Kehityskohteeni: miesten ymmärtäminen

Niin. Ihmettelen taas. Olen todennut, että taidan olla sellainen loppuelämäni loppukirillä -nainen. Into on lopahtanut aikaa sitten enkä enää jaksaisi pettyä kertaakaan. Ja sitten taas jostain pyörrän ajatukseni ja huomaan miettiväni, josko kuitenkin…

Raisa jokin aika sitten heittikin minulle, että ”Tää on kyllä molempien kehityskohde: miesten tulkitseminen ja ymmärtäminen OIKEIN”. Haikailemme jälleen tämän aiheen peruskurssille. Ei hemmetti. Ja mistäkö tämä nyt sitten taas pulpahti pinnalle? Siitä, että onnistuin tulkitsemaan erästä miestä ilmeisen päin brinkkalaa. Tai en edes oikein tiedä mitä tässä tapahtui, jos joku teistä osaa selittää, niin ilolla luen kommenttikentistä vinkkejä. Tämä tarina linkittyy aiempaan juttuun, siihen osuuteen, jonka lopussa oli toive yhteisestä tulevaisuudesta. Nyt kun olen tätä pitkähkön tovin miettinyt, niin ajattelin avautua.

Heitin jossain vaiheessa ilmoille, että voisin tarjota joskus hänelle skumpat kiitoksena avusta. Vastaus oli jotain tyyliin ”Ehkä joskus, katellaan. Mun tyttöystävälle tää ei ehkä oikein sovi”. Hautasin koko ajatuksen. Mutta toki ihmettelin, kun tiesin muuta kautta ettei tyttöystävää silloin ollut.

Moni asia viittasi siihen, että häntä saattaisi kiinnostaa. Sitten mies ehdottikin minulle, että käydään syömässä. Olin hämmentynyt, mutta ajattelin, että JEEE! On sen verran hyvä mies nimittäin. Homma venyi erinäisistä syistä (viitaten yhä edelliseen postaukseen), mutta hän muistutteli minua tasaisin väliajoin, etten vaan unohtaisi tätä sovittua tapaamista ja teki selväksi, että hän todella haluaa nähdä minut. Lopulta löytyi sopiva aika tai oikeastaan hän vain ilmoitti ajan minulle. Itsevarmuus on kieltämättä aika seksikästä…

Hän halusi kuulemma yllättää minut ja laittoi vain viestin, että pöytä varattu, nähdään siellä ja siellä ja jatketaan siitä ravintolaan. Naureskelin Raisalle, että ehkei nyt Mäkkäriin mennä, kun on pöytävaraus ja kaikkea. Ravintolan ovella hän totesi: ”Valitsin tämän”. Seisottiin erään hyvin tunnelmallisen ravintolan ovella lähellä Kauppatoria. Olin tosi otettu.

Ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Viinivalikoimaakaan ei voi moittia. Huokaus. Kokonaisuus menee minun silmissäni sarjaan ”Näin todellakin teet vaikutuksen naiseen”. Söimme pitkän kaavan mukaan ja tunnit vierähtivät kuin huomaamatta. Harvoin kukaan on ollut niin kiinnostunut minusta ja elämästäni, wau.

Lähdimme ulos jälkiruokien jälkeen ja jäimme hetkeksi juttelemaan. Halasimme hyvin pitkään ja hän silitteli niskaani. Hän katsoi minua ja totesi, että olisi kiva nähdä uudelleen, silloin kun on sopivan tuulinen ilta. Vastasin joo.

Jäin pohtimaan mihin tuulinen ilta oikein viittasi. Kunnes vihdoin muistin, mistä että olimme paljon keskustelleet leijojen lennätyksestä, jota kumpikin haluaisi kokeilla. Uskaltauduin lopulta viestillä kysymään olinko ehkä aavistanut oikein.

Vastaus tuli ja siinä luki: ”Jännästi mietitty. Ajattelin, että voitais ehkä joskus käydä kahvilla” ja sen perään jotain diibadaabaa pätkät. Vastasin peruskohteliaasti. Vaikka mieli olisi tehnyt kirjoittaa: Jännästi mietitty. Kahvi jäähtyy tosi nopeesti tuulella.

 

 

 

Miten lähestytään miestä työpaikalla?

Nyt ollaan asian ytimessä. Tämän suoraan MTV:n sivuilta pöllityn jutun perässä on äänestys, jossa voitte vastata mikä näistä oikeasti on totta. Ja jos ihmettelet miksi tätä kysellään, niin kelaile pari kuukautta taaksepäin blogissa. Kyllä se selviää…

Kuinka kiinnostavaa miestä tulisi lähestyä työpaikalla ilman, että siitä seuraisi jatkossa kiusallisia tilanteita? MTV Lifestyle otti selvää.

