Kaksi vuotta ja monta sataa postausta elämästäni. Lopputuloksena ei ikävä kyllä ole prinsessasatujen kaltaista ”Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” -tarinaa. Vaikka ainakin itse ajattelen yrittäneeni kaikkeni. Ehkä se sitten ei riitä, vaan ihmiset kohtaavat kohtalon mukaan, eivät tilauksesta. Ja niin monta juttua mielestä mistä ehkä voisi tulevaisuudessakin postata eli tätä tulee ikävä ja teitä lukijoita.
Kuten kerroin, päätin lähteä lomalle itsekseni. Oma aika on mukavaa, mutta en minä kuitenkaan ole yksin viihtyjä. Valitsin ilmeisesti väärän maan lomailla, sillä ei siellä ainakaan kukaan lähestynyt yksinäistä matkailijaa. Enkä tosiaan kyhjöttänyt hotellihuoneessa vaan liikuin kaupungilla, kävin syömässä ja juomassa, istuskelin puistoissa ja kävelin ympäriinsä. Ai niin, tarjosi sentään eräs ystävällinen nuori mies minulle omenoita junassa.
Koska en viihtynyt yksikseni, päätin ladata Tinderin seurakseni. Siellä on ainakin mahdollisuus treffata ihmisiä. Aiemmin päätin lopettaa kaiken nettideittailun (liekö kuinka mones kerta…), mutta annoin itselleni luvan sortua tuohon, kun kerran olin lomalla ja kaikkea. Riittävän monta swiippausta oikealle ja sain jo useita viestejä. Valitsin toki miehet aika tarkasti. Pari ihan hyvää osui kohdalle.
Tasan seuraavana päivänä kun Loppukiri virallisesti loppui, minulla oli sovitut treffit. Kahdet. Samaksi päiväksi. Hiukan liioittelua, mutta näin nyt kävi. Mutta mitä kävikään treffien kohdalla.
Mies nro 1. Odottelin miestä sovitulla paikalla aamulla. Ei näy ajoissa. Päätin odottaa vielä hetken. Kurkkaanpa Tinderiin, olisiko viestiä. Kas, wifi ei toimi ollenkaan, joten enpä sitten kurkkaa. Odotan vielä hetken. Maan puhuttu kieli ei kuulu osaamiini ja kun vanhempi hampaaton herra alkaa kysellä minulta jotain yritän jokseenkin tulkita asiaa. Hän ilmeisesti haluaa ostaa minulta seksiä. Auts, en ole myynnissä. Kysyy vielä tulenko yöksi takaisin (in very poor English). Treffimies on vartin myöhässä, päätän lähteä shoppailemaan. Pitäköön tunkkinsa.
Myöhemmin sain viestiä, ettei mies ollut löytänyt pyörälle parkkipaikkaa ja oli siksi myöhässä. Sama se, ohi meni.
Mies nro 2. Tulipa vaihdettua kymmenittäin viestejä ennen tapaamista. Näytti niin söpöltä tuo mies. Myönnetään, että hän tuskin oli vaimoa itselleen etsimässä viestien sisällöstä päätellen. Lähdin siis pyynnöstä viinille allasbaariin. Kuuma päivä, viini, uinti ja komea mies. Kuka siihen sanoisi ei?
Kun näin miehen, katsoin vain että wow! Pitkä, hiukan ylipitkä tumma kihara tukka ja huoleton lomasänki. Ruotsalainen urheilutoimittaja, minua 5 vuotta nuorempi. Mies oli vielä mukava, yli puolet treffeistä mietin, että olenkohan koskaan ollut noin söpön miehen kanssa treffeillä. Ehkä olenkin, alkaa hämärtyä vuosien saatossa.
Joimme viiniä ja juttelimme kaikenlaista. Kävimme uimassa ja otimme aurinkoa. Vieri vieressä. Vitsit, että ois kiva matkustaa pariskuntana. Haluan kotiinkin tuollaisen miehen! Lähdimme allasbaarista, kun mies totesi, että ottaa minut mukaan kotiin. Kiepaten minut samalla syliinsä. Tarkoittaen kodilla hotellihuonettaan. Olisi voinut kotiinkin asti… En miettinyt edes kahta sekuntia, nyökkäilin vain nätisti.
Löysin itseni suihkusta miehen kanssa. Ja sen jälkeen puhtaiden valkoisten lakanoiden välistä, nauttien ihanasta miehestä. Hymyilen itsekseni täällä ja miettien, luojan kiitos tuo mies nro 2 ei ollut myöhässä…
Loppukiri loppuu, mutta ehkä vauhti säilyy?
P.S. Tänään IS -jutussa kysellään mitä Tinderistä etsitään. Kuka mitäkin 😉