Olemme etsineet uutta ja erilaista tapaa löytää muita sinkkuja. Kävin viikolla Ruohonjuuressa ostoksilla ja näin siellä mainoksen Sinkkuillasta. Totta, ekologinen kauppa järjestää Sinkkuillan keskellä synkintä syksyä. Päätämme Raisan kanssa mennä vaikka emme itseämme minään ”viherpiipertäjinä” varsinaisesti pidäkään. Aiomme olla avoimia. Siellä on ohjelmaakin, maistiaisia ja deittivinkkejä.
Yllätymme väenpaljoudesta. Pienessä kaupassa on takuulla yli 100 osallistujaa. Nuorimmat parikymppisiä, vanhimmat eläkkeellä. Suurin osa ihan tavallisia ihmisiä, ei suinkaan hippikommuuneista kehiin hypänneitä. Omat ennakkoluulot kannattaa heittää näköjään nurkkaan!
Jo ovella saa poimia itselleen lapun, jonka perusteella voi löytää mätsäävän vastakkaisen sukupuolen edustajan. Tilassa on hämärää, joten on vaikeaa lukea näitä rintalappuja. Kiertelemme sokkeloisessa kaupassa ja yritämme löytää pariamme. Raisan vastineen bongaamme, joku nainen on napannut varmaan vahingossa miesten lapun. Minun vastinettani ei näy. Ehkäpä ovella olisi pitänyt jonkun jakaa lappuja, niin ei olisi tullut sekaannuksia. Muitakin naisia näkyy, joiden pari on nainen. Voi toki olla, että joku nainen etsiikin naista… Keskityimme sitten ostoksiin, joista sai alennusta. Suurimmat purtilot jäivät ostamatta, niitä kun ei viitsi kantaa jatkoille mukaan.
Hieno idea! Harmi, että eivät osanneet varautua näin suureen suosioon. Laput loppuvat kesken, viini loppuu kesken ja jonot maistiaispisteille ovat pitkiä. Luvatulta ohjelmalta odotimme enemmän. Jotain Napakymppiä tai muuta, jossa oikeasti parit olisivat voineet löytää toisensa. Ja miksi koko poppoota ei ohjattu jatkoille johonkin läheiseen ravintolaan? Sieltä ehkä olisi löytynyt puuttuneet vastaparitkin. Hei, mutta ehkä ensi kerralla sitten 🙂
Suuntasimme tilaisuuden jälkeen läheiseen pubiin. Niissähän käy paljon miehiä…
P.S. Sinkkumiehet, tässäkin tilaisuudessa oli reippaasti enemmän naisia kuin miehiä. Ensi kertaa odotellessa.
Loppukiri 