Tiedän olevani vaikea.

Niin tiedän. Niin tietää myös hän. Ihan itse kertoi- kysymättä. Ihan kuin en olisi arvannut.
Ei kuulemma ole tahallaan. Ei kai kukaan. Lotto-mies.
Ajattelin jo, että tämä on loppu- ehkä oli vain joku lakko-viikko. Nyt jo normaalia viestittelyä ja tapaamisen odottamista. Mitäköhän tästä vielä tulee? Harmaita hiuksia? Monta…
tai sitten Toni Niemisen sanoin: Erosi taas- ei onnistuttu

http://www.someecards.com/usercards/viewcard/MjAxMy0xMTE5NTNiMjcxODdhMGM2

Hemmetin epävarmuus!

http://ellit.fi/muoti-ja-kauneus/kauneus/seis-kynsien-pureskelu

Facessa oli yhden naisen laittama juttu, mihin oli laitetut mukaan mun hani. No arvaatte varmaan, että mietin: Kuka toi on ja miksi toi mies on tuossa mukana ja miksi ja miksi????  Mietin ja pohdin ja en viitsinyt soittaa ja kysyä.  Ja kun olen sanonut, etten ole mustasukkainen…

Epävarmuus on ajankohtainen aihe, viestittelin tästä eilen viimeksi Emman ja yhden samassa tilanteessa olevan ystäväni kanssa. Jotenkin aika ja kaikki tapahtuneet tuntuvat aihettaneen sen, että ei uskalla iloita- noista miesjutuista siis. Ystävä laittoi, että tuntuu suojapanssari vain kasvavan koko ajan. Niinpä. Koko ajan pelkää omia tunteitaan ja miten selviää jos käy taas niin, että mies ei haluakaan jatkaa kun ”tää ei ihan nyt tunnu siltä” ( vaikka eilen juuri sanoi että tykkää jne…)? Been there, done that.

Ei ole kiva olla, kun miettii että voi apua, olen ihan tuon pauloissa ja kaikki on niin hyvin ja sitten pelkää, että tämä loppuu kuin seinään. Mä huomasin mun tunteet, kun näin tun face-jutun. Vatsassa tuntui kuin joku olisi heittänyt volttia liian pienessä tilassa.

Pitäisi vaan jaksaa iloita ja toivoa, että joskus on pakko onnistuakin! kun on niin alussa, niin eipä tästä oikein viitsi keskustellakaan miehen kanssa, voi turhaan pelästyä… ja kun miehet ja naiset ajattelevat niin eri tavoin… Ja kun toiseen haluaisi luottaa.

Lukijan kommentti aiemmin: ”Luin noita teiän treffivinkkejä ja ihmettelen, miten aina jaksaa yrittää uudestaan!? Oon jo ihan poikki kaikista ihme avautujatyypeistä ja vieläkö pitäis jaksaa uskoo johonkin (kuten rakkauteen tai siihen, että on olemassa fiksuja ei-seurustelevia miehiä)? Miten te oikein jaksatte?”

Niin miten jaksaa? Siinäpä on se haaste. Ja kun miettii vaihtoehtoja, niin pakko jaksaa.. . Mä olen ihan kypsä tähän yksinasumiseen, – heräämiseen,- nukkumaanmenoon ja ihan kaikkeen. Kavereita on joo ja harrastuksia, mutta kun ei korvaa tuota tunnetta…

Ps. Unohdin postauksesta tämän. Ihan loistava esimerkki siitä, miten nainen ajattelee.. myös minä

So fucking what!

Well, who cares, who cares what you do.
And, who cares, who cares about you, you, you, you, you, you.

So fucking what! Yeah!

Kappaleen sanat huutavat korvaani lenkillä. Juuri kun mietin tuota yhtä säätäjää. Niinpä, pitäisi vain ajatella: So fucking what. Sama tyyppi, joka pelkää mua tai jotain. Sillä on menoja vaikka kuinka ja joka suuntaan. Se on ihan ookoo, saahan sitä elämää ollakin.

Kutsuin herran kylään ja kutsuin uudelleenkin. Joo, olis kiva tulla. Vois miettiä vaikka huomenna illalla? No huominen tuli ja miehellä oli aamulla yks juttu, mutta kun tuli huono sää niin siirtyi iltapäivään ja sitten iltaan ja siten johonkin, ei näissä pysy kärryillä. Mulle kyllä kerrotaan kaikki nää asiat.  Sitten meno peruuntui ja kovasti pohti, että mitäs nyt sitten tekisi? Kotiinkaan ei viitsisi jäädä? Vastasin, että olen sut tänne kutsunut, ei kelvannut. kLenkkarit oli tässä vaiheessa jo jalassa ja näitä pohtiessa kajahti tuon biisin sanat suoraan korviin. Niinpä! Vastaus mieheltä tuli: Tulen kyllä mielellään kylään vaikka huomenna. Katsotaan miten käy.. ja sopiiko mulle

Voihan kettu…

Lueskelin kommentteja edelliseen postaukseeni. Jos jotain niin yritän oppia virheistäni tulevaisuudessa. Heidi kommentista tuli kyllä niin kotoisa olo 🙂

”Yleensä nämä miesten epämääräiset ”ehdotukset” tarkoittaa kutsua. Miksei voi kysyä haluaisitko sinä lähteä sinne/tänne eikä tuossa muodossa menetkö konserttiin, maihin, bileisiin jne? Ei me tyhmät naiset tajuta kun vasta jälkikäteen! Ajattelen, että mies vain juttelee niitä näitä.”

