Matalalennosta mahalaskuihin ja senttimetrimies

Heilan päivityksen yhteydessä, joku tuli maininneeksi, että kokemukset jakoon. No, tässä niitä nyt sitten on. Vuoden 2017 kootut.

Vartissa vaihtoon

Keväinen viikonloppu. Lähdimme ystävieni kanssa baariin perjantai-iltana. En pahemmin enää jaksa käydä, mutta välillä pitää aktivoitua. Eli lurexit ylle ja menoksi. Meitä oli iso joukko daameja ja tosi hauska fiilis.

Kerrankin törmäsin söpöön mieheen. Jännällä tavalla vielä. Hänen ystävänsä tuli juttelemaan kanssani, kertoen miehen kiinnostuksesta. No, miksen voisi jutella hetken hänen kanssaan. Wingman voi joskus siis toimia. Tämä tarina johti nopeasti pussailun kautta minun luokseni, mies oli Ruotsista ja hänellä oli jaettu hotellihuone kaverin kanssa.

Aamulla hän kovasti kyseli mitä aion tehdä illalla. Olin sopinut jo ruokailusta kaverien kanssa, joten sovimme treffeistä sen jälkeen. Jes, ajattelin. Ei Ruotsiin nyt niin pitkä matka ole, jos tästä vaikka jotain romanssia syntyisi. Eipä ole Tukholmassa käyty. Kun nimittäin saavuin noille treffeille (okei hiukan, muttei paljon, myöhässä) niin mies pussaili toista naista kyseisessä baarissa. Et se siitä ja sen pituudesta, poistuin kotiin. Enpä ole moisen tylyä käytöstä kokenutkaan aiemmin. Karrikoidusti sanoen, vartissa vaihtoon!

Uups, I did it… And never again

Ystäväni Marjan kanssa Mummotunneliin. Hänen kanssaan ei vauhtia puutu, oli muuten sairaan hauska ilta. Marja bongasi samoin tein itselleen sopivan miehen. Näpsäkkänä ystävänä hän onnistui limittämään miehen työkaverin minun seuraani. Tällä kertaa siis minulla oli wingwoman. Päädyimme sitten yhteisymmärryksessä minun luokseni yöksi. Aamulla sitten nieleskelin kyllä todella pitkään tyhjää, kun mies sivumennen totesi olevansa 23 vuotta. Uusi päätös, ei enää yhtään 90-luvulla syntynyttä ja ainakin vähemmän skumppaa. ”Mullahan voisi helposti olla tuon ikäinen poika” -fiilis, se riittää muuten kerran koettuna.

Asuntokauppias

Olin ottanut hiukan enemmän vauhtia elämääni ja Pori Jazzeilla tapasin erään kiinteistövälittäjän. Baarissa hänetkin. Kun olin tunnin verran pussaillut hänen kanssaan kadulla baarin sulkeutumisen jälkeen, selvisi todella tuore avoero. Pieni lapsi, pitkä välimatka (asuu Lappeenrannassa) ja sitten tämä ikäkysymys. Mies oli viettänyt kolmekymppisiään helmikuussa