Kehityskohteeni: miesten ymmärtäminen

Niin. Ihmettelen taas. Olen todennut, että taidan olla sellainen loppuelämäni loppukirillä -nainen. Into on lopahtanut aikaa sitten enkä enää jaksaisi pettyä kertaakaan. Ja sitten taas jostain pyörrän ajatukseni ja huomaan miettiväni, josko kuitenkin…

Raisa jokin aika sitten heittikin minulle, että ”Tää on kyllä molempien kehityskohde: miesten tulkitseminen ja ymmärtäminen OIKEIN”. Haikailemme jälleen tämän aiheen peruskurssille. Ei hemmetti. Ja mistäkö tämä nyt sitten taas pulpahti pinnalle? Siitä, että onnistuin tulkitsemaan erästä miestä ilmeisen päin brinkkalaa. Tai en edes oikein tiedä mitä tässä tapahtui, jos joku teistä osaa selittää, niin ilolla luen kommenttikentistä vinkkejä. Tämä tarina linkittyy aiempaan juttuun, siihen osuuteen, jonka lopussa oli toive yhteisestä tulevaisuudesta. Nyt kun olen tätä pitkähkön tovin miettinyt, niin ajattelin avautua.

Heitin jossain vaiheessa ilmoille, että voisin tarjota joskus hänelle skumpat kiitoksena avusta. Vastaus oli jotain tyyliin ”Ehkä joskus, katellaan. Mun tyttöystävälle tää ei ehkä oikein sovi”. Hautasin koko ajatuksen. Mutta toki ihmettelin, kun tiesin muuta kautta ettei tyttöystävää silloin ollut.

Moni asia viittasi siihen, että häntä saattaisi kiinnostaa. Sitten mies ehdottikin minulle, että käydään syömässä. Olin hämmentynyt, mutta ajattelin, että JEEE! On sen verran hyvä mies nimittäin. Homma venyi erinäisistä syistä (viitaten yhä edelliseen postaukseen), mutta hän muistutteli minua tasaisin väliajoin, etten vaan unohtaisi tätä sovittua tapaamista ja teki selväksi, että hän todella haluaa nähdä minut. Lopulta löytyi sopiva aika tai oikeastaan hän vain ilmoitti ajan minulle. Itsevarmuus on kieltämättä aika seksikästä…

Hän halusi kuulemma yllättää minut ja laittoi vain viestin, että pöytä varattu, nähdään siellä ja siellä ja jatketaan siitä ravintolaan. Naureskelin Raisalle, että ehkei nyt Mäkkäriin mennä, kun on pöytävaraus ja kaikkea. Ravintolan ovella hän totesi: ”Valitsin tämän”. Seisottiin erään hyvin tunnelmallisen ravintolan ovella lähellä Kauppatoria. Olin tosi otettu.

Ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Viinivalikoimaakaan ei voi moittia. Huokaus. Kokonaisuus menee minun silmissäni sarjaan ”Näin todellakin teet vaikutuksen naiseen”. Söimme pitkän kaavan mukaan ja tunnit vierähtivät kuin huomaamatta. Harvoin kukaan on ollut niin kiinnostunut minusta ja elämästäni, wau.

Lähdimme ulos jälkiruokien jälkeen ja jäimme hetkeksi juttelemaan. Halasimme hyvin pitkään ja hän silitteli niskaani. Hän katsoi minua ja totesi, että olisi kiva nähdä uudelleen, silloin kun on sopivan tuulinen ilta. Vastasin joo.

Jäin pohtimaan mihin tuulinen ilta oikein viittasi. Kunnes vihdoin muistin, mistä että olimme paljon keskustelleet leijojen lennätyksestä, jota kumpikin haluaisi kokeilla. Uskaltauduin lopulta viestillä kysymään olinko ehkä aavistanut oikein.

Vastaus tuli ja siinä luki: ”Jännästi mietitty. Ajattelin, että voitais ehkä joskus käydä kahvilla” ja sen perään jotain diibadaabaa pätkät. Vastasin peruskohteliaasti. Vaikka mieli olisi tehnyt kirjoittaa: Jännästi mietitty. Kahvi jäähtyy tosi nopeesti tuulella.

 

 

 

Pyysin miestä ulos osa 2.

Joskus huhtikuussa tosiaan keräsin kaiken rohkeuteni ja päätin, että kyllä mäkin voin pyytää miestä ulos. Kun kerran muutkin naiset ilmeisesti niin tekee. No, lopputulos on nk. tulokseton. Lisää voit lukea tästä.

