Hei me stalkataan!

Kolikossa on kaksi puolta. Niin myös Tinderissä.

Hieman asian vierestä, satuin katsomaan Nettirakkautta -nimisen ohjelman telkasta tällä viikolla. Siellä kerrottiin, että keskimäärin yhden nettisuhteen alkamiseen tarvitaan 746 lähetettyä viestiä. Ja noin 25 % käyttäjistä löytää sieltä suhteen. 75 % ei löydä. Nämä lohtusanoiksi meille, jotka emme sieltä ole parempaa puoliskoa löytäneet.

Mutta paluu Tinderiin. Keväällä kyllästyin yksinoloon ja ajattelin vielä kerran kokeilla. Ajatuksella mitään ei voi menettää. Ehdin muutaman päivän siellä pyöriä, kun elämä yllätti pahimmalla mahdollisella tavalla. Tinder unohtui, matcheja oli useita. Alkaneita keskusteluja yksi.

Viime viikolla sain viestin, josta todella ällistyin. Tuntematon mies lähestyi minua Facebookissa. Kertoen olevansa Tinderissä kuten minäkin. Ajattelin miehen erehtyneen naisesta, mutta vastasin viestiin uteliaana. Samalla latasin Tinderin uudelleen ja mietin miksen muistanut hänen viestejään. Se selvisi nopeasti, hän ei ollut matchini, joten viestejäkään ei ollut.

Samalla aloin kelailla, en ollut aukaissut Tinderiä aikoihin. Miten olisin löytynyt miehelle nyt? Ja sen jälkeen aloin panikoida. Tajusin, ettei Tinderissäni ole linkkiä edes Instaan, saati sitten Facebookiin. WTF? Miten mies on löytänyt minut? Kuvat ovat eri ja olen estänyt hakukonenäkyvyyden Facebook-tililtäni, kuvahausta ei siis ole apua. Samoin olen estänyt kaverieni näkymisen. Kelaan kaikkea, työpaikkanikaan ei näy tuolla.

Minulle selviää Googlailemalla miehen taustaa, hän on tietoturvan kanssa tekemisissä työkseen. Mietin lehtiartikkelia, jossa kerrottiin Tinderin hakkeroinnin olevan mahdollista. Kylmät väreet ja ahdistus. Poistan Tinderin lopullisesti.

Mietin miksi mies lähestyy toista kautta, jos hän ei ole matchini? Yhdellekään kavereistani ei ole käynyt vastaavaa. Mitäköhän muuta mies on selvittänyt minusta?

Minua lohduttaa korkeintaan hieman erään ystäväni sanat: ”Sun kohdalla se varmaan menee niin, ettei tavalliset miehet usko omiin mahdollisuuksiinsa sun suhteen. Sitten nuo erikoiset, itseensä luottavat yksilöt vaan uskaltaa lähestyä.”

Voi olla, etten ole ehtinyt lähettää 746 viestiä. Voi olla, että jään yksin, jos en löydä miestä netin ulkopuolelta. Sen verran kuitenkin säikähdin, etten toiste halua tätä kokea.

Nelikymppinen nainen deittailee

Osui ja upposi, kun luin tämän. Minulla ei ole takana avioeroa eikä niitä hartaasti toivomiani lapsia, mutta niitä lukuunottamatta olisin voinut kirjoittaa tuon tekstin. Olemme ehkä kirjoittajan kanssa jopa kohdanneet samoja miehiä, niin noita parikymppisiä kuin anaali-miehenkin.

Nyt aionkin sitten jäädä kotiin ja odottaa, että joku ystävällisesti järjestää minulle miehen. Toivossahan on hyvä elää vai mitä?

 

 

 

Happy Pancake -katsaus

Aina on pakko testata, kun kuulee, että jokin on jollain toiminut. Eli ei kun kirjautumaan Happy Pancake -sivustolle. Kaverin kaveri kun oli tavannut ihan täydellisen miehen siellä.

Sivuhuomautus: informaatiokatko, kaverin kaveri olikin löytänyt miehen Facebookista. Ei HP:sta.

Oh damn, mutta sisällä ollaan. Ja hetken ajattelin pysyä. Mikä onkaan saldo? Tämä siis oli se paikka, josta kehuttiin löytyvän fiksuja ja koulutettuja suomalaisia miehiä. Laitoin toivekumppanin ominaisuuksiksi iän, asuinläänin, pituuden ja suhdestatuksen vapaa.

