Lauantai-ilta ja flunssa. Teetä, teeveetä ja sohvailua peiton alla. Alkaa muuten jurppia kun on viikon maannut kotona ja tuntuu, ettei tästä loppua tulekaan. Olenpa ehtinyt yksin ja yhdessä Raisan kanssa miettiä paljon tätä meidän loppukiriä. Me päätettiin yhden toisen blogin inspiroimina laatia TO DO -listat tavoitteineen alkaneelle vuodelle. (Ja tässä keskitytään puhtaan itsekkäästi tuohon päätavoitteeseen eli Haluan -osion täyttymiseen)
Haluan:
– löytää elämäni miehen, rakastua ja päätyä parisuhteeseen
– perheen, kaksi lasta
– olla hyväntuulinen ja onnellinen
– välttää naissankareihin lankeamista
Jotta saavutan, mitä haluan niin tänä vuonna aion:
– päästä treffeille, mieluusti useille
– antaa enemmän aikaa ystäville ja sosiaaliselle elämälle (ja siis vähemmän läppärille)
– kokeilla jotain ihan uutta, mennä vaikka jalkapallomatsiin. Paikkaan, jossa en ole koskaan käynyt.
– harrastaa enemmän liikuntaa
– pidän kiinni tavastani sanoa aina “joo” kun tulee tilaisuuksia johonkin uuteen ja kivaan
– keksiä elämääni hyviä välitavoitteita, jotta on jotain mitä odottaa. Matkoja, konsertteja, harrastuksia, tapahtumia – juttuja joissa voi tavata uusia ihmisiä.
– opetella tekemään pataruokia
– pelata paljon golfia
– tehdä hyvää enemmän, liittyä johon vapaaehtoisprojektiin
– löytää intohimon eli sen oman jutun johonkin arkiseen asiaan
Tarkempi toimintasuunnitelma on työn alla. Ikuisesti tätä loppukiriä ei ole tarkoitus jatkaa!
Loppukiri 