Tiedän olevani vaikea.

Niin tiedän. Niin tietää myös hän. Ihan itse kertoi- kysymättä. Ihan kuin en olisi arvannut.
Ei kuulemma ole tahallaan. Ei kai kukaan. Lotto-mies.
Ajattelin jo, että tämä on loppu- ehkä oli vain joku lakko-viikko. Nyt jo normaalia viestittelyä ja tapaamisen odottamista. Mitäköhän tästä vielä tulee? Harmaita hiuksia? Monta…
tai sitten Toni Niemisen sanoin: Erosi taas- ei onnistuttu

http://www.someecards.com/usercards/viewcard/MjAxMy0xMTE5NTNiMjcxODdhMGM2

Voihan kettu…

Lueskelin kommentteja edelliseen postaukseeni. Jos jotain niin yritän oppia virheistäni tulevaisuudessa. Heidi kommentista tuli kyllä niin kotoisa olo 🙂

”Yleensä nämä miesten epämääräiset ”ehdotukset” tarkoittaa kutsua. Miksei voi kysyä haluaisitko sinä lähteä sinne/tänne eikä tuossa muodossa menetkö konserttiin, maihin, bileisiin jne? Ei me tyhmät naiset tajuta kun vasta jälkikäteen! Ajattelen, että mies vain juttelee niitä näitä.”

Olisipa oikeasti niin hienoa tietää mitä tuo Kalle ajattelee… Miettiikö hänkin ryssineensä homman, koska en ilmestynyt paikalle?  Vai huomasikohan hän edes koko iltana, etten ollut enää paikalla?

Koska tunnen itseni täydeksi aasiksi tällä hetkellä, on vaikeaa kuvitella hetkeä kun tapaan hänet seuraavan kerran. Käyttäytyykö hän kuin mitään ei olisi tapahtunut? Sitäkin enemmän mietin, että onkohan tässä tapahtunut jokin peruuttamaton erhe?

Näinkö se nyt on? Kuva: Facebook-ryhmä Pirpana

Emma hei, tänne mennään!

http://www.huvilaharka.fi/cafe-huvila.html

Löysin meille loistavan paikan, missä käydään kesällä!
Horoskooppipuisto on ainutlaatuinen elämyksellinen ja vuorovaikutuksellinen retki.  Horoskooppipuiston etapeista, käydään noi ainakin!
2. Rakkauden luontopolku: Selvitä, mistä rakkaus alkaa
3. Parisuhdeplaza: Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta

Pääsylippuun listataan henkilökohtaiset Venus-, Mars- ja kuumerkkisi syntymäpäivämääräsi mukaan ja puiston opastaulut sekä horoskooppihuoneet syventävät erilaisten elämänalueidesi tarkasteluun: rakkaus ja parisuhde, arki ja erilaiset tarpeet, koti ja sisustaminen sekä työ ja vapaa-aika. ( kait tuolla on Sinkuillekin jotain vinkkiä, että MITEN sen parisuhteen löytää?) Tervetuloa Rakkauden Luontopolulle, matkalle itseesi!
Lisätietoa: Horoskooppipuisto

Ja jos ei muuta, niin toi kahvila näyttää hirmu kivalta! Googlaa Somero, niiden sivuilla sanotaan: Juttu tääl onnistuu! Hei wau! Mä voin olla kuski, alle 2h kestää reissu 🙂

Miten ymmärtää miehiä – lyhyt oppimäärä, 2. tunti

Olen taas hämmästellyt sitä kuinka erilaisia miehet ja naiset ovat. Miten miehiä oikeasti tulisi tulkita? Menee hutiin turhan usein… Järjestettäiskös työväenopistossa alkeiskurssia aiheesta? Pitää tutkailla.

Parin viime viikon saldo on kasa ohareita ja muutama outo hetki. Ja kyseessä kolme eri miestä.

Emma: Tarvitsisin apua verhotangon kiinnittämiseen, en itse ylety.
Mies: Joo, mä voisin kyllä tulla auttamaan. Ensi viikolla varmaan onnistuu.
Emman tulkinta: Kivaa, ensi viikolla päästään tästä ongelmasta.
Todellisuus: Mies ei ”ehdikään”, parista kyselystä huolimatta. Miksi mies suostuu ja joka kerta sanoo haluavansa tulla auttamaan? Verhotanko on yhä sohvan alla. Toinen mies ja sama käytös. Onko tämä siis ylivoimainen tehtävä vai mikä?

Mies: Olisi tosi kiva nähdä sua. Sopiiko lauantai-ilta.
Emma: joo, sopii hyvin. Kiva nähdä suakin.

Todellisuus: Puoli tuntia ennen tapaamisesta tulee este. Ex-vaimo kiukkuilee. En pääse, kun köysi on kireä. Tosi pahoillani.
Emman tulkinta: Miehellä ei ole rohkeutta sanoa hanttiin vaimolle (liekö ex nyt tai tulevassakaan). Ketuttaa ja isosti.

Emma: Mä voisin tulla hakemaan mun tavarat sun luota.
Toni: Joo, huomenna käy.

Emman tulkinta: Huomenna voin hakea mun tavarat.
Todellisuus: Kolmet oharit viikon sisällä. Toni unohti, että oli sovittu tapaaminen. Joka kerta. Kolmansien oharien jälkeen pyydän häntä tuomaan tavarat. Ei onnistu. No, lopulta hän soittaa olevansa alaovellani auton kanssa odottamassa. Kyydissä istuu ainakin 15v. minua nuorempi nainen. Hänet on tarkoitus jättää matkalla omaan kotiinsa. Ensimmäisissä liikennevaloissa nuori nainen nousee yllättäen ulos ja ilmoittaa ”Mä kävelen tästä”. En tiedä mitä tapahtui, ehdimme sanoa vain Moi. Kun olen saanut tavarani, Toni toteaa, että ”tuothan sä nämä ensi talveksikin säilöön?”. Sanoin ettei tarvitse, koska aion muuttaa, pitää kai alkaa etsiä uutta asuntoa toden teolla… Ja kun viimeksi tapasimme.

Ymmärtämykseni oli myös linnunradan laitamilla siinä kolmen maissa lauantaiyönä, kun puhelin soi. Nuori mies, jota aikanaan tapailin. Koska tiesin hänen olevan Kuusamossa viikonlopun, niin mahtoi olla tosi tärkeää asiaa?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miltä tuntuu treffien jälkeen?

Kun treffejä odottaa, niin aina myös ”pienenä” haaveena on, että olisi ihan mieletön tyyppi tai edes tosi hauskaa.  Ja, että se olisi Elämän mies tai edes lähellä. Kaikesta huolimatta kuitenkin koittaa pitää jalat maassa, mutta silti odottaa parasta :)Ainakin nettitreffeissä ovat odotukset erilaiset kuin vaikka ravintolassa jo tavatusta miehestä. Nettitreffiä, kun ei ole nähnyt livenä aiemmin.

Heti treffien jälkeen voi olla usein fiilis, että ok, kiva ja nähdään toiste. Tai sitten on ihan että WAU ja miettii, että kumpa miehestä kuulisi vielä. Tai sitten on se yleisin: ei tuu kesää. Kun aikaa kuluu treffeistä vaikka muutama päivä, niin asioita miettii eri lailla kuin heti treffien jälkeen. Onko sittenkään fiilistä, että haluaa vielä tavata? Onko vastapuoli samaa mieltä? Odottaako se, että musta kuuluu? Pitäiskö mun laittaa viestiä/soittaa, jos hänestä ei kuulu? No tämä on kai se ensi viikon haaste näiden treffien jälkeen.

Toisaalta, jos tarvii edes miettiä, että haluaako tavata niin peli on aika selvä. Ja jos oikeasti haluaa tavata, niin sille toiseen on kyllä yhteydessä.. Vai miten se menikään: Miehet ovat Marsista ja Naiset Venuksesta eli ei aina ihan ymmärretä toistemme ajatusmaailmaa..

Näin nainen ylireagoi

Niin, naisethan tunnetusti ylireagoivat. Näköjään minäkin aina välillä. Ja jälkikäteen hiipii pieni häpeä. Mietin jo, tunnustanko edes älyttömyyttäni. Nyt ajatellen ylireagoineeni, muutama päivä sitten ainoastaan reagoin.

Olin siis yötä Tonin luona. En siis ole päässyt eroon hänestä. Eikä hän minusta. Aamulla heräsin ennen häntä ja menin vessaan. Löysin lattialta huulipunan. No niin, eipä tarvinnut arvailla onko kuvioissa muitakin naisia. Tai näin minä asian tulkitsin. Kiukuissani kiskaisin vaatteet ylleni ja suuntasin kohti kotia. Nyt riitti.

Parin tunnin päästä sain viestin Tonilta, hän ihmetteli miksi olin lähtenyt niin aikaisin. Päätin rehellisyyden nimissä kertoa suoraan miksi. Huulipunalle löytyi selitys, kotibileet paria iltaa ennen meidän kohtaamistamme. Hän ei kuulemma edes tiennyt tarkalleen kenen se oli. Uskoin häntä, sillä hän oikeasti hermostui.

Eihän minulla ole syytä tai vielä vähemmän oikeutta vetää herneitä nenuun tuollaisesta. Me emme seurustele. Hän on vapaa tekemään mitä haluaa, kuten minäkin. Tämän episodin tuloksena hermostutin hänet, kiukuttelin itselleni ja usealle kaverille. Ei mitään järkeä. Ja opin taas, että tunteiden hallitseminen on vaikea laji. Tunteet ja järki eivät kulje käsi kädessä minun kohdallani. Hillitse sitten itsesi, kun alkaa yksinkertaisesti ketuttaa ja paljon.

Olemme yhä tekemisissä. Opin myös sen, että rehellisyys on hyvästä. Muuten tuo mies ehkä miettisi vieläkin mikä minulle tuli. Tai ei ehkä miettisi minua enää ollenkaan. Jatkan matkaa ja mietin miten olen onnistunut ajautumaan tällaiseen suhteeseen?