1. Sivustolla on miehiä. Olen saanut noin 50 viestiä. Ja toistakymmentä flirttiä. Ja monen monta treffipyyntöä, lähes kaikki ensimmäisissä viesteissä.
2. Ovatko he koulutettuja? Vaikea sanoa, miehet eivät vaivaudu täyttämään tietoja itsestään. ”Ei valittu” kertoo kyllä riittävästi… Kai?
3. Kaikki voi lähettää viestejä kaikille – ou jee! Vähän kuin olisi bingossa. Minun ruudukkoni ei täsmää voittonumeroihin. Ei vaaka- eikä pystyrivissä.
4. Oi Google translator – suokaa mulle nyt jo armoa. ”How are u kaunotar?” Ja näitä tuli monta, harmi etten etsi kielikurssia vaan miestä.
5. ”En ole lihapulla” – seuraa kasvissyöjille?
6. ”Harrastan Hare Krishna -bileitä” – seuraa lahkolaisille?
7. Puumana ois vientiä. Viestejä jopa 23-vuotiailta.

Ehkä mun kuvat ja teksti kovasti viehättää persoonallisia ihmisiä? Taitaa nyt tämä loppukiri tulla olemaan täysi pannukakku. Oma prinssini, MISSÄ SÄ OLET?

Deittiuupumus

Kyllä, tämä deittailija on uupunut nettideittailuun ja luottaakin enää live-elämässä tavattujen treffien voimaan. Tällä viikolla kävin live-elämässä tavatun miehen kanssa treffeillä ja käyn toistekin 🙂

Jokin aika sitten sain kyselyä aiheesta  Väestöliitolta, ehkä ovat seuranneet epätoivoista loppukiriä. Tosin, kun elämässä on koirat ja työt ja vähän muutakin, niin aikaa joka ilta treffeillä juoksemiseen ei edes ole. . Haastattelu täällä ja lisäksi linkki kyselyyn deittiuupumuksesta

Niin Tinderissä

Tai sitten ei. Aika lyhyellä jänteellä voin taas todeta,että ehkä tää ei oo mun laji, sittenkään. Kyllä mä nuo muutamat treffit ajattelin käydä, mutta sitten voinen todeta, että irtosi tuosta sentään parit ärhäkät naurut 🙂

Ehdotus ensitreffeiksi: ”Kun nähdään haluan tulla kotiisi ja katsoa kun peset ikkunoita. En veloita siitä mitään.”

Viesti: ”Tarvitsen tosi kuuman naisen, normaalisti mulle ei riitä kolme naista yhdessä illassa.”

Lisäksi voitaneen todeta:

• paidaton kuva = mies etsii vain seksisuhdetta
• Tinder on ei-rajoittunut ja tarjoaa myös naisia naisille, vaikket asetuksissa niin säätäisikään. Miten olisi Maija 37v.? Kiitosta vaan, mutta ei nyt ihan.
• Km-rajat ovat mitä sattuu, 20 km:n säteellä saa mätsättyjä miehiä ympäri Suomen ja ulkomailtakin

”Oon ollut Tinderissä lyhyen aikaa, mutta tositarkoituksella etsin naista nettipalstoilla”, kertoi yksi miehistä. Tämä ehkä tiivistää tunnelmia. Parin tunnin swiippailulla sain nelisenkymmentä matchia, ehkä 5/6 valitsemistani miehistä oli matcheja. Miehet taitaa tosiaan painaa sydäntä lähes kaikille naisille…

Mutta katsotaan nyt. Yksi ystävistäni on muuttamassa yhteen Tinderistä löytämänsä miehen kanssa. Kai siellä voi piillä aarteitakin.

 

Kun perinteinen nettideittailu ei riitä

Alkuhuomautus: luen tähän kastiin nyt myös Tinderin, vaikka kommenttiosiossa näkyy viitteitä siitä, ettei kaikkien mielestä Tinder ole nettideittailua. Minusta on. Idea on sama, alusta eri.

Mistä sitten on kyse? Uudenlaisesta deittipalvelusta, joka tarjoaa jokaiselle takuun siitä oikeasta. Ikävä kyllä, ei. Vaan siitä, että ilmeisesti maailmalla Linkedinistä on muodostunut jonkin sortin deittipalsta. Itselläkin on syntynyt sen suuntaisia ajatuksia viimeisten parin kuukauden aikana. Olen nimittäin saanut lähes 10 kontaktipyyntöä tuntemattomilta miehiltä viimeisen parin kuukauden aikana eri puolilta maailmaa. Ammatillista yhtymäkohtaa minulta ja heiltä ei löydy. Klikkailkoon rauhassa, mitä lie huijareita? Vai ovatkohan…

Linkedin on työelämän ”Facebook” eli verkostoitumiskanava. Tähän asti suosittelua, työnhakua ja yhteydenpitoa. Mutta entäs tulevaisuudessa? Sitähän ei siis vielä tiedä.

”Ainakin naiset ovat kyllästyneet paidattomiin selfieihin tai kyrvän kuviin. Pukumiehet ja fiksun näköiset casual-kuvat ovat kivaa vaihtelua nettideittailuun”. Jos kiinnostuit, mitä muuta sanookaan Citylehden juttu aiheesta, lue tästä.