Olisipa oikeasti niin hienoa tietää mitä tuo Kalle ajattelee… Miettiikö hänkin ryssineensä homman, koska en ilmestynyt paikalle?  Vai huomasikohan hän edes koko iltana, etten ollut enää paikalla?

Koska tunnen itseni täydeksi aasiksi tällä hetkellä, on vaikeaa kuvitella hetkeä kun tapaan hänet seuraavan kerran. Käyttäytyykö hän kuin mitään ei olisi tapahtunut? Sitäkin enemmän mietin, että onkohan tässä tapahtunut jokin peruuttamaton erhe?

Näinkö se nyt on? Kuva: Facebook-ryhmä Pirpana

Emma hei, tänne mennään!

http://www.huvilaharka.fi/cafe-huvila.html

Löysin meille loistavan paikan, missä käydään kesällä!
Horoskooppipuisto on ainutlaatuinen elämyksellinen ja vuorovaikutuksellinen retki.  Horoskooppipuiston etapeista, käydään noi ainakin!
2. Rakkauden luontopolku: Selvitä, mistä rakkaus alkaa
3. Parisuhdeplaza: Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta

Pääsylippuun listataan henkilökohtaiset Venus-, Mars- ja kuumerkkisi syntymäpäivämääräsi mukaan ja puiston opastaulut sekä horoskooppihuoneet syventävät erilaisten elämänalueidesi tarkasteluun: rakkaus ja parisuhde, arki ja erilaiset tarpeet, koti ja sisustaminen sekä työ ja vapaa-aika. ( kait tuolla on Sinkuillekin jotain vinkkiä, että MITEN sen parisuhteen löytää?) Tervetuloa Rakkauden Luontopolulle, matkalle itseesi!
Lisätietoa: Horoskooppipuisto

Ja jos ei muuta, niin toi kahvila näyttää hirmu kivalta! Googlaa Somero, niiden sivuilla sanotaan: Juttu tääl onnistuu! Hei wau! Mä voin olla kuski, alle 2h kestää reissu 🙂

Miten ymmärtää miehiä – lyhyt oppimäärä, 2. tunti

Olen taas hämmästellyt sitä kuinka erilaisia miehet ja naiset ovat. Miten miehiä oikeasti tulisi tulkita? Menee hutiin turhan usein… Järjestettäiskös työväenopistossa alkeiskurssia aiheesta? Pitää tutkailla.

Parin viime viikon saldo on kasa ohareita ja muutama outo hetki. Ja kyseessä kolme eri miestä.

Emma: Tarvitsisin apua verhotangon kiinnittämiseen, en itse ylety.
Mies: Joo, mä voisin kyllä tulla auttamaan. Ensi viikolla varmaan onnistuu.
Emman tulkinta: Kivaa, ensi viikolla päästään tästä ongelmasta.
Todellisuus: Mies ei ”ehdikään”, parista kyselystä huolimatta. Miksi mies suostuu ja joka kerta sanoo haluavansa tulla auttamaan? Verhotanko on yhä sohvan alla. Toinen mies ja sama käytös. Onko tämä siis ylivoimainen tehtävä vai mikä?

Mies: Olisi tosi kiva nähdä sua. Sopiiko lauantai-ilta.
Emma: joo, sopii hyvin. Kiva nähdä suakin.

Todellisuus: Puoli tuntia ennen tapaamisesta tulee este. Ex-vaimo kiukkuilee. En pääse, kun köysi on kireä. Tosi pahoillani.
Emman tulkinta: Miehellä ei ole rohkeutta sanoa hanttiin vaimolle (liekö ex nyt tai tulevassakaan). Ketuttaa ja isosti.

Emma: Mä voisin tulla hakemaan mun tavarat sun luota.
Toni: Joo, huomenna käy.

Emman tulkinta: Huomenna voin hakea mun tavarat.
Todellisuus: Kolmet oharit viikon sisällä. Toni unohti, että oli sovittu tapaaminen. Joka kerta. Kolmansien oharien jälkeen pyydän häntä tuomaan tavarat. Ei onnistu. No, lopulta hän soittaa olevansa alaovellani auton kanssa odottamassa. Kyydissä istuu ainakin 15v. minua nuorempi nainen. Hänet on tarkoitus jättää matkalla omaan kotiinsa. Ensimmäisissä liikennevaloissa nuori nainen nousee yllättäen ulos ja ilmoittaa ”Mä kävelen tästä”. En tiedä mitä tapahtui, ehdimme sanoa vain Moi. Kun olen saanut tavarani, Toni toteaa, että ”tuothan sä nämä ensi talveksikin säilöön?”. Sanoin ettei tarvitse, koska aion muuttaa, pitää kai alkaa etsiä uutta asuntoa toden teolla… Ja kun viimeksi tapasimme.

Ymmärtämykseni oli myös linnunradan laitamilla siinä kolmen maissa lauantaiyönä, kun puhelin soi. Nuori mies, jota aikanaan tapailin. Koska tiesin hänen olevan Kuusamossa viikonlopun, niin mahtoi olla tosi tärkeää asiaa?