Mutta mitä tapahtuu kun törmään mieheen. No, sepä selvisi viime viikolla. Kävin torstaina ennen juhannusta terassilla ja enkös tietenkin osunut tuon miehen kanssa samaan paikkaan. Koska olimme syömässä, niin eipä siinä paljoa paettu paikalta. Tilanne siis piti kestää kuin nainen.

Moikkasimme kohteliaasti ja jatkoimme molemmat syömistä omissa pöydissä. Huokaisin itsekseni, että eihän tää nyt niin kauheaa ollutkaan. En silti ihan lähiaikoina aio miestä pyytää ulos…

Jossain vaiheessa siirryimme porukalla baaritiskille ja otimme drinksut. Hetken kuluttua tunnen jonkun käden harteillani. Käännyn ympäri ja minut kaapataan tiukkaan halaukseen. Niin lähelle, että tunnen kuinka pitkä sänki miehen poskella on. Pitäähän sitä nyt kuulemma sanoa hei kunnolla. Tekisi mieli sanoa, että pitäishän sitä myös vastata naisen viesteihin, mutten saanut sanaa suustani.

Seurueessani oli yllättäen hänelle toinenkin tuttu. Mies jää hengailemaan viereeni varmaan puoleksi tunniksi ja puhelee niitä näitä meidän kanssa. Katselee minua muttei sano mitään suoraan. Poistuu hetkeksi ja palaa takaisin viereeni. Sama meno jatkuu. Lopulta hänen seurueensa tekee lähtöä. Mies moikkaa ja lähtee. Hetken päästä hän kääntyy yllättäen takaisin, kävelee muutaman askeleen, katsoo minua silmiin ja sanoo ”palaillaan”.

Ilman aiempaa kokemusta tästä lajista, voin sanoa että tämä oli kyllä jotain ihan muuta kuin odotin? Reagoiko miehet yleensä näin? Eipä muuta, mutta tiedän meidän kohtaavan lähiaikoina. Mutta en osaa yhtään arvioida mitähän seuraavaksi… Ei kai mitään?

Koska tämä on niin pirun vaikeaa tajuta miehiä niin eiköhän kuva kerro enemmän kuin tuhat sanaa:

 

 

 

”Miksi joku jättäis mut?”

Lauseen takana on tissilausunnoistaan kuuluisa blondi, Maisa Torppa. Hän pohtii avoimesti nettilehdessä sydänsurujaan. Ihastuksen kohde kun otti ja lähti. Lähes jokaiselle lienee joskus käynyt näin.

Ihan fiksusti daami myöntää, että tilanne sattuu. Niin sattuu. Hän myös kertoo alkuun ajatelleensa ”Kuka antaa mulle pakit?”. Suurin osa naisista varmaan miettii, että ei ihme että se antoi mulle pakit. Ainahan toki löytyy joku vielä parempi nainen.

Aikuisten oikeasti olisi varmaan hyvä ajatella joskus, että miten voin saada pakit? Se kertoo myös itsearvostuksesta. Itsekin syyllistyn tuohon jälkimmäiseen ajatteluun. Ehkä media ja kaikki muu antaa kuvan ideaalinaisesta, jota harva meistä vastaa. Kun muutaman kerran vielä omassa elämässä ollut mies häipyy ulkoisesti tosi hyvännäköisen ja/tai paljon itseä nuoremman naisen matkaan, niin se syö itsetuntoa. Jos epäonnistuu useamman kerran, on vaikeaa ajatella, että syy olisi miehissä. Silloin vaan on pakko katsoa peiliin. Ja silti syy voi olla niissä miehissäkin. Sitä valitsee vääränlaisia miehiä.

Mä kysyin mihin tuo jokin aika sitten elämääni palannut Tomi hävisi? Sain vastauksenkin. Ulkomaan keikalle. Ja toki kiinnostaisi tapailla vielä. Vai niin. Taidan tällä kertaa arvostaa itseäni edes sen verran, että hyllytän miehen, jolta häviää kyky lähettää viesti ulkomailta.

 

Osa 3. – Miten tulkita miehiä?

Monesti jo varmaan tässäkin blogissa huomattu, että vastakkaisen sukupuolen tulkitseminen on TODELLA haastavaa. Jos ei jopa mahdotonta. Vaikka konsultoisit kavereita, blogin lukijoita ja jopa äitiäsi, niin silti ei tajua.

Nyt siis kyseessä Tomi, jonka tapasin uudelleen tänä keväänä. Hänen aloitteestaan. Viestittelimme tiiviisti ja tapasimmekin muutaman kerran, kunnes… Boom, ja mies katoaa kuin tuhka tuuleen. Minä en vaan opi ymmärtämään näitä ristiriitaisia viestejä.

