Elämällä ei ole otsikkoa

Emma sanoi mulle, että täällä on vielä: ”Voin todella sanoa, että tätä kannatti odottaa. Vannoutunut vanhapiika, kohtasi unelmiensa miehen. Sen pituinen se.”

Tottahan se on, mutta vaikka löytää elämänsä miehen, niin parisuhteeseen vaikuttaa moni muukin tekijä. Kaikkiin ei voi itse vaikuttaa. Niinpä tässä ollaan oltu sinkkuna jo jonkun aikaa. Sitä ennen väsytetty itsensä henkisesti parisuhteen lopussa, puhuttu, mietittty ja todettu että pakko luovuttaa. Mies haki tavaransa luotani. Oven sulkeuduttua iski epäusko. Epätoivo. Itsetutkinta.

Kului hetki. Tapasin yhden miehen. Pitkän, komean, sporttisen, melkein täydellisen.  Se hymy kun kohdattiin oli uskomaton. Nautimme hetkistä, läheisyydestä, kroppani ja mieleni hyrräsi huomiosta. Tapailu, josta tiesi, ettei voi tulla mitään enempää. Epäonnistunut parisuhde unohtui hyvin samalla molemmilta. Tapailu päättyi auringon paistaessa suudelmaan aamulla. Sen pituinen se.

Näimme Unelmien miehen kanssa pari kuukautta suhteen päättymisen jälkeen. Sain samalla tavarani. En vain kyennyt hakemaan niitä aiemmin. Mies oli rentoutuneen oloinen, näytti komealta. Tuntui hassulta halata sitä ihmistä ja muisti fiiliksen, kun halattiin ekan kerran. Katsoa häntä istumassa pöydän toisella puolella.

Ei parisuhde ole unohtunut. Koin paljon hyviä hetkiä ja onnellisuutta,  hetken sain olla ”me”. En niitä hetkiä vaihtaisi pois. Sinkkuelämässä kaipaa hellyyttää, seksiä, yhdessäoloa, ”me”-fiilistä, tunnetta että nyt kuuluu joukkoon. Ja ihastumisen, rakastumisen tunne on jotain mieletöntä. Ehkä joskus taas.

Viinirypäleestä rusinaksi

Mä niin olin, että hei voisko tää suhde oikeasti toimia? Siis vihdoin mä olisin varattu?

No ei siis toimi, ei todellakaan.

Mies on tosi kiireinen ( mukamas), sen mielestä viestit on ihan tylsiä. Mä voin laittaa viestin sille aamulla ja se vastaa ehkä illalla tosi vakavaan tyyyliin: aha. Mä taas tykkään kuulla toisesta, siitä että mies ajattelee mua kun viestittelee, intoa ja odotusta että nähdään taas. Niin, ehkä mua ei ehdi ajatella ja toki viestin kirjoittaminenkin vie muutaman sekunnin aikaa. Kun ei ehdi näkemään, niin olisi kiva olla yhteydessä edes muuten. Suhde on kuin viinirypäle, mikä on kuihtunut rusinaksi. En usko, että tätä enää voi millään elvyttelyllä korjata.

Kuulin tosi ikäviä uutisia. Mies oli sohvalla ja menin siihen. Kerroin asian kyyneleet valuen. Ei halannut, ei tukenut. Kysyi vaan jotain. Mä en itke helpolla. Ihmettelin asiaa myöhemmin, sanoin että eikö sulla tule olo, että halaat mua kun näät mun itkevän? Itsellä se olisi aivan normaali reaktio, vaikka vastapuoli ei olisi edes läheinen. No ei siis tullut.

Muutenkin mies tuntuu liian materiaalistiselta, tietyllä tavalla tosi kylmältä ja minäkeskeiseltä. Jännästi asioita tulee esille kun on vähän aikaa tuntenut. Myös mun koirat reagoi miehen läsnäoloon eri tavoin kuin kehenkään muuhun mieheen. Ihmettelen mistä johtuu, vaikka mies suhtautuu niihin ihan ok.

Kun toinen ei anna itsestään sitä tärkeintä eli aikaa, niin mäkin huomaan kylmeneväni. Tunteet kuihtuu kasaan. Mustakin tulee kova, ei ole naurua kun ollaan yhdessä- ei ole fiilis, että onpa ihanaa nähdä. Ei oikein edes huvita nähdä, kuulla miten kiire ja miettii että mä olen sen tärkeyslistan hännillä.

Ajattelin eilen yhtä miestä. Jännää, että se laittoi parin tunnin päästä viestin ja ehdotti että nähdään. Kerroin, että …sort of I have a boyfriend.. Mihin sain vastaukseksi: I can keep the secret. Niin ja Lottomies laittoi jossain vaiheessa viestiä kovastikin, kerroin etten ikinä pettäisi tuota miestä, koska nyt olen löytänyt helmen.

Sinkkuna ei ole kivaa, mutta saa tehdä mitä haluaa, kenen kanssa haluaa ja koska haluaa tai vaan löhötä perjantaina sohvalla ja valita mitä kanavaa katsoo. Ei tarvitse venata, että koska toinen ehtii nähdä. Niin huono parisuhde vs suht tasapainossa oleva sinkkuelämä?
Voihan elämä

Lukutoukka ja pohdintaa…

Kirjastosta varaamani kirjat ovat vihdoin kotona. Mitä muutakaan sinkku tekisi perjantai-iltana? Hieman hektinen työviikko takana, joten nyt ihana käpertyä sohvalle kirjan kanssa. Ehkä lasin glögiakin voisi ottaa illan kunniaksi?

Ensin siis vuorossa tuo käytännön opas miehen löytämiseksi ja myös pitämiseksi. Toivottavasti oppaasta on apua. Edelleen olen sitä mieltä, että toimiva parisuhde voittaa sinkkuuden.

Siksipä valitsin myös toisen kirjan: Eniten vituttaa parisuhde. Ai miksi edes sellaista luen? No kun asiaa todella ihmettelen,  että miksi? Ainakaan, jos on itse valinnut kumppaninsa.

Iltasanomat, julkaisi artikkelin tällä viikolla. Siinä kerrotaan mm seuraavaa: ”Sinkut eivät tarvitse esimerkiksi autoa eikä heillä ole kesämökkiä tai lasten päivähoitokuluja ja harrastusmaksuja.” Kyllä luit oikein. Mulla on auto ja käyn mökillä, harrastuksetkin maksavat. Kahdestaan riittäisi myös pienempi asunto ja ja se jääkaappikin pitää maksaa yksin. Kirjoittaja on vieläpä suomalainen nainen. Lisäksi hän kertoo, että: ”Yksin matkustavalla on myös enemmän varaa loman ajankohdan valinnassa, koska hänen ei tarvitse matkustaa arvokkaimpina sesonkiaikoina. ” Todellakin on, kun perheelliset saavat töistä ne hiihtolomaviikot ja muut vapaaksi… Toisaalta ne reissaa Teneriffalle, harva sinkku teke niin :)Tai haluaa lapsiperhekohteeseen..

 

Kadehditaan sinkkuja?

Siis sinkkuja voi kadehtia? ja vielä muka näin:

Deittailu: Uusiin ihmisiin tutustuminen, treffeille valmistautuminen ja niitä jännittäminen, illallistaminen, leffassa käyminen… Kaikki mikä deittailuun liittyy on ihanaa ja pitää mielen virkeänä.=> Tosi rasittava selittää samat stoorit jatkuvasti ja välillä edes treffien saaminen on kovaa työtä.

Flirttailu: Sinkkuna ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa avoimesta flirttailusta – ethän ole kenellekään tilivelvollinen.=> voi taivas. Flirttailu on viatonta ja piristävää, mutta toki ei sitä tarvitse sen kumppanin nenän alla tehdä.

Ihastuminen: Ihastumisen ja ensisuudelman ihanaa tunnetta kaipaa moni pitkässä seurustelusuhteessa elävä.=> Todellakin kaipaa. Mutta kun tarpeeksi monet treffit käyt ja mietin jo, että onko joku ihastumisnappula OFF,, kun ei ihastumista vaan tapahdu.

Vapaa-aika: Sinkuilla on enemmän aikaa toteuttaa omia mieltymyksiään ja harrastuksiaan. Lue hyvä kirja, joogaa, opettele uusi kieli… tee kaikkea, mitä haluat, vielä kun ehdit.=> Yhdessähän näiden tekeminen ei olisi yhtään kivaa? Vaikka lenkkeily

Ystävät: Seurustelusuhteen syventyessä alkavat ystävät jäämään taka-alalle. Sinkuilla sen sijaan on aikaa ja energiaa viettää hulvattomia bileiltoja parhaiden kavereiden kanssa.=> Melkein kaikki frendit on parisuhteessa ja ne ei kutsu illallisiinsa sinkkuja. Parisuhteessa olevat eivät myöskään lähde baariin.  MIksi unohdatte kaverit, kun elämänne mies tulee kehiin?

Uni: Moni seurusteleva muistelee kaiholla sinkkuaikoja, jolloin saattoi nukkua niin paljon kuin halusi. Ainakin unenlaatu oli parempi, kun vieressä ei ollut ketään kuorsaamassa tai tönimässä.= > Niin paljon paremmin nukkuu toisen kainalossa. Nukahtaminen toisen viereen ja siitä herääminen on todella kadehdittavia asioita.

Vapaus: Kukaan ei ole sitomassa sinua paikoillesi. Sinkkuna voit muuttaa maalle tai vaikka matkustaa maailman ääriin.=> jep. Sinkkuna saa myös vähemmän asuntolainaa ja KAIKKI isot päätökset pitää tehdä itse. Maailman ääriin on kivampi matkustaa kaksin.

Oma elämä: Kun sinun ei tarvitse laittaa energiaa parisuhteen ylläpitämiseen, voit keskittyä rauhassa rakentamaan omaa elämääsi, uraasi tai toteuttaa minkä tahansa haaveesi.=> Kunnon parisuhde tuo todella paljon energiaa!!! Enemmin teen jotain muuta kuin rakennan uraa.

Jos joku kysyisi mitä haluan joululahjaksi, niin parisuhde olisi ennen lottovoittoa!

Tämä artikkelin Voicen sivuilta: http://www.voice.fi/suhteet/8-parasta-asiaa-sinkkuudessa-joita-parisuhteessa-elavat-kadehtivat/4/55779. Joku keski-iän kriisissä näivehtyneessä parisuhteessa elävä kirjoittanut?