”Olen kiinnostunut hieman itseäni vanhemmasta miehestä, joka on töissä samassa yrityksessä kuin minä. En kuitenkaan haluaisi marssia hänen luokseen ja kysyä häntä ulos tms, sillä ilmapiiri saattaisi olla kiusallinen pakkien jälkeen. Mikä olisi riittävän selkeä tapa ilmaista kiinnostukseni hänelle? Haluaisitteko te miehet naisen lähestyvän teitä työpaikalla, jos kiinnostus olisi molemminpuolista? Kiitos jo etukäteen!” nimimerkki Ann-Marie kyselee tällä viikolla.

Näin miesraati vastasi:

1. ”Mikä estää naista tekemästä aloitetta? Se, kun ei ole ainoastaan miehen tehtävä. Eli jos nainen on kiinnostunut miehestä niin rohkeasti vain tekemään aloitetta. Ei se ilmapiiri siitä mihinkään muutu, vaikka tulisikin pakit. Sen sijaan, että flirttailisit ja toivoisit hänen lukevan ajatuksesi (kumpikaan sukupuoli ei kykene tähän) niin avaa suusi ja pyydä häntä suoraan ulos. Ei se sen kummoisempaa ole. Ainakin itse arvostan, jos nainen uskaltaa tehdä aloitteen. Jos kiinnostus on molemminpuoleista niin kiinnostun hänestä enemmän. Et menetä mitään, mutta voit saada enemmän.”
– Mies, 33, sinkku

2. ”Malta pikkujouluihin. Lähentely ja sekoilu on helpompi pistää kännin piikkiin.”
– Mies, 36, naimisissa

3. ”Naisen pitää aina lähestyä miestä suoraan, ei kierrellen ja kaarrellen sillä usein mies ei edes tajua että nainen yrittää iskeä. Mies ei myöskään koe näitä tilanteita kiusallisina vaikka ei kiinnostuisikaan toisesta osapuolesta. Suoraan asiaan siis!”
– Mies, 41, naimisissa

4. ”No jos kiinnostus on molemminpuolista, niin ei sillä paikalla ole väliä, mutta jos on epävarma toisen tunteista niin nykypäivänä esim. facebook on aika kätevä tapa lähestyä suht hienovaraisesti. Eli ensin vaikka pyytää facebookissa miestä kaveriksi ja sitten alkaa pikku hiljaa siellä keskustella siihen malliin, että mies ymmärtää kiinnostuksesi. Jos mies ei ole facebookissa niin sitten voi vaikka työpaikalla mennä yhtäaikaa kahville/tauolle, jossa voi alkaa tuttavalliseen sävyyn keskustella. Puhuu ensin vaikka perhetaustoista, että saa selville seurusteleeko mies. Jos seurustelee, niin se voi olla jo sitten melko iso riski alkaa sen enempää lähestymään, mutta jos ei, niin puhuu vaikka harrastuksista, että mitä tekee vapaa-ajalla ja koettaa sieltä löytää jotain yhtäläisyyksiä, jos vaikka pyytää miestä lenkkikaveriksi, biljardia pelaamaan tai keilaamaan. Se ei ole vielä niin läpinäkyvä kuin suoraan kahville pyytäminen. Jos mies on kiinnostunut, niin kyllä hän jo noista vinkeistä alkaa tajuta.”
– Mies, 36, naimisissa

5. ”Tietenkin haluaisin lähestyttävän, mutta vain jos kiinnostus olisi molemmanpuoleista. Sitähän ei voi varmuudella tietää onko tunne molemminpuolista. Omat kokemukseni työpaikkaromansseista ovat hieman kaksijakoiset, minulla on ollut niin hauska seksisuhde alaisen kanssa, kuin myös vakavampi ihastuminen tai ns. ”juttu”, joka päättyi huonommin. Seuraavan liikkeesi tulisi olla tutustua rauhassa ja kunnolla kohteeseen paljastamatta avoimesti korttejasi. Pyydä lounaalle, ”ajaudu” samaan seuraan, ehdota perjantaina after work -drinkkejä isommalla porukalla. Näin pääset selvittämään, onko tunne molemminpuolinen – jos ei ole, sinun tulee vetäytyä. Jos hän on myös kiinnostunut sinusta, asiat menevät eteenpäin omalla painollaan.”
– Mies, 35, avoliitossa

