, vaikka tuo Mia on jo 49v. Sama tyyppi muuten juonsi Maajussille Morsian- sarjan. Jutussa haastatellaan rakkausvalmentaja Mia Halosta.

Ensin jutussa lukee isolla: ”Olen kateellinen parisuhteessa  eläville.”  Mia on haaveillut koko elämänsä miehestä ja omasta perheestä. ”Nainen saisi aina seksiä, mutta minä kaipaan rakastelua turvaa ja kumppanuutta. ” yksin elävä Mia kertoo. Mia on haaveillut koko elämänsä miehestä ja omasta perheestä. Nyt hän on lapseton ja asuu yksin.  No joo, vähän tää isänpäivä ottaa koville, kun tajuaa, että lapsetttomana  ne ovat aina tällaisia kuin tänään.

Mia on huomannut, että fiksut ja tasa-arvoiset suomalaiset ”laatumiehet” eivät kauaa pörrää vapaina, koska he tajuavat panostaa parisuhteeseen. Tapaan harvoin ketään kiinnostavaa miestä tai jos tapaan, hän tuskin on vapaa.   Ja juuri eronneet ovat usein vielä exän pauloissa, hullaantuvat nettideittailukulttuurista tai haluavat viettää poikamieselämää. Missä tapaa noita, jotka HALUAVAT panostaa parisuhteeseen?

Haluaisin nukahtaa toisen syliin ja herätä vierestä. Kaipaan syvää fyysistä intiimiyttä ja kumppanuutta, jossa voisi yhdessä kasvaa moneen suuntaan niin älyllisesti, tunnetasolla kuin seksuaalisesti. Olen kateellinen parisuhteessa eläville ihmisille jatkuvuudesta ja turvasta. Kyllä, tämä on juuri se mitä kaipaan. Aika yksinkertainen asia, mutta äärimmäisen vaikea saavuttaa.

Juttu on luettavissa netistä, mutta paljon laajempi juttu on lehdessä. Netissä ei kerrota esim. tätä: On vähän hassua, että partnerin löytämisessä antavat neuvoja ihmiset, jotka ovat itse olleet sinkkuja viimeksi 80- luvulla. Maailma on muuttunut paljon, eikä heillä ole hajuakaan uudesta deittailukulttuurista ja sen haasteista. Saisiko sen vanhan deittailukulttuurin takaisin??

Mian mukaan Suomesa suhtaudutaan rakkauteen muutenkin omituisesti. Siihen liitetään kohtalonomaisuutta, vaikka parisuhdetta pitäisi suunnitella kuten uraa. Ihmiset voivat olla vaikka kuinka uratietoisia, mutta rakkauden pitäisi tulla yht’äkkiä. Se on vähän sama kuin haluaisi ihmisoikeusjuristiksi ja ajattelisi, että no kaipa minä jonain aamuna herään ihmisoikeusjuristina.
Loppukiri kertoo ja toteaa, että olemme suunnitelleet, panostaneet ja tehneet vaikka mitä, mutta silti olemme nollapisteessä. Tällä panostuksella mitä olemme parisuhteen eteen koittaneet tehdä olisimme professoreja jo monella alalla 🙂

Sinkkuudesta uusi normaali?

http://media-cache-ec0.pinimg.com/originals/fd/6b/05/fd6b05cb0e480fb967528057b264962d.jpg

Jatkossa siis kuulun normaaleihin? Siis mun optimisti-luonne ei vaan anna uskoa tähän nykyiseen tapailuun, että siitä tulee sen sen enempää. Mutta nyt olen epänormaaleihin kuuluva ja ehkä joskus kun pääsen normaaleihin, olenkin taas epänormaali? Tässä jutun taustaa ja on ihan tältä vuodelta.

Haasteita riittää:

Ihmiset ovat muuttuneet välttelevämmiksi parisuhteiden solmimisessa.

– Turvaton kiintymystyyli on lisääntynyt. Se merkitsee välttelyä ja arkuutta ihmissuhteiden luomisessa. Ihmiset näkevät toisensa huonommassa valossa kuin ennen, hän kertoo. Vaarasen mukaan kiintymystyylin syntymiseen vaikuttavat lapsuuden varhaiset kokemukset.

Tutustuminen uuteen ihmiseen edellyttää uskallusta lähestyä. Sekä nainen että mies odottavat toisen tekevän ensimmäisen siirron.  – Nykyisin naiset ja miehet liikkuvat omissa laumoissaan, joita on vaikea lähestyä, Vaaranen tarkentaaSinkut myös sijoittuvat eri puolille maata. Sinkkunaiset hakeutuvat kaupunkeihin.

