Avainsana-arkisto: miten löytää parisuhde

Tinkaus on ihan old schoolia :)

imagesOlin juuri ihmetellyt ääneen mitä puhuttavaa yhteinen tuttavamme keksii uuden seurustelukumppaninsa kanssa. Minusta pari sopi yhteen luontevasti kuin sadetakki alusvaatteeksi.

Ystäväni mielestä olin kohtuuton. Hänen mielestään kaikille ei yksinkertaisesti riitä juuri sellaista kumppania kuin toivoisi.  Jostain ominaisuudesta pitää tinkiä, jos ei halua vanheta yksin. On otettava se, minkä saa. Jos kumppani on jo alussa vain vähän sinne päin, miten käy, kun rakastumisvaiheen legendaariset tuhat päivää ovat ohi? Sitä paitsi olen lukenut internetistä, että jokaista ihmistä kohti löytyy kuusi Oikeaa. Lainaukset kolumnista

Mä lähdenkin tästä etsimään kuusta vai kuuttako se oli 😉 Olin muuten kävelyllä ja kahvilla exäni kanssa tällä viikolla ihan kavereina. Mietin häntä katsellessa, että tuon miehen sydän on täyttä kultaa ja on tosi mukava. Yhteen me sopisimme ulkoisesti, mutta luonteet ovat liian äärilaidoista ja elintavat. Kumpikin osaa luovia ja joustaa, mutta elämä yhdessä olisi yhtä hampaiden kiristelyä ja kemiasta ei tietoakaan. Emma tällä viikolla postasikin joustavuudesta, eikös se ole samaa kuin tinkiminen? Kai sitä voi tinkiä mutta en edelleenkään usko että minusta koskaan tulee ”kaikki käy”- naista millään elämän alueella

 

 

Mainokset

Paratiisihotelli

Champagne_Beach__Vanuatu_by_ScubastanLomalta juuri tulleena, on aika miettiä kesää. Tämä sattui juuri sopivasti siis ja mulla on jopa lomaa tuolloin!
”Paratiisihotelli on ohjelma seikkailunhaluisille yli 18-vuotiaille sinkuille. Mukaan valitut pääsevät nauttimaan luksuslomasta paratiisikohteessa, pitämään hauskaa ja tutustumaan toisiin kuumiin sinkkuihin.

Sinkkujen tavoitteena on asua hotellissa niin pitkään kuin mahdollista. Tämä tapahtuu löytämällä joka viikko itselle pari, jonka kanssa jakaa huone. Samalla ilman paria jäävä sinkku putoaa ja joutuu jättämään hotellin. Hotellissa pisimpään selvinnyt voittaa 30 000 euroa.

Ohjelmaan mukaan hakevien tulee olla käytettävissä kuvauksiin 26.6.–19.7.2015.

Haku

Looking for love

Törmäsin Facebook -fiidissäni uuteen toimintoon. Ei siis ollut oma postaukseni vaan kaverin ja vielä miespuolisen. Tällähän voi kertoa mitä etsii. Vaihtoehtoina meille parisuhteen etsijöille oli mm. Looking for love/girlfriend/boyfriend/prince charming ja monta muuta. Oiskohan sittenkin pitänyt valita Looking for miracle?

Kaverini postaukseen joku oli kommentoinut: Sitä saa mitä tilaa. Pitäisi kai olla rohkea ja kokeilla kaikkea. Enpä tiedä uskallanko… Toisaalta mietittynä, voinko enää hävitäkään mitään?

Looking for love

Sekin on sinkku

Moni lienee kuullut tuon lauseen. Minäkin kuulin viimeksi tällä viikolla. Tietysti yhteydessä, jossa ystävällinen kaverini ajatteli ”naittaa” minut puolitutulle miehelle. Kiva ajatus, en minä sitä. Mutta miksi en innostunut…

Kävimme kahvilla, mies istui samaan pöytään koska oli kaverini hyvä tuttu. Tuli juttua lomista ja mies ei ollut käynyt lomalla vielä. Syystä ettei halunnut yksin lähteä vaan halusi seuraa mukaan. Kaverini bongasi saman tien jutusta kiinni. Miehellä ei enää olekaan tyttöystävää. Hän oli eronnut. Kaverini teki hyvin selväksi tuossa tilanteessa, että minäkin olen yksin. Kävimme kahvittelun jälkeen keskustelun:

Kaveri: Tuo mieshän on muuten sinkku.

Emma: Niin tuntuu joo. Huomasin mitä vihjailit sille.

K: Sun pitäis harkita.

E: En mä oikein tiedä. Se asuu vielä toisella puolella Suomea. Kaukosuhteet on turhan haastavia. Mitä yhteistäkään meillä on? Ei oikein mitään.

K: No, mut sekin on sinkku.

Voi huokaus. Harmi, että pelkkä sinkkuus ei riitä yhdistämään ihmisiä. Minulla ja tuolla kyseisellä miehellä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai arvoja. Ainakaan lyhyellä tutustumisella. Vaikka välillä tämä alkaa tuntua epätoivoiselta, niin ehkäpä en ole vielä ylittänyt sitä kynnystä, että kriteeriksi riittäisi pelkkä sinkkuus.

 

Miksi en kelpaa?

Löysinpä tällaisen. Siinä kerrotaan missä mättää, jos et kelpaa vastakkaiselle sukupuolelle. Muutama minuutti ehkä kannattaa uhrata tällekin pohdiskelulle. Pitäisiköhän vaan hyväksyä tämä tosiasiana? Kyllä tässä lienee jotain perää…

Näin löydät vihdoinkin jonkun

Samantien klikkasin kun näin tämän lauseen. Lienenkö ylioptimisti kun kuvittelen, että nämä netissä pyörivät ohjeet todella tarjoaisivat minulle miehen kuin Manulle illallisen?

Juttu perustui nolla-aikaa viettävään sinkkuun kertovaan artikkeliin. Miten siis minimoida nolla-aika ja löytää itselleen kumppani. Luin Väestöliiton vinkit aiheesta. Olikohan nuo vinkit kopioitu Marttaliiton ”Näin löydät itsellesi aviomiehen kirjasta” vuodelta 62 ja sitten hieman tuunattu 2000-luvulle? Lähdenkin saman tien liikkeelle ja kysäisen vastaantulijoilta ”Oletko vapaa?”.

Annan pojot Kioskille. Ja odottelen hetkeä kun he ovat keränneet aidoilta ihmisiltä parhaat vinkit siitä, mistä sen oikean voi löytää. Jos teillä jollakulla on vinkkejä jaettavana, niin käykääpä heittämässä tuonne kyselyyn.

Sinkku! Kerro meille, missä sinä tapaat uusia potentiaalisia kumppaneita. Tai mihin oma ihastus kannattaa pyytää ekoille treffeille?

Seurustelija! Miten sinä tapasit kumppanisi? Miten löytää SE OIKEA?”

Mistä löytää SE OIKEA?

Ei vaan jaksa

Tapasin eilen kaupungilla ohimennen ystäväni ex-miehen. He ovat eronneet viime syksynä. Juteltiin niitä näitä ja vaihdettiin peruskuulumisia. Samalla mies kysäisi, että onko outoa, kun ”Mua ei vaan huvita treffailla ketään vielä?”

Vastasin, ettei ole ja erot vaativat aina aikaa. Mies kertoi, että on mieluummin viikonloppuisin kotona yksin kuin lähtee baariin. Ja monesti ei edes jaksa soitella kavereille kun ei jaksa puhua kenellekään. Haluan vaan olla rauhassa, mies totesi. Lapsia hän näkee osan ajasta ja oli ilmeisesti kokeillut jotain nettideittipalstaa. Päättelin siitä, että hän kertoi ihan liian monen naisen heti kertovan haluavansa perheen. Eikä hän nyt jaksa sellaista naista edes tapailla. Mies taasen ei enää osaa ajatella uuden perheen perustamista, sillä hän on jo 45 vuotta ja on kaksi alle 10v. lasta.

Minulla on usein samat fiilikset, työ vie mehut enkä jaksaisi liikahtaa minnekään. Minä usein pakotan itseni silti lähtemään. Kuten tänäkin viikonloppuna lähdin syömään ja drinksulle vaikka olisin vain halunnut nukkua älyttömän tiukan työviikon jälkeen. Silloin ei juuri ole mahdollista ketään tavata. Toisaalta täysin nuutuneena treffitkään ei välttämättä onnistu.

Löydä tässä sitten kultainen keskitie. Asiaa miettineenä totean nyt, että lapsihaaveista kantsii varmaan puhua aika aikaisessa vaiheessa. Aikaa kun ei ole hukattavissa.

Valinnanvaikeus