6. ”Hei Ann-Marie,
Tietysti miehet haluavat että heitä lähestytään, työpaikallakin, mutta eivät tietenkään toivo tätä ihan kaikilta, joten voi olla kiusallistakin kun ”kimppuun käydessä” (esim. kopiokonehuoneessa) ei päästä toivottuun lopputulokseen. Yritä vaikka päätyä keskustelemaan hänen kanssaan jostain aiheesta/ongelmasta ja ilmoita, että mielellään kuulisit tästä asiasta lisää. Aihe voi olla vaikka joku paikka, elokuva tms. jossa haluisit käydä, mutta et tiedä ketä pyytäisit mukaan. Näin voit ”puolihuolimattomasti” juksaamalla pyytää häntä ulos paljastamatta kiinnostustasi liikaa. Voit tietysti myös kysyä jotain toista työkaveriasi vaivihkaa tiedustelemaan kiinnostusasiasta, mutta tällaisten agenttien käyttö on hankalaa, sillä usein paljastavat liikaa. Firman pikkujoulut kannattaa myös hyödyntää, sillä jos käy niin huonosti, että pakit tulee, niin voi vedota aina juhlatunnelmaan.”
– Mies, 31, sinkku

7. ”Minun mielestä nuo jutut eivät kuulu työpaikalle. Ehkä jossain ”kevyemmissä” jutuissa, niin kuin esimerkiksi firman virkistäytymisillat ovat sellaisia tapahtumia, missä voisi vähän lähestyä. Siellä ilmapiirikin on paljon rennompi.”
– Mies, 24, sinkku

8. ”Minusta on ainakin mukava, jos nainenkin uskaltaa lähestyä. Ainakin tuossa tapauksessa luulisi olevan aika helppoa, jos tuntuu siltä, että molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan. Itse en kyllä henkilökohtaisesti välttämättä oikein perusta työpaikkajutuista sinällään, koska sitten toista näkee mahdollisesti joka päivä töissäkin. Tietysti, jos se olisi sitten se elämän valittu, niin sitten ehkä… Mutta koskaan ei voi tietää. Ikinä ei voi kyllä myöskään voittaa, jos ei uskalla riskeerata.”
– Mies, 23, sinkku

9. ”Hyvä Ann-Marie,
Kirjoituksestasi ei selviä, onko mies mahdollisesti rengastettu? Helpoiten selvität hänen kiinnostuksensa näin; pari ylänappia tavallista enemmän auki, juttelemaan kahvi- tai taukohuoneeseen samaan aikaan niitä. Siten selviää muuten aika nopeasti hänen mahdollinen halukkuutensa hieroa lähempää tuttavuutta. Ja jos ei ole kiinnostusta, voit perääntyä tyylikkäästi, kenenkään tajuamatta tilannetta. Ja mikään ei ole tavallisesta miehestä seksikkäämpää, kuin nainen, joka saapastelee paikalle ja kertoo selkeästi kiinnostuksensa meitä kohtaan”
– Mies, 45, naimisissa

10. ”Dear Anki,
pikkujoulukausi lähestyy joten pulmasi ratkeaa kuin itsestään. Muista aloittaa firman pikkujouluihin valmistautuminen jo työpäivän viimeisinä tunteina, vahva hajuvesi peittää kyllä konjakin hajun. Kun siirrytte firman ”mimmien” kanssa ”etkoilemaan” älä hukkaa aikaa siiderin lipittämiseen vaan pysy tiukemmissa viinoissa. Näin ollen hidastavat estot ovat kadonneet muiden arkimurheiden mukana mielestäsi juhlapaikalle päästyäsi. Kuvion pitäisi olla suht selkeä tästä eteenpäin, ja jos ei ole niin juo vähän lisää. Jos suunnitelma ei toimi ja pakit tulevat kaikesta huolimatta, on koko kommellus helppo pistää pikkujoulufiiliksen piikkiin. Teitä tötöilijöitä on maanantaina töissä niin paljon että tämä pikku episodi katoaa siihen samaan sekoilumassaan.”
– Mies, 31, parisuhteessa

Mitä miehen päässä liikkuu?

Olen tuota yhtä Tinder-miestä tapaillut ja en kyllä tiedä mitä mies ajattelee. Ekat treffit oli aikoja sitten, toiset viime viikolla, muut tällä viikolla. Emman eilen kirjoittama Jazz-juttua ennen poikkesin miehen luona ja muutama tuntihan siinä kivasti vierähti. Juttu vaan jatkui ja jatkui ja oli vaikea lähteä pois. Mies kyseli kovasti, koska tulen takaisin.

No takaisin tullessa poikkesin reissussa rähjääntyneenä miehen ehdotuksestä hänen luonaan. Ei mitään järkeä, mutta auton ratti vaan kääntyi siihen suuntaan. Tuntejahan siinä meni. Oli vaikea lähteä kotiin, mutta kun ei tullut pyyntöä jäädä yöksi, niin…

Nyt kolmannella ja neljännellä treffikerralla ollaan jo päästy siihen asteeseen, että olen miestä kahdesti halannut ja hän vastannut halaukseen. Hyvältä tuntuu, mutta TÄSSÄ KAIKKI! Pusu olis ollut kiva, suutelu vielä kivampaa, tuntea toinen lähellä vaikka ihan vaatteet päällä tosi jees. Muuta voin kyllä odottaa, lisää vain mielenkiintoa.

