Kesälomaan on vielä aikaa. Saisi tulla niin paljon nopeammin kuin luvassa. Onneksi sentään on jokseenkin reipas määrä kivoja duunikuvioita ennen lomaa. Juuri sitä lomaa, jota varten tällä sinkulla ei juurikaan ole suunnitelmia. Lähes joka päivä joku jaksaa piristää päivääni kysymällä ”Mitäs sun lomasuunnitelmiin kuuluu?”. Vastaus on: ”On vielä vähän auki, kun…” Vaikka mieli tekisi sanoa, että hittojakos kyselet, mulla ei ole mitään tiedossa.
Muutama ehdotus on toki tullut. Harmi vaan, että tällä kertaa nk. väärältä suunnalta. Olen pari kertaa osunut erään miehen kanssa samaan tilaisuuteen. Hän on mukava, mutta parikymmentä vuotta minua vanhempi. Ja mies, johon en tunne pätkän vertaa kiinnostusta miehenä. Olen käynyt hänen kanssaan muutamia kertoja lounaalla, puhtaasti työhön liittyvissä asioissa. Ainakin kuvittelin niin. Suoraa kytkyä hänellä ei työhöni ole, mutta hyödyllinen kontakti tulevaisuutta ajatellen. Viime syksyn jälkeen hän on heitellyt ilmaan ehdotuksia tapaamisista myös työn ulkopuolella. No, voitte varmaan arvata mitä ajattelen.
Miten siis kauniisti kertoa, että ”Ei, en halua kanssasi illalliselle tai teatteriin, mutta voisimme silti joskus aina käydä lounaalla”? Onneksi minulle on toistaiseksi osunut esteitä hänen ehdottaminaan ajankohtina. Poikkeus tosin vahvistaa säännön, sillä viimeinen kysymys kuului ”Mehän voitais sitten lähteä veneilemään, jos sulla ei kesälomalla kerran oo suunnitelmia…”
Öööö, pitää miettiä… Astuin siis ansaan kysymyksen asettelussa. Alkuun ajattelin hänen olevan kohtelias, mutta kun ehdotuksia on tullut useita, ymmärsin yskän. Oikeasti ei tarvitse miettiä, mutta antaisin ihan mitä vaan siitä, jos tulisi vastaan mies jonka kanssa haluaisin lähteä veneilemään. Tai minne vaan.
Loppukiri 