Tinder -treffit vol. 1

Ihmeitä voikin siis tapahtua. Ainakin pieniä sellaisia. Mä nimittäin oikeasti ”pääsin” treffeille asti Tinderin kautta viime tiistaina. Tapasin pari vuotta nuoremman, fiksun ja kivannäköisen miehen.

Kävimme kävelyllä ja juteltiin pari tuntia kaikesta maan ja taivaan välillä. Meillä on paljon samoja harrastuksia. Ja muutama muukin yhteinen juttu. Mutta se kuuluisa kemia jäi puuttumaan. Siis miehen mielestä. Olisin hyvin voinut tavata hänet toiste. Vaikka ajattelinkin samansuuntaisesti kuin hän. Mies kuitenkin oli sitä mieltä, että turha haaskata aikaa. Hänen mielestään kun kemia selviää heti, sitä joko on riittävästi tai sitten ei. Paluu siis lähtöruutuun, jälleen kerran.

Nyt olen saavuttanut lakipisteen kalenterin täyttämisessä. Hyvä kun sain ängetty sinne yhdet treffit. Onneksi juhannusviikolla helpottaa. Toisaalta olen tyytyväinen, minun ei tarvitse olla yksin kotona ja miettiä, että voi kun olisi joku jonka kainaloon käpertyä. Mutta olisipa ihanaa tulla kiireisen päivän tai reissun jälkeen kotiin ja tehdä juuri noin. Ehkä vielä joskus???

 

Helluntaitreffit :)

Niin.. Siitä jo postailinkin yks päivä, jos ei heilaa helluntaina. No mulla on heila tai siis treffit iltapäivällä 🙂 Eikä ole edes nettitreffit. Aika jännää- en oikein tiedä mitä odottaa enkä oikeastaan, että mitä tehdään. Illalla ehkä vähän viisaampi sen suhteen. Iloa sateiseen päivään 🙂

Yksi treffikokemus taas takana

Treffailu on oikeesti rankkaa, varsinkin kun loppua ei tunnu olevan näkyvissä. Yhdet Tinder- treffit viikonloppuna vielä, sitten saa riittää. Mutta nää treffit olivat siis tällä viikolla.

Näin miehen jo kaukaa ja mietin, että ilahtuuko vai ei kun mut näkee? En tiedä, mulle tuli vähän epävarma olo: entä jos ei olekaan tuo ja mä meen sanomaan moi? Sillä oli monta kuvaa Tinderissä, mutta ei selkeää kasvokuvaa. No mutta oli. Käveltiin teelle, mies maksoi. Mies ei ollut paljoa minua pidempi, mutta oli miehekäs ja ihan hauskan tyylinen, ehkä vähän liian trendikäs mun makuun. Juteltiin niitä näitä ja tuntui, että miehellä oli jotenkin jäänyt työrooli päälle? Vaikea miettiä, mitä hän mietti minusta. Huomasin, että otin ihan rennostui ja oli kiva jutella vaikka ei menty yhtään pintaa syvemmälle. Toisaalta tarvitseeko sitä eka treffeillä kaikkea tietääkään? Reilu tunti meni ja sitten oli tyyliin, että lähdetäänkö? Mä olin ihan että sopii ja hämmästelin, että nytkö jo?

En tiedä, oliko miehellä kiire jonnekin vai eikö oikein kiinnostanut? Lähtiessä halasi ja sanoi, että soitellaan. Menee kuitenkin molempien menojen takia varmaan pari viikkoa ennenkuin voitaisiin nähdä. Toki soitella voi, en kuitenkaan itse tee siinä aloitetta. Olisi ihan kiva tutustua häneen, mutta saa nähdä. En tiedä, koska miehellä on synttärit, mutta tuli mielikuva, että voisi olla horoskoopiltaan Neitsyt.

Tuskin maltan odottaa!

http://xadrea.deviantart.com/art/Flame-Sniper-Pose-Reference-339112361

Mulla ON treffit! Tinderin kautta tosin joo. Mies bongasi yhden kuvan mun profiilista ja kyseli siitä. Siitä se sitten lähti. Kun mies soitti mulle eilen olin ihan totaalisen myyty nainen. Se ääni, puhetapa ja nauru. Mikä ilo korville! Ja tietty samanlaisuus ja hyvä huumorintaju. Tällä viikolla nähdään, aika ja paikka sovittu.

En olisi odottanut treffejä yhtään näin paljon, jos mies ei olisi soittanut! Nyt se ääni kertoi niin paljon kuvien lisäksi. Ja toki on aina kivampi nähdä, kun on jutellut puhelimessa ja tietää vähän lisää.

Näinhän sen kuuluisi mennäkin, että odottaa treffejä, eikä ole sellainen ”ihan sama”- fiilis! Ja mies asuu suht lähellä, mun ikäinen, pidempi.. . Mut eihän niillä oo mitään väliä, jos ei ole muuta yhteistä. Tai jos mies ei kiinnostu minusta

Raisa

Kun tajuut et kello neljä ja oot viel töissä ja kahden tunnin päästä treffit ja koirat pitää viedä ulos ja hiukset pestä (töissä liikaa hiusten haromista) Ja viel saapua ajoissa paikalle. Sit mietit et hei: ihan varmaan jos oon treffeillä vähän räjähtäneenä niin ne on hyvät ja jos tukka hyvin niin se onkin sitten ainoa hyvä puoli 🙂 Näillä mennään ja vauhdilla

Perjantaitreffit

Torstai on toivoa täynnä, mutta nähtiin silti perjantaina. Päivä oli aika hektinen ja koko viikko, joten kun töiden jälkeen nähtiin oli aika levoton olo koko viikosta. Tämän miehen kanssa oltiin viestitelty Suomi24 kautta ja kuvat vaihdettu, numerokin oli ja muutama viesti vaihdettiin.

Tulin pari minuuttia myöhässä ja mies oli jo paikalla. Halasi kun nähtiin, mun tyyppiä eli pitkä ja raamikas mies 🙂  Avasi oven ja tarjosi kahvitkin, hyvät tavat muutenkin.  On mua muutaman vuoden vanhempi, asuu naapurikaupungissa, ei lapsia, ei vaimoa. Juteltiin muutama tunti, mies kyseli tosi paljon asioita ja oli paljon yhteistä. Sovittiin toisista treffeistä ja sitten se juttu vaan jatkui ja jatkui. Toivottavasti jatkuu samoin toisillakin treffeillä.

Mä näen tosi harvoin unia. Viime yönä heräsin ja katsoin kelloa, se oli 4.00. Kun heräsin, niin ahdisti olla yksin ja oli jotenkin niin kylmä. Näin unta, että olin tämän miehen luona ja laitoimme yhdessä aamupalaa, oli niin kotoista ja helppoa. Uni oli jotenkin tosi realistinen ja selkeästi viestii, että lämpö ja läheisyys olis enemmän kuin tervetulleita ja sinkkuelämä vosi painua jonnekin tosi, tosi kauas..

Mutta huomiseen on lyhyt matka, nyt kunnon unille, että on pirteänä huomisilla treffeillä 🙂