Olin eilen ihan epätoivoinen, siis onko mies vaan ujo vai miettiikö, että mitä mä mietin? Kuitenkin on selkeästi kiinnostunut ja eilenkin kyseli, että koska nähdään seuraavaksi. Ja en kai minäkään olisi sitä kautta ajanut ihan vaan huvikseen…

Haluaisin niin, että aloite tulisi hänen puoleltaan, mutta sitä odotellessa taitaa jouluvalot jo olla ripustettu. Vai pitäsikö tänään käydä lasillisella, jos se vaikka rohkaisee. Potentiaali mies, voin kyllä jouluun asti odottaakin, vaikka hulluksihan tässä tulee ennen sitä

Miehien tulkitseminen – miten se tapahtuu?

Taas mietin näitä samoja kuvioita. Eli ymmärsinkö oikein vai väärin vai jotain siltä väliltä? Olimme Raisan kanssa keskiviikkona Pori Jazzeilla. Alkuviikosta laskin yksi ynnä yksi ja tajusin, että enemmän kuin todennäköisesti minulla on mahdollisuus tavata pääni sekaisin laittanut mies siellä. Oma lehmä ojassa ja suunta siis kohti Poria.

Olin oikeassa. Kyseinen mies, nimeltään Kalle, oli tosiaan paikalla. Olimme samassa kutsuvierastilaisuudessa, joten tilaisuuksia jutella oli. Naiselliseen tapaani ensin hannasin ensimmäiset pari tuntia, koska mietin mahtaako Kalle muistaa minua. Olemme tavanneet aiemmin vain pikaisesti.

Otin itseäni niskasta kuitenkin kiinni ja menin kohteliaisuusvisiitille ja puhumaan pakolliset ”Mitä kuuluu? ja Miten teillä menee?” -jutut. Puhuimme niitä näitä, mutta en ollut ihan satavarma tiesikö mies tarkalleen kuka olen vai muistiko hän vain tavanneensa minut jossain. Tulkitsin positiiviseksi sen, että hän kysyi lähdemmekö Raisan kanssa hänen ja kavereidensa kanssa illalla kuuntelemaan konserttia. Meillä ei ollut lippuja sinne, koska tilauskyyti kohti kotia lähti ennen keikan päättymistä.

Vietimme vielä hetken tuolla ja odottelin, joska tulisi uusi tilaisuus tehdä tikusta asiaa, sitä ei tullut. Kun lähdimme jatkamaan matkaa Raisan kanssa, kävelin miehen ohi ja minun piti toivottaa hyvää illanjatkoa. Ennenkuin ehdin edes avata suutani, Kalle oli napannut minut tiukkaan halaukseen ja kysyi: joko te nyt lähdette? Joo, me ollaan menossa kuuntelemaan yhtä bändiä…

Kävimme tämän jälkeen seuraavan keskustelun:

K: Kai te sen jälkeen tuutte sinne konserttiin, johon me ollaan menossa?
E: Enpä tiedä, meillä ei oo lippuja ja kyyti lähtee
K: Kyllä kannattaisi tulla, mun mielestä. Mut jos ei niin nähdäänkö myöhemmin tässä jazz-kadulla? Me tullaan sit takaisin tänne.
E: Jaa, siis mun pitäisi olla töissä huomenna…
K: Ei tarvii, musta sä voit olla vapaalla. Oot ”etätöissä” täällä. Tänään on paras ilta, sun pitäis jäädä tänne. Meet sit aamubussilla.E: Ootsä sitä oikeesti sitä mieltä, että mun pitäis jäädä?
K: Olen mä sitä mieltä, sähän voit jäädä vaikka yöksi tänne
E: Me mietitään, kysyn kaverilta
K: Sä voit hyvin jäädä yöksi tänne. Toi konsertti kantsis kanssa nähdä, tulkaa vaan sinne…

Lähdettiin Raisan kanssa kuitenkin kotiin. Mä mietin paria asiaa, a) ois kannattanut ehkä jäädä b) mitenköhän tää pitäisi tulkita… c) olen ehkä totaaliurpo, jos en tuostakaan tajua mitä mies ajattelee (tämä tuli mieleen kun kirjoitin tekstin)

No, joo senkun tietäisi. Elokuussa meillä on yhteinen projekti tulossa, jos sitä ennen ei olla kuulolla. Ehdin tosin jo laittaa peruskohteliaan tekstarin ”Olipa kiva tavata jazzeilla…” ja vastauksena tuli peruskohtelias ”Kiitos samoin…!”