Miespuolisia sinkkuja on enemmän maaseudulla. Nettideittilu tasapainottaa maantieteellisiä epäkohtia, mutta maantieteellinen läheisyys auttaa suhteiden solmimisessa ja ylläpitämisessä, Vaaranen sanoo.

Väestöliitossa on  havaittu, että moni yksineläjä elää yksinelämän elämää.
Siinä on äärimmäisen vähän mahdollisuuksia kohdata uusia haluttavia kumppaniehdokkaita työssä, opinnoissa tai vapaa-ajalla, hän tarkentaa.

Yhteiskunnassa vallitsee ihanne yksinpärjäävästä henkilöstä. Tällöin ihminen ei uskalla soittaa kaipaavansa rakkautta. Sinkkuuden ihannoinnista voi tulla itseään toteuttava ennuste, Nurminen sanoo.

Allekirjoitan monen kohdan, toisaalta säälittää osa asioista. Vain yhdessä voimme muuttaa asioita. Tutustutaan siis toisiimme, jos siitä ei mitään synny niin ainakin saa uusia tuttavuuksia naisista ja miehistä. Katsellaan kumppania muualtakin kuin 5km säteeltä. Uskalletaan olla heikkoja?Ja ajattele, miten moni ei ehkä pääse äidiksi, isäksi, isoisäksi tai isöäidiksi tai edes kummiksi? Parisuhde ja perhe kun usein kulkevan käsikädessä. Mä halaun kyllä mummoksikin, mutta saisi nyt ensin edes sen parisuhteen

Koko juttu täällä

Miehen unelmat toteen?

Jokin aika sitten Loppukirin gmaillin tuli viestiä:
”Hei, poikkeuksellinen kuulutus alla:
Jos sinä olet tai tiedät n. 23-30 v reippaan sinkkunaisen, niin hänellä olisi ensi sunnuntaina mahdollisuus päästä 15 minuutin pidennetyille pikatreffeille erään 30 vuotiaan herramiehen kanssa Helsingin keskustassa! Palkkioksi naiset saavat lisäksi 100 €:n lahjakortin Stockmannille.”

Emme toki vastanneet, kun olimme liian vanhoja, mutta kiinnostuin ja kyselin Deittisirkukselta, mikä tämä juttu oikein on? Itse kun mietin, että miksi lahjoa vielä lahjakortilla? Vastaukseksi saimme: ”Uutiskirjeessä ollut ns. poikkeuksellinen kuulutus liittyi erääseen erilliseen toimeksiantoon, mitä sellaisenaan Deittisirkukus ei yleisesti voi palveluna tuottaa. Uteliaisuus heräsi ja tänään bongasin tämän:  Tarina asiaan liittyen
ja video

Söpö mies muuten 🙂 Olisi tosin kiva tietää, miten Tommille kävi?

 Ja huom. vielä ehtii mukaan kisaan: Käytä aikasi fiksusti. Eli mitä tekisit, jos saisit lisää aikaa? Mä vastasin jo, toivottavasti toive toteutuu.

Deittisirkus kertoi viestissä: Jatkossa on tulossa ns. exclusiivista parinetsintää. Se tulee olemaan räätälöityä palvelua, johon tarvitaan luonnollisesti hakijan tapaaminen, minkä jälkeen edetään sovitun mukaan. Kyseessä on luonnollisesti vähän arvokkaampi palvelu perustuen työn määrään; mm. hakuprosessiin ja ehdokkaiden tapaamisiin.”
Odotamme innolla tästä lisää tietoa!

Loppukirin deittipalsta?

https://www.flickr.com/photos/michaeljdowney/2174625842/

Täällä on kommenteissa virinnyt keskustelua, että hei olispa kiva nähdä tuo mies etc ( ja ainakin sen joogakuva :))  tai mietintää oman deittiprofiilin toimivuudesta. Keskustelua on virinnyt moneen postaukseen j välillä tuntuu, että kommentoijilla voisi olla jotain yhteistä…

Niinpä teimme tuonne yläpalkkiin tämän. Siellä saisi jokaiselle sinkulle oman alasivun ja sinne alle kommentit potentiaalisilta deittiehdokkailta. Jos laittaa aina oman postauksen per henkilö, niin hukkuu helposti tänne blogiin.

Mitä mieltä olette,  voisiko toimia? Miten homma jatkuisi, kun vaikka Mikkoa on kommentoitu? Voisiko Mikko laittaa meille viestiä, että Niinan kommentit on mielenkiintoisia, voisinko saada hänen sähköpostinsa? Jos Niinalle sopii, niin silloin molemmat saisivat toistensa osoitteet?

Ideoita??  Ollaan kuulolla 🙂

Ja toki olisi hurjan kiva sitten kuulla, että miten Mikolla ja Niinalla meni? Ollaan amoreina muille, jos ei itselle kerran onni osu kohdalle 🙂