Avainsana-arkisto: Lotto-mies

Niin se loppui tämäkin juttu

Kerron tuossa yhdessä postauksessani, että kerron tämän tapahtumista, kun olen koonnut ajatukseni. En tiedä, ovatko ne vieläkään ihan koossa tosin. Paljon olen miettinyt ja niin tuntuu miettivän toinenkin osapuoli. Lotto-miehen kanssa päätettiin alkusyksystä alkanut tapailu tunnin puhelinkeskustelulla. Samoin, kuin koko juttu alkoi. Missään vaiheessa se ei päässyt parisuhde tasolle edes, toisaalta harmi niin.

Kertoi, että ei sitä kunnon kipinää vain tuntunut syttyneen, sanoi ettei itsekään oikein tiedä mitä haluaa. Oli ihan hyvä jutella asiat kunnolla läpi, tosin sitä koitin jo aiemminkin. Olen tätä niin paljon miettinyt ja mitä itse suhteelta haluan, että eihän tässä ollut näin vaihtoehtoja. Minä haluan miehen, joka haluaa samaa kuin minä ja minun kanssani, se vaatii myös aikaa tutustumiseen.

Yksi päivä etsin kuvaa ja törmäsin samalla Lotto-miehen kuvaan. Samalla kun mietin häntä, sain häneltä viestin. Ihan pelästyin, joku yhteys näköjään vielä on. Viestissä ei ollut mitään tärkeää, mutta olin selkeästi mielessä. Siinä muutama viesti vielä laitettiin illan mittaan. Harmi, että kävi näin, olisipa joskus suhde, missä järki ja tunteet eivät taistelisi ja kaikki sujuisi muutenkin kuin tanssi. Juuri nyt en jaksa edes etsiä mitään, Tinder on päällä, mutta melkein kaikki tuntuu menevän vasemmalle. Tammikuun tanssikurssia ja oikeata elämää odottaessa

Mainokset

Olen elänyt kaikki haaveeni

Mies luki mun hömppä-lehteä. Siinä oli juttu Laura Malmivaarasta olin toki sen lukenut jo. Sanoin, että miten toi on voinut ehtiä tuon kaiken  nelikymppisenä: luoda uran, saada lapsia, erota etc. Nyt nauttii lapsista, on virkavapaalla ja tekee niitä projekteja mitä haluaa. Sanoin myös, että näyttelijä, josta ei ole Seiska-juttuja, päässyt oman osaamisen kautta esille eli taidoillaan. Näyttelijä, jota arvostan. Ja on vielä tosi kaunis!

Arvatkaapa mitä sanoi mies: ”Olisko se sitten kivaa olla tuon ikäinen ja kaiken tuon olisi jo nähnyt ja kokenut? Kuka oikeasti haluaa olla eronnut nelikymppinen? ”

Niin tuskin kukaan? Laura kertoi artikkelissa: ”Olen jo elänyt kaikki haaveeni” Onpa kauheaa, elämää kun on varmaan vielä 60v edessä? Artikkelin otsikkona muuten on: Tässä iässä ihmissuhteiden luominen on vaikeaa” Tätä komppaan ihan täysillä, vaikka olenkin muutamia vuosia nuorempi. Mutta ei kai se voi tästä ENÄÄ vaikeutua?

”Haluan kuitenkin säilyttää itseni ja pyrin kohti mielenrauhaa. Olen oivaltanut, että kukaan toinen ihminen ei ole ratkaisu siihen. En etsi ketään ratkaisemaan elämääni.
Kun en tavoittele mitään, voi elämässä tapahtua mitä vain. Pitää vain pysyä kiinni elämässä ja tarttua mahdollisuuksiin, eikä päästää niitä ohi.

Fiksuja mietteitä Lauralta. Mulla paljon haaveita toteuttamatta. Onneksi. Toivon, että palaset loksahtaisivat Lotto-miehen kanssa kohdalleen ja saisimme molempien haaveet toteen. Aamulla Lotto-miehen kainalosta herätessä haluaa uskoa haaveisiin.

Artikkeli :Me Naiset 30.10.2014, Hakamo Tanja: Tässä iässä ihmissuhteiden luominen on vaikeaa. Osittain luettavissa netissä

Mustasukkaisuus

infidelity-379565_1280Mähän siis en ole mustasukkainen. Mutta mulla on tosi vilkas mielikuvitus. Ja kun siihen lisää tosi sateisen sunnuntain, kun on laiska fiilis ja aikaa pohtia… Joskus todella huono yhdistelmä! Kuten silloin, kun tietää Lotto-miehen olleen juhlimassa ja siitä ei kuulu mitään puoleenpäivään mennessä. Yöllä vielä viestitteli, mutta nyt on tosi hiljaista. Se on vieläpä aamuvirkku ja ei aamuun asti juhlivaa tyyppiä. Laitoin viestiä aamulla ja ei ole tullut vastausta.

Olen käynyt kymmenen kertaa varmistamassa, että puhelimessa on äänet ja että viestiä ei ole tullut. Ehkä puhelin on vaan hukassa? Ehkä akku on loppu? Miks mä oon taas niin epävarma? Olen näitä pohtinut aiemminkin: Miksi on niin vaikea luottaa. Musta molemmilla pitää olla vapaus mennä ja pitää luottaa toiseen. Olin minäkin eilen juhlimassa ja osasin käyttäytyä. Pieni epävarmuus kertoo myös toki sen, ettei toinen ole yhdentekevä. Ja että toinen kiinnostaa myös muita… Miten vaikeaa onkaan niillä ihmisillä, jotka ovat sairaalloisen mustasukkaisia? Mulla nää mustat sukat on sentään tosi pienet ja harvoin jalassa. Eiköhän ne katoa, kun tästä suhteesta tulee varmuus. Varmuus siitä, että toinen välittää.

ps. Kello oli 12 kun tätä kirjoitin. Puhelin piippasi yhden maissa. Aikamoinen tilannenopeus sohvalta ylös puhelin luo. Jes, Lotto-mies ja viestin mukaan kaikki kunnossa.

Tiedän olevani vaikea.

Niin tiedän. Niin tietää myös hän. Ihan itse kertoi- kysymättä. Ihan kuin en olisi arvannut.
Ei kuulemma ole tahallaan. Ei kai kukaan. Lotto-mies.
Ajattelin jo, että tämä on loppu- ehkä oli vain joku lakko-viikko. Nyt jo normaalia viestittelyä ja tapaamisen odottamista. Mitäköhän tästä vielä tulee? Harmaita hiuksia? Monta…
tai sitten Toni Niemisen sanoin: Erosi taas- ei onnistuttu

Miks just näinpäin?

badges-298471_640-Moi, lähdetkö lounaalle huomenna?
*Sorry, tapaamisia just silloin.
-Ensi viikon tiistaina? *Sen päivän ohjelma vielä auki.
-Okei, mutta palataaan ens viikolla

^Miks et pysäyttänyt mua?
* No kun olin just puhelimessa ja sä räpläsit puhelinta
^Oltais menty kahville. Mitä sulle kuuluu?

Niin, tän viikon saldo. Kaksi pyytää treffeille ja osoittaa kiinnostusta. Miehiä, about mun ikäisiä, töissä ,urheilevat, fiksuja ja näyttääkin ihan hyvältä, sosiaalisia etc. ja asuvatkin suht lähellä. Haluavat myös perheen. Exäni, edelleen aktiivinen ja kesän deitti. Niin molemmat ihan tosi potentiaaleja Loppukirin päättäjiksi, jos sen kemian vaan sais kaavittua jostain kasaan.

Se kenen kanssa on kemiaa eli Lotto-mies on kiireinen ja tosi vähän nähdään. En tiedä, että olisko tää jo hiipumassa. Harmi, koska musta tästä olisi voinut tulla paljonkin. Jos toinen vain olisi antanut aikaa ja mahdollisuuden tutustumiseen. No ehkä puolen vuoden jälkeen huomaan, että aikaa vaan meni hukkaan ja kerran viikossa ollaan nähty. En tiedä, haluaako vaan seksiä, vai onko sillä tunteet mukana. Ja just nyt ei huvita edes kysyä, se vaatisi face- to-face keskustelun.  Uusia kiireitä tulee aina, jos vain haluaa.

En taida jäädä vain himaan odottamaan, että koska Lotto-miehellä on aikaa. Ehkä nautin tästä hetkestä ja katsotaan mikä on lopputulos. Nyt tuntuu, että olen aina tuo Loser ja muut nappaavat parhaan paikan.

Mikä on liikaa?

country-road-62268_640Illalla tuli Emmalta viestiä, vastailin että olen koirien kanssa iltakävelyllä Lotto-miehen luona. Kyseli, että enkä ole menossa töihin huomenna? Vastasin, että olen ja ei täältä aja kuin tunnin. Emman mielestä liian pitkä aika.

Menin sisälle koirien kanssa ja miehen viereen sohvalle. Siinä kun pussailtiin sanoin, että todellakin tunnin ajo kannattaa.  Sen kotona on kiva olla, koiratkin rentoutuivat heti. Ehkä huomasivat meidän hyvän olon?

Aamulla kun sieltä lähdin ajelemaan mietin, että saapi nähdä miten elämä muotoutuu. Syksyn värit ovat muuten vallan upeat, niitä kelpaa katsoa ajaessa.  Jos olen onnellinen ja siihen liittyy mies, niin eiköhän asiat ratkea. Siihen tunteeseen, kun herää toisen vierestä, aamu on ihana ja molemmat vielä sen sanovat, niin miettii että välimatka ainakaan ei ole este. En asu kehäIII sisäpuolella, elämää on sen ulkopuolella vaikka vähän kauempanakin.  Ja mä voin ihan hyvin muuttaa landelle. Varsinkin, jos löydän sen mitä olen vuosia etsinyt.

Niin, en tiedä, kumpi laajensii Tinder-sädettään vai oliko jompikumpi matkalla jossain. Mutta onneksi tuli match. Joskus kannattaa vähän laajentaa kriteereitä ja ajatusmaailmaa, pätee moneen asiaan

Jätitkö hyvästit?

1024px-Restoring_sanity_sign_-_The_end_isn't_nearMä niin inhoon tätä fiilistä! Tietää, että jotain ON pielessä, mutta et saa oikein selkoa että mitä ja miksi ja milloin.   Ja toisaalta, ei halua uskoa, ei sitten millään. Vaisto sanoo, että jotain on pielessä ja tän viikon puhelu- ja textarisaldokin on tosi pieni. On niin eri jutella kasvokkain kuin puhelimessa.

Lotto-mies lähti luotani sunnuntai-aamulla. Viikonlopusta kerroinkin. Mieskin kertoi, että oli tosi mukava viikonloppuu ja näitä lisää. Mutta mitä on tapahtunut sillä välin? Vielä ei olla edes viikonlopuksi sovittu mitään. Haasteita toki on kuten tuo etäisyys, mutta eiköhän se ole haasteista pienin.

En tiedä, mitä tapahtuu, jos tämä juttu loppuu. Ei millään jaksaisi jyrkkää alamäkeä ja vielä syksynä. Sinkkuelämään. Liian paljon kokenut sitä jo, Ei kiitos! Tyttöystäväksi mua on sanottu, mutta se ilo taisi jäädä lyhyt aikaiseksi iloksi.