Avainsana-arkisto: miksi on vaikeaa löytää parisuhde

Tinder lopultakin toimi!

IMG_4720Hei pitkästä aikaa,

Elämä on ollut aikamoista vuoristorataa. Vähän kiirettä pukkaa, mutta mä haluan silti kertoa teille tämän.

Mä olen ollut Tinderissä, tehnyt elämäni löydön ( lottomies), suhde loppui ja avannut muutamaankin otteeseen Tinderin sen jälkeen.

Kannatti. Nyt mun asunnossa on Miestavaroita. Alussa vasta ollaan, mutta kaikealla suurella on pieni alku vai miten se meni?

Mun aikaisemmin tekemä Tinderiin parhaita vinkkejä on yksi meidän luetuimpia postauksia.
Muutama päivitys Tinderin vinkkeihin vielä ja onhan itse Tinderkin päivittynyt ( duuni, Instagram-kuvat, viestien tykkäys jne..)
– muista laittaa tätä päivää olevat kuvat. Sut pitää tunnistaa kun treffaatte
– mieti, mitä kuvia laitat. Kuvien pitää kertoa susta ja saada toiselle se fiilis: tuosta mä haluan tietää lisää!
– ja sinne Tinderiin saa tekstiäkin. Kannattaa heittää sinne syötti, mihin toinen voi matchin jälkeen vastata
– ja älä luovuta ekan treffimiehen/naisen jälkeen, ei maailman parasta duuniakaan löydä heti, vaan vaatii vähän kärsivällisyyttä, peiliin katsomista, cv:n päivitystä ja useita eri haastatteluja…
– joskus kannattaa ikähaarukkaakin miettiä

ja se original- postaus

Ps.Lottomies laittoi mulle viimeksi tänään viestiä. Tietää kyllä mun tilanteen. ja sekös taitaa harmittaa.

Mainokset

Oletko 30-40v nainen?

  • sinkkuKun viestintä ei toimi
  • pk-seudulta
    => Jos vastasit kaikkiin kyllä, niin tää on ehkä just sulle!
    Saimme viestin mieheltä fb:n kautta. Heitä on porukka miehiä, ketkä ovat jutelleet sinkkuudesta. Yksi ainakin on blogin lukija. Kaipaisivat juttelukavereiksi vastakkaista sukupuolta samasta aiheesta. Jos uskot, että sulla on keskusteltavaa, niin liity mukaan. Raisa ja Emma ovat varanneet jo kaksi paikkaa. Kaksi vielä vapaana. Aika sovitaan sitten, kun porukka on kasassa. Olisko yksi just sulle tai vaikka sulle ja sun frendille?  Jos joo, niin laita meille viestiä loppukiri2013@gmail.com
    Ja jos mietit, että olisko tässä toiset treffit alttarilla niin samalta mieheltä: ”Tarkoitus on KESKUSTELLA aiheesta, ei iskeä toisiamme.

Naisen joustoa

Puhuin kaverini kanssa pari päivää sitten. Hän on minua jonkin verran vanhempi sinkkunainen. Ollut pitkään sinkkuna haaveillen parisuhteesta ja perheestä. Hän on nainen, joka tietää mitä haluaa. Diplomaattisesti sanottuna. Aiemmat listat täydellisen miehen ominaisuuksista, postaus 1 ja postaus 2, liittyvät häneen(kin).

En halua olla ilkeä tai mitään. Mutta pakko myöntää, että nyt oli pokassa pitelemistä kun kuulin tämän. Nainen aikoo ryhtyä joustamaan vaatimuksistaan. Löytääkseen vihdoin miehen. planning-620299_640

”Mä olen ajatellut, että pitää varmaan hiukan tinkiä kriteereistä. Olen ajatellut, että kyllä se mies voi sittenkin asua Helsingin keskustan tai Espoon ulkopuolella. Vantaa on siis jatkossa ok. Mutta ei siis kehä III:n ulkopuolella.”

Sitten vaan Tinderin säde laajemmalle ja hakuun mies, jolla on omistusasunto, purjevene ja hieno auto. Ja tietysti velattomana. Eihän sitä kaikesta voi tinkiä! Vai mitä?

 

Loma, missä olet?

Kesälomaan on vielä aikaa. Saisi tulla niin paljon nopeammin kuin luvassa. Onneksi sentään on jokseenkin reipas määrä kivoja duunikuvioita ennen lomaa. Juuri sitä lomaa, jota varten tällä sinkulla ei juurikaan ole suunnitelmia. Lähes joka päivä joku jaksaa piristää päivääni kysymällä ”Mitäs sun lomasuunnitelmiin kuuluu?”. Vastaus on: ”On vielä vähän auki, kun…” Vaikka mieli tekisi sanoa, että hittojakos kyselet, mulla ei ole mitään tiedossa.

Muutama ehdotus on toki tullut. Harmi vaan, että tällä kertaa nk. väärältä suunnalta. Olen pari kertaa osunut erään miehen kanssa samaan tilaisuuteen. Hän on mukava, mutta parikymmentä vuotta minua vanhempi. Ja mies, johon en tunne pätkän vertaa kiinnostusta miehenä. Olen käynyt hänen kanssaan muutamia kertoja lounaalla, puhtaasti työhön liittyvissä asioissa. Ainakin kuvittelin niin. Suoraa kytkyä hänellä ei työhöni ole, mutta hyödyllinen kontakti tulevaisuutta ajatellen. Viime syksyn jälkeen hän on heitellyt ilmaan ehdotuksia tapaamisista myös työn ulkopuolella. No, voitte varmaan arvata mitä ajattelen.

Miten siis kauniisti kertoa, että ”Ei, en halua kanssasi illalliselle tai teatteriin, mutta voisimme silti joskus aina käydä lounaalla”?  Onneksi minulle on toistaiseksi osunut esteitä hänen ehdottaminaan ajankohtina.  Poikkeus tosin vahvistaa säännön, sillä viimeinen kysymys kuului ”Mehän voitais sitten lähteä veneilemään, jos sulla ei kesälomalla kerran oo suunnitelmia…”

Öööö, pitää miettiä…  Astuin siis ansaan kysymyksen asettelussa. Alkuun ajattelin hänen olevan kohtelias, mutta kun ehdotuksia on tullut useita, ymmärsin yskän. Oikeasti ei tarvitse miettiä, mutta antaisin ihan mitä vaan siitä, jos tulisi vastaan mies jonka kanssa haluaisin lähteä veneilemään. Tai minne vaan.

Kevään treffejä

Kävinpä tuossa jokin aika sitten treffeillä. Nämäkin olivat ns. lukijatreffit. Mielenkiintoista tavata ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet omasta elämästä. Jotenkin samalla omituista.

Käytiin tosiaan jokin aika sitten kävelyllä ja sen jälkeen viinillä. Mukava mies, ei siinä mitään. Mutta kipinää ei tällä kertaakaan syntynyt. Kummankaan puolelta. Näitä juttuja ei harmi kyllä voi tilata, vaan pitää tyytyä siihen mitä annetaan. Kipinää joko on tai sitten ei ole.

Treffien aluksi luulin kohdanneeni oharit. Sovitulla paikalla kun ei näkynyt kuin yksi mies yksin. Ja kello oli jo viisi yli. Hän seisoi selin treffipaikkaan, pipo syvällä päässä ja selaili kännyänsä. Kävelin pari kertaa ohi, mies ei reagoinut mitenkään. Eihän se tuo voi olla, ajattelin. Kyllä treffejä odottava mies katselisi ympärilleen… Päätin kuitenkin lopuksi käydä varmistamassa asian ja tuo mieshän se sitten olikin.

Ehkäpä minun kiintiöni kemiallisiin reaktioihin on täynnä? Tätä pohdin pitkään treffien jälkeen. Minä en vaan ehkä syty enää millekään, voihan se olla niinkin. Uskon itse, ettei sellaisia tosi kovia kolahduksia elämään mahdu kuin muutama. Ehkä ne on jo takana päin? Tämä viikko onneksi on vihjannut toisin. Katsotaan josko tämä juttu kantaisi pidemmälle tällä kertaa.

Pari huolestuttavaa kipinää heitti eteen viime yö. Kävelin kotiin baarista ja päätin kerrankin kävellä eri kautta kuin muuten. Vaihtelu virkistää, sanotaan. Vaihtelunhaluni ansiosta törmäsin Toniin keskellä katua. Lyhyt kohtaaminen ja pari vaihdettua sanaa. ”Mä soittelen sulle lähiaikoina” ja hämmennyin täysin. Perhana, mä niin haluaisin pystyä olemaan rationaalisesti ajatteleva miesten suhteen…

Miksi en kelpaa?

Löysinpä tällaisen. Siinä kerrotaan missä mättää, jos et kelpaa vastakkaiselle sukupuolelle. Muutama minuutti ehkä kannattaa uhrata tällekin pohdiskelulle. Pitäisiköhän vaan hyväksyä tämä tosiasiana? Kyllä tässä lienee jotain perää…