Viimeisen tapaamisen jälkeen sain siis myös viestin, jossa mies ehdotti yhteistä lomamatkaa kesälle. Kyllä ja niin kauas, että kyseessä olisi vähintään viikon matka. New York. Vastasin hänelle, että houkutteleva ajatus ja tosi kiva kaupunki. Tämän jälkeen muutamia normiviestejä, miten on päivä mennyt. Hyvää yötä, pusuja. Jne. Ja ennen tätä kymmeniä, ois kiva olla nyt sun lähellä -viestejä.

Mies oli ehdottanut minulle treffejä ja olimme sopineet jo päivän, jolloin näemme. Oharit. Miehestä ei kuulu enää mitään. Laitoin hänelle muutama päivä ennen treffejä viestiä. Hän vastaa normaalisti. Muttei viittaa treffeihin. Jään odottamaan. Päivää ennen aavistan, ettei treffejä tule. Ei tullut ei. Eikä selitystä jälkikäteen. Tai mitään muutakaan.

Miten sitä olinkin niin hölmö, että kuvittelin yhteisen matkan viittaavaan kiinnostukseen? Tai noiden kaikkien muiden viestien?

Miehilläkin naksahtaa

Kävin pari viikkoa sitten poikkeamassa baarissa ja törmäsin vanhaan tuttuun vuosien takaa. Mieheen, jota en ole nähnyt siis vuosiin. No, Helsinki on pieni paikka loppujen lopuksi.

Vaihdoimme kuulumisia ja muistelimme menneitä. Olin jo lähdössä kotiin, kun mies nappasi minua hihasta kiinni. Jäin kuuntelemaan mitä asiaa hänellä oli. Ja yllätyin enemmän kuin paljon. Keskustelu meni jokseenkin näin.

Mies: Tajusitko sä oikeasti koskaan, että mä olen aina ollut tosi ihastunut suhun.
Emma: Ööööö, eeeeen. *Pitkä hiljaisuus* Oisko mun pitänyt?
M: Olis
E: Oi ei, mä en vaan tajunnut. Sori.
M: Miten se on mahdollista? Mä yritin koko ajan viestiä sitä.
E: Mä en osannut edes ajatella mitään sellaista.
M: Kun me tavattiin ensimmäisen kerran, niin mun päässä vaan naksahti ja tuli ajatus ”Toi on mun elämäni nainen”
E: *on hiljaa ja miettii että miten voi ollakaan näin daiju*
M: Mä oikeasti ajattelin, että mun elämä olisi mahtavaa jos mä voisin jakaa sen sun kanssa. Miten ihmeessä sä et tajunnut sitä??

Nyt olen aika moneen otteeseen miettinyt, että miten helkkarin urpo mä oikeasti olen? Ja miten vaikeaa voi olla tajuta, että joku olisi kiinnostunut. Mulle ei vaan viesti mene perille, näköjään. Kyseinen mies on minulle turhan iäkäs ja hänellä on jo 3 aikuista lastakin. Enkä ikinä olisi osannut olettaa, että hänen asemassaan oleva mies kiinnostuisi minusta…

Taidan lähteä ostoksille.

Ajatukset muualla totaalisesti

Tää alkoi jo eilen, viestiä alkoi pukata Herra Lotolta ja mun exältä. En muista oonko maininnut, mutta ovat vieläpä etunimeltään samoja. Siinäpä oli miettimistä, kun molemmat Whats upin kautta, ettei mene miehet sekaisin. Toinen kyseli kuulumisia ja Lottomies kirjoitti muistosta seksiimme liittyen. Hyvin on näköjään vielä mielessä… minullakin kyllä.

No aamulla kun heräsin oli kaksi viestiä puhelimessa, yksi kummaltakin. Toisessa: Minä haluan sinut. Toisessa: Vieläkin himottaa. Tämän jälkimmäisen kanssa viestittely jatkui näköjään koko päivän, mun ajatukset oli ihan muualla kuin duunissa. Ja on kyllä ikävä sitä seksiä ja ylipäänsä seksiä! Duunikamut varmaan ihmetteli virnistelyä ja kännykän räpläämistä., ei onneksi kysyneet mitään, olisin varmaan puanstunut korvia myöten 🙂

Niin ja tuo toinen haluaa minut vaimoksi ja tulevien lastensa äidiksi. Toinen taas hyvin selkeesti jotain ihan muuta. Hitto, kun tää on vaikeeta!  Toivotaan, että huomiset treffit yhden  miehen kanssa onnistuu!