Tinkaus on ihan old schoolia :)

Olin juuri ihmetellyt ääneen mitä puhuttavaa yhteinen tuttavamme keksii uuden seurustelukumppaninsa kanssa. Minusta pari sopi yhteen luontevasti kuin sadetakki alusvaatteeksi.

Ystäväni mielestä olin kohtuuton. Hänen mielestään kaikille ei yksinkertaisesti riitä juuri sellaista kumppania kuin toivoisi.  Jostain ominaisuudesta pitää tinkiä, jos ei halua vanheta yksin. On otettava se, minkä saa. Jos kumppani on jo alussa vain vähän sinne päin, miten käy, kun rakastumisvaiheen legendaariset tuhat päivää ovat ohi? Sitä paitsi olen lukenut internetistä, että jokaista ihmistä kohti löytyy kuusi Oikeaa. Lainaukset kolumnista

Mä lähdenkin tästä etsimään kuusta vai kuuttako se oli 😉 Olin muuten kävelyllä ja kahvilla exäni kanssa tällä viikolla ihan kavereina. Mietin häntä katsellessa, että tuon miehen sydän on täyttä kultaa ja on tosi mukava. Yhteen me sopisimme ulkoisesti, mutta luonteet ovat liian äärilaidoista ja elintavat. Kumpikin osaa luovia ja joustaa, mutta elämä yhdessä olisi yhtä hampaiden kiristelyä ja kemiasta ei tietoakaan. Emma tällä viikolla postasikin joustavuudesta, eikös se ole samaa kuin tinkiminen? Kai sitä voi tinkiä mutta en edelleenkään usko että minusta koskaan tulee ”kaikki käy”- naista millään elämän alueella

 

 

Paratiisihotelli

Lomalta juuri tulleena, on aika miettiä kesää. Tämä sattui juuri sopivasti siis ja mulla on jopa lomaa tuolloin!
”Paratiisihotelli on ohjelma seikkailunhaluisille yli 18-vuotiaille sinkuille. Mukaan valitut pääsevät nauttimaan luksuslomasta paratiisikohteessa, pitämään hauskaa ja tutustumaan toisiin kuumiin sinkkuihin.

Sinkkujen tavoitteena on asua hotellissa niin pitkään kuin mahdollista. Tämä tapahtuu löytämällä joka viikko itselle pari, jonka kanssa jakaa huone. Samalla ilman paria jäävä sinkku putoaa ja joutuu jättämään hotellin. Hotellissa pisimpään selvinnyt voittaa 30 000 euroa.

Ohjelmaan mukaan hakevien tulee olla käytettävissä kuvauksiin 26.6.–19.7.2015.

Haku

Looking for love

Törmäsin Facebook -fiidissäni uuteen toimintoon. Ei siis ollut oma postaukseni vaan kaverin ja vielä miespuolisen. Tällähän voi kertoa mitä etsii. Vaihtoehtoina meille parisuhteen etsijöille oli mm. Looking for love/girlfriend/boyfriend/prince charming ja monta muuta. Oiskohan sittenkin pitänyt valita Looking for miracle?

Kaverini postaukseen joku oli kommentoinut: Sitä saa mitä tilaa. Pitäisi kai olla rohkea ja kokeilla kaikkea. Enpä tiedä uskallanko… Toisaalta mietittynä, voinko enää hävitäkään mitään?

Sekin on sinkku

Moni lienee kuullut tuon lauseen. Minäkin kuulin viimeksi tällä viikolla. Tietysti yhteydessä, jossa ystävällinen kaverini ajatteli ”naittaa” minut puolitutulle miehelle. Kiva ajatus, en minä sitä. Mutta miksi en innostunut…

Kävimme kahvilla, mies istui samaan pöytään koska oli kaverini hyvä tuttu. Tuli juttua lomista ja mies ei ollut käynyt lomalla vielä. Syystä ettei halunnut yksin lähteä vaan halusi seuraa mukaan. Kaverini bongasi saman tien jutusta kiinni. Miehellä ei enää olekaan tyttöystävää. Hän oli eronnut. Kaverini teki hyvin selväksi tuossa tilanteessa, että minäkin olen yksin. Kävimme kahvittelun jälkeen keskustelun:

Kaveri: Tuo mieshän on muuten sinkku.

Emma: Niin tuntuu joo. Huomasin mitä vihjailit sille.

K: Sun pitäis harkita.

E: En mä oikein tiedä. Se asuu vielä toisella puolella Suomea. Kaukosuhteet on turhan haastavia. Mitä yhteistäkään meillä on? Ei oikein mitään.

K: No, mut sekin on sinkku.

Voi huokaus. Harmi, että pelkkä sinkkuus ei riitä yhdistämään ihmisiä. Minulla ja tuolla kyseisellä miehellä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai arvoja. Ainakaan lyhyellä tutustumisella. Vaikka välillä tämä alkaa tuntua epätoivoiselta, niin ehkäpä en ole vielä ylittänyt sitä kynnystä, että kriteeriksi riittäisi pelkkä sinkkuus.

 

Miksi en kelpaa?

Löysinpä tällaisen. Siinä kerrotaan missä mättää, jos et kelpaa vastakkaiselle sukupuolelle. Muutama minuutti ehkä kannattaa uhrata tällekin pohdiskelulle. Pitäisiköhän vaan hyväksyä tämä tosiasiana? Kyllä tässä lienee jotain perää…

Näin löydät vihdoinkin jonkun

Samantien klikkasin kun näin tämän lauseen. Lienenkö ylioptimisti kun kuvittelen, että nämä netissä pyörivät ohjeet todella tarjoaisivat minulle miehen kuin Manulle illallisen?

Juttu perustui nolla-aikaa viettävään sinkkuun kertovaan artikkeliin. Miten siis minimoida nolla-aika ja löytää itselleen kumppani. Luin Väestöliiton vinkit aiheesta. Olikohan nuo vinkit kopioitu Marttaliiton ”Näin löydät itsellesi aviomiehen kirjasta” vuodelta 62 ja sitten hieman tuunattu 2000-luvulle? Lähdenkin saman tien liikkeelle ja kysäisen vastaantulijoilta ”Oletko vapaa?”.

Annan pojot Kioskille. Ja odottelen hetkeä kun he ovat keränneet aidoilta ihmisiltä parhaat vinkit siitä, mistä sen oikean voi löytää. Jos teillä jollakulla on vinkkejä jaettavana, niin käykääpä heittämässä tuonne kyselyyn.

”Sinkku! Kerro meille, missä sinä tapaat uusia potentiaalisia kumppaneita. Tai mihin oma ihastus kannattaa pyytää ekoille treffeille?

Seurustelija! Miten sinä tapasit kumppanisi? Miten löytää SE OIKEA?”