Avainsana-arkisto: miten lähestyä miestä

Iskureplaa vailla?

Löysinpä netistä hauska iskurepliikkigeneraattorin…

Iskurepliikkigeneraattori

 

Iskurepliikkejä Hotelli-ja ravintolamuseosta

Tämän helpommaksi ei homma muutu. Valitset vain sukupuolen ja tyylilajin. Nyt vain sitten naputtelemaan sopivia repliikkejä juhannusheilan metsästykseen. Laitetaanpa vielä linkki tuonne Hotelli- ja ravintolamuseon sivulle, jossa tämä näppärä klikkailu onnistuu.

Mainokset

Ei se vastannut – ainakaan vielä

Niin. Pyysin miestä treffeille. No just sitä miestä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..

Näin mä ajattelin

Näin mä ajattelin

Sitten päätin laittaa viestiä

Sitten päätin toimia

Nyt toivon ihmettä

Nyt toivon ihmettä

Voiskohan tämän vielä lähettää sille miehelle?

Tai sit vaan...

Tai sit vaan…

 

Ota riski, se kannattaa

Mutta taidanpa ostaa puuroa, jos sillä kasvaa aikuiseksi?

 

Huh, mä ehdotin treffejä miehelle

Annan nyt itselleni kaikki pojot, bonukset ja kunniamerkit! Laitoin eilen viestiä tuolle miehelle, kuten lupasinkin. Vastausta en ole saanut, ainakaan vielä. Ylitin kuitenkin yhden kynnyksen, askel jota aiemmin en ole uskaltanut ottaa. Minä pyysin miestä ulos! Mitä seuraavaksi:

  1. Jos mies näyttää vihreää valoa, sekoan todennäköisesti onnesta.
  2. Jos mies näyttää keltaista valoa (eli empii), niin muutun varmaan hötkyilijäksi ja mietin vain koko ajan oliko viestissä jotain vikaa? Tai onko mies vaan niin kohtelias, ettei kehtaa suoraan antaa pakkeja?
  3. Jos mies näyttää punaista valoa. Nielen tappioni, mutta todellakaan en aio lausua seuraavia asioita ääneen.

”No, kaikesta oppii ja tämä varmaan kehittää minua ihmisenä”
”Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa”

Minä aion silloin todeta, että kyllä v****ttaa kuin pientä oravaa. Eikö koskaan voisi homma onnistua? Ja ennenkaikkea, miksi piti ryssiä, kun oli tilaisuus???

Joka tapauksessa odottelun aika lienee kuin vuoristoradan kyytiä. Toivottavasti päättyy nopeasti ja olipa mahtavaa -fiilikseen.

Olen aiemminkin miettinyt sitä miksi pakkien pelko on niin valtava? Se perustuu tämän hetken olotilaan. Tosin mulla se on ehkä nyt just potenssiin 6. Entä jos nolaan itseni täysin? Entä jos sitä ja entä jos tätä?

Päädyin onneksi ajattelemaan ”entä jos sittenkin?” ja painoin send -nappia.

Ollako rohkea?

Kävin viime viikolla syömässä Tiinan, Minnan ja Petran kanssa. Sofiakin oli hetken mukana, hänellä oli kiire. Uuden poikaystävän luokse. Vitsit mikä onni ja kateus valtasi meidät muut. Kerrankin jollain näyttää homma toimivan. Toisin kuin meillä muilla.

Minna tuli viikko sitten jätetyksi kuukausien tapailun jälkeen. Mies totesikin yhtäkkiä, ettei sittenkään halua mitään ”oikeaa suhdetta”. Petra on kuulemma mieslakossa, mutta veikkaan hänen hiplailevan salaa Tinderiä yksin kotona ja toivovan parasta. Ja minä, eipä tämä nyt näytä tilanne muuttuvan mihinkään.

Petra ja Minna keksivät jostain muistin uumenista Kallen ja alkoivat ystävälliseen sävyyn painostaa minua. ”Sun pitää nyt oikeasti vaan selvittää tilannetta ja pyytää sitä miestä ulos.” Ai kauhea… Jäin miettimään asiaa. Viikon mietiskeltyäni, tein oman, ehdollisen päätöksen. Jos suunnitellut treffit Tomin kanssa sunnuntaina (apua, huomenna) eivät toteudu, niin lupaan itselleni laittaa viestiä Kallelle. Kerroin jo päätöksestä Raisalle, jotta saisin jostain koottua rohkeuteni viimeisetkin rippeet ja todella tehtyä noin. Naisen vaistolla todeten, taitaa tulla viestin lähetys eteen. Uskallankohan ihan oikeasti?

Kevät on ollut suorastaan sanoen surkea. Isoja haasteita työelämässä, kolme asiointia vahinkovakuutusyhtiön kanssa ja niin edelleen. Jos tulee pakit, niin menee samalla ryömimisfiiliksellä kuin nämä muutkin. Ja miten sitten kohtaan hänet työkuvioissa, jos näin käy? Mietin sitä sitten ja yritän olla pakenematta paikalta…

Ja nyt sitten voidaan jännittää kimpassa miten mun käy!!

 

Miesten ymmärtäminen vol. 3527

Oltiin baarissa vähän isommalla porukalla. Raisa oli mukana, samoin Minna ja muutama muu. Minnan mukana oli myös hänen miespuolinen kaverinsa. Mies on perheellinen ja naimisissa eli tosiaan kaveri.

Illan kuluessa, piirissämme pyörähti kaikenlaisia puolituttuja. Ja uusia tuttavuuksia. Eräskin mies halusi vain tarjota juomat koko porukallemme ja poistui paikalta sen jälkeen. Kellekään ei oikein selvinnyt miksi.

Minna löysi tanssilattialta seuraa ja näytti viihtyvän hyvin erään uuden tuttavuuden kanssa. Onpa kivaa, jos edes jotakuta onnistaa, ajattelimme. Toisissa ajatuksissa taisi olla tuo Minnan miespuolinen kaveri. Raisan kanssa huomasimme, että mies vaikuttaa selkeästi mustasukkaiselta Minnasta. Auts!

Kysyin jossain vaiheessa iltaa mieheltä asiasta. He ovat tunteneet jo pitkään ennenkuin nykyinen vaimo oli mukana kuvioissa. ”Miksi et tehnyt mitään aiemmin?”, kysyin. Mies ei ollut kuulemma uskaltanut. Ja kokee yhä Minnan olevan jotain minkä hän haluaisi. Taisin olla aika suora kun (parilla drinksulla oli osuutta asiaan) kysyin, miksi hän on nainut naisen, joka ei ole se jonka hän haluaa. Vastaus: ”Kyllä lapset voi tehdä jonkun muunkin kanssa ja nykyinen vaimo sopi tähän kuvioon, tyydyin siihen mitä sain.” Hän on yhä omien sanojensa mukaan rakastunut Minnaan. ”Kai sä tajuat ettei tällaiset tunteet kuole?”, hän totesi minulle. Jäin miettimään paljon asiaa.

a) En ole tajunnut, että miehetkin voivat jäädä koukkuun naiseen noin pahasti. Myönnän ajatelleeni miehen unohtavan, jos hän menee vihille jonkun muun kanssa. Tai deittailee toista naista.

b) Miksi miehet eivät uskalla tehdä aloitetta? Varsinkin, jos nainen on valmiiksi lähellä. Onko parempi kitua tunteineen vuosikausia kuin kokeilla kepillä jäätä?

c) Mistä nainen voi tietää miehen ajattelevan noin, jos mies ei sitä suoraan kerro? Nim. entodellakaanoleajatustenlukija

Krapulapäivän bonus) Miksi minun kohdalleni ei ole voinut osua tuollaista ”tyytyjää”? Sekin olisi parempi kuin olla ikuisesti yksin.

 

Oma-aloitteisuutta peliin!

Tätä en olekaan kokeillut. Asettuisin ehdolle vaikkapa autokuskiksi? Tai tulisiko mieleen vielä jotain luovempaa?

Nyt vaan lukemaan urheilupalstoja ja tutkimaan olisiko sopivaa ”uhria”, jolle voisi tarjota palveluksiaan. Tosin en taida tuollaista uimapukukuvaa omistaa itsestäni. Tai edes ilman tiukkaa photoshoppausta sellaista saada. Pitäisiköhän valita yleisesti ottaen vaan kaikki mahdolliset henkilöt, joista tällaista tietoa saisi selville? Tai antaisikohan poliisi niitä, jos oikein kauniisti pyytäisi?

Pyörää ei kannata keksiä uudelleen. Nyt pitää pohtia miten tätä voisi soveltaa omassa elämässä.

Uusi ura autokuskina

Miten lähestytään miestä työpaikalla – osa 2.

Tein pari viikkoa sitten kyselyn täällä asiasta. Siis aiheesta miten töissä lähestytään miestä. Tässä tuloksia. Ei tullut montaa ääntä, mutta hajaantumaa sitäkin enemmän. Mitä tästä voisi päätellä? Tässä lyhyet yhteenvedot vastauksista

Miten lähestytään miestä työpaikalla? | Loppukiri 2014-10-24 17-52-58 2014-10-24 17-53-00

1. Naisen kannattaa tehdä aloite ja kysyä suoraan

4. Hyvä idea, jos molempia kiinnostaa. Muuten ei.

7. Nuo jutut eivät kuulu työpaikalle

3. Naisen tulee lähestyä miestä menemällä suoraan asiaan

5. Toivon naisen lähestyvän, jos itseäni kiinnostaa tuo nainen

Mitä tästä nyt voisi päätellä muuta kuin, että jokaisen miehen kohdalla erikseen päätettävissä. Yksi toivoo lähestymistä, toinen jos nainen on kiinnostava ja kolmas ei ollenkaan.

Joopa joo. Mutta mä kävin tuon yhden miehen kanssa lounaalla. Istuimme parisen tuntia ja puhuimme niitä näitä. Meillä oli tosi kivaa ja tulossa on paljon yhteisiä juttuja seuraavan vuoden aikana, josta molemmat ollaan aika innoissaan. Eli mahiksia on ainakin, jos tästä on jotain tullakseen niin ainakaan tilaisuuksien puute ei ole ongelma.

Ja sain mä tuon lounaan jälkeen viestiä, että voitais tavata samoissa merkeissä uudelleenkin. Hiljaa hyvää tulee vai miten se menikään?