Deittipalvelu Match by K?

Hei,

 

Kertokaa, jos jollakin kokemuksia tästä paikasta? Nettisivuilla ei ole mitään kokemuksia tai lukuja. On aika uusi yritys, käsittääkseni kaksi nuorta naista vetää palvelua?

Nyt siellä on 5e hintaan pre-match, jossa voi katsoa onko palvelussa omiin kriteereihin sopivaa kumppania. Jos kyllä, niin saa vastauksen meiliin. Se mitä sitten tapahtuu on iso? Hyvin saavat tällä rekisteriinsä tietoa ihmisistä. Mutta sitä ennen ihmisten pitää löytää ko yritys. Epätoivoiset sinkkunaisethan löytävät kaikkea muuta paitsi sen miehen, mutta miten miehet löytäisivät tuon yrityksen?

Ilmeisesti tämän jälkeen alkaa seuraava maksuvaihe: ”Palvelumme on kuukausimaksuton, maksat ainoastaan toteutuneista treffeistä 25 e. Treffien osapuolet saavat toistensa yhteystiedot, mikäli molemmat ovat treffeihin valmiit.”
Kukapa ei maksaisi 25e treffeistä, jos matchaa sitä mitä hakee? Itse voisin maksaa. Eri asia sitten on, onko toinen vaikka vastannut rehellisti ja match ei olekaan match? Tinderihän on aika ”sika säkissä”- touhua.

Aiemmin oli Heila -palvelu eli vastaava. Se ei osannut markkinoida itseään tai sitten sen aika ei vain ollut vielä kypsä sen palveluille. Tinder taitaa nykyään keskittyä vain panoseuran hakuun, joten uudet palvelut ovat tervetulleita. Toivotan onnea Match By K:lle!

Ps. Ai niin, Tinderistä löytyi yksi timantti. Katsotaan miten etenee vai eteneekö..

 

 

 

 

Mikä tekee miehestä hottiksen?

”Sotshin kisoilla oli jotenkin ihmeellinen vaikutus Teemun suosioon. Ei sen ympärillä ole pyörinyt varmaan koskaan niin paljon ihmisiä, varsinkaan tyttöjä ja naisia, kuin kesällä 2014, Sirpa arvioi.” –Sirpa Selänne sanoo Iltalehdessä.

En tiedä ihmetteleekö kukaan muu kanssani tätä. Ja minulla ei siis todellakaan ole mitään Teemu Selännettä vastaan. Mutta onko niin, että urheilu, raha ja julkisuus tekee keski-ikäisestäkin naimisissa olevasta miehestä superhotin? Teemu toki näyttää hyvältä ja kroppa on kunnossa. Niin moni muukin tuon ikäinen ja nuorempikin mies, mutta silti jonoa ei ole kuin pula-ajan jälkeen Alkon edessä. Naiset, kertokaa minulle mikä tämä juttu oikein on?

Teen työtä, jossa olen aika paljonkin tekemisissä urheilun kanssa. Ja urheilijoiden kanssa. Onkohan minussa jotain vikaa kun en käy kierroksilla heidän läheisyydessään… Jos syttyisi kipinöitä, en laittaisi hanttiin.

Tavallaan onni, etten saa kiksejä noilla perusteilla. Töissä kun ei pystyisi hormoonit huuruten toimimaan.

 

Möhömaha/sixpack, pitkä/pätkä, rikas/köyhä, ruma/kaunis

Listaa voi jatkaa loputtomiin, meillä kaikilla on omat haaveemme ja unelmamme tulevasta kumppanista. Todellisuus on usein toinen ja rakastuneen silmissä vielä erilainen.

Aikuisena tietää, että älykkyys säilyy usein pitkään, kun taas sixpack tai rikkaus voi olla hetkessä mennyttä. Kumpaa siis arvostat?  Mikä on oikeasti tärkeää?

Yksi mies tavoittelee minua kovasti. Hän on mielestäni komea, pitkä ja älykäs, kaikinpuolin loistoheppu. Mutta minä tunnen tämän ihmisen, myös sisältä, täyden kympin pakkaus. Mutta se kemia puuttuu aivan täysin. Ystäväni sanoisi hänestä varmaan, että heppu on tavallinen möhömahainen nelikymppinen.

Eräs exäni hurmasi minut täysin hiljaisella älykkyydellään, pohtivalla elämänasenteella, poikamaisella katseella, vaikealla luonteellaan. En ikinä olisi hänet ensi kertaa nähtyäni uskonut olevani pian hänen pauloissaan. Pitkä ja ruipelo, liian vanhakin. Molempien vaikea luonne päätti suhteen- kait.

Kokonaisuus ratkaisee, sisältö ennen ulkokuorta. Mieheni ovat usein olleet pitkiä ( koska itsekin olen), silmissäni komeita ja ihan hyvin pukeutuvia, melko tavallisia tyyppejä, joissa kutenkin on ollut minulle se jokin. Kaikissa on yhteistä se, että olen saanut olla sellainen kuin olen, kuten ovat hekin saaneet. Heidän arvomaailmansa on vastannut suurin piirtein omaani. Heidän kanssaan on ollut hyvä olla, yhden toki kerrallaan 🙂  Enkä nyt tarkoita armeijallista miehiä, mutta onhan sitä tässä iässä jo moniin ihmisiin tutustunut- onneksi.

Muille nämä ovat tavallisia jamppoja, jotka ehkä ovat keskimääräistä pidempiä. Minä olen nähnyt heissä muutakin, nauttinut tunteesta olla miehen lähellä, katsoa aamulla pörröpäätä vieressä, kuunnella ääntä puhelimessa, pohtivaa ilmettä kun kysyn jotain hassua, yhdessä tekemistä..  Exät ovat exiä, jokin ei toiminut puolin tai toisin, usein molemminpuolisesti. Mutta voin sanoa, että olen tutustunut upeisiin ihmisiin. Vaikka suhde ei ole koko elämää kestänyt, ei minulla ole heistä mitään pahaa sanottavaa.  Nyt vain odotellaan, mutta ei sentään toimettomana.

Hei Mies, missä luuraat, minulla alkaa olla ikävä?

Tämä mietintä lukijan kommentista, jossa kerrottiin meidän tavoittelevan kuuta taivaalta.

Ajoitus on kaiken A ja O

Nuorempana tapasin miehen, joka täytti tämän bingorivin. Itse olin ihan toisella ajatusmaailmalla silloin. Elämä oli opiskelua ja työtä, ystäviä ja menoja- ei vielä ollut aika punaisen tuvan ja perunamaan, asettua jonnekin kaupungn perukoille. Tämä mies ne saavutti myöhemmin ja olen siitä onnellinen.

Nyt kun itse kaipaa sitä samaan, niin tulee vastaan niitä, jotka eivät samaa halua tai jotka eivät halua minua tai jokin ei vain toimi. He ovat monesti jo kaiken kokeneita, osittain katkeroituneita yksinhuoltajia, kenellä entinen elämä konkreettisesti mukana koko ajan. Tai sinkkuelämään rakastuneita uraohjuksia. Toisaalta, eivät he minun parhaassa bingorivissäni olekaan…

Oma ajatusmaailmani on kovasti muuttunut. Kymmenen vuotta sitten ajattelin vielä, ettei koskaan lapsia. Viisi vuotta sitten:  ehkä. Pari vuotta sitten:  kyllä. Ja nyt: kyllä!! Jotenkin tätä nykyistä elämä on elänyt jo niin kauan, että kaipaa muutosta. Ja tietää, millaista muutosta. En kuitenkaan halua olla se, kuka solmii parisuhteen vain jonkin kanssa.  Se, ketä on yksinhuoltaja hetken päästä. Niitä perheitä, jossa pieniä lapsia roudataan paikasta toiseen, on isää, äitiä, äitipuolta ja isäpuolta, siskoa, veljeä, velipuolta, siskopuolta, puolimummia ja mammaa, riitoja ja setvimistä kuka hakee milloin ja mistäkin, vanhempien uusien kumppaneiden tapaamista. Ei lapsi olisi näin valinnut.

Tavoitteena siis ensin on saada toimiva, pysyvä parisuhde ja sitten se muu. Haluan olla onnellinen, olen toki nytkin, mutta toisen ihmisen kanssa. Nuorempana olisin tehnyt toisenlaisia valintoja, nyt uskon olevani niiden suhteen fiksumpi. Kun liiton solmin se liitto kestäköön. Jos sitä kumppania itselleni ja isää tulevalle lapselle ( tässä iässä ei varmaan kahta enää ehdi 🙂  ei löydy, niin sitten touhuan lasten kanssa muuten ja pyörähtelen sitten rollaattorin kanssa valssia kera komean papan 🙂 Hyvää kannattaa odottaa…?

Sinkkubileet??

kuka, missä, miten ja koska? Olen jo melkein laittamassa huulipunaa ja hippamekkoa päälle?

Siis oikeesti, kunnon bileet olisivat nyt niin paikallaan! Pimeä syksy, pikkujoulukausi ei vielä alkanut… Varsinkin, jos kyseessä olisivat aikuisten sinkkubileet! Kyllähän sitä muutenkin voi viihteelle mennä, mutta vapaiden miesten pileet saisivat takuuvarmasti nämä daamit liikkelle! Me oltaisiin Emman kanssa niin mukana ja fiiliksissä. Odotellaan vaan kutsua…

Eikö vaikka Kalle  voisi perjantaisten bändi-iltojen sijaan pitää aikuisten 35-45v sinkkubileet? Tai Maxine?   Me tuodaan koko kaveriporukka ja kavereiden kaverit mukaan, siitä saadaan jo melkoinen poppoo!  Ja kun Facebookissa vaikka olisi porukka, ketä tulee mukaan, niin sitähän voisi jo vään etukäteen katsella sillä silmällä… Tietty jotain muutakin kuin skumpan juomista, vähän tunnelmaa kehittävää leikkiä tyyliin Napakymppi meille 70-luvun lapsille ja vaikka vanhan ajan hitaat peliin, parisuhdebingoa- ou jee 🙂 Ja mä en sitten jää seinäruusuksi. Ens viikon perjantaina? Kuka pitää?

Kierrätettäiskös miehiä?

Ei löydy miestä mitenkään. Juuri nyt olen sitä mieltä. Kaikki sieppaa. Suljin tilini Suomi24:ssa. Kun ei kerran synny treffejä niin turha siellä roikkua. Viimeinen niitti oli viesti Eerolta, jonka tapasin pari viikkoa sitten. Hän ehdotti toisia treffejä, ei sopinut minulle. Minä ehdotin, ei sopinut hänelle. Hän ehdotti ja kerroin olevani viikonlopun matkoilla. Ehdotin seuraavaa viikkoa. Vastaus kuului: ”Olin kiinnostunut sinusta mutta sulla ei näytä löytyvän aikaa tai tarpeeksi joustoa kalenteriisi. Hyvää Syksyä!”

Kaksi sopimatonta kertaa. Tuli takkiin. Menköön mies minne lystää. Tekisi mieli haistattaa koko miessukupuolelle (stressaavan työn tuoma lisäbonus, ketutus potenssissa 18). Se on pienestä kii. Kaksi kuukautta, yhdet treffit. Toisia ei näkyvissä. Etsi tässä sitten aviomiestä…

Mitä nyt? Nettideittailu ei huvita. Mietimme Raisan kanssa vaihtoehtoja. City.fi, Eliittikumppani, Match vai pitäisikö minun kokeilla Audreya tai E-kontaktia myös? Enpä tiedä. Raisalla oli mielestäni hyvä idea: pitäiskö postata Facebookiin, että auttakaa nyt hyvät ystävät ja etsikää mulle mies? Kunpa kehtaiskin. Kuten Sinkkuelämän Charlotte asian tiivisti: I love that, one woman’s trash is another woman’s treasure. Exät ja muut sopimattomat siis kiertoon, kiitos! Ja heti!

Muutkin haluavat kierrättää. Vauva.fi -keskusteluissa on jopa Käytettyjen miesten kirpputori. Monenlaista ja mallista miestä olisi menossa kiertoon. Sieltä vaan poimimaan omansa? En voi tarjota omaa vastinetta, mutta kaipa tuolla voi asioida ilmankin.

Vietän laatuiltaa. Sinkkuelämää -leffa tulee tv:sta. Sinkkunaisten toivo elää, niin täällä kuin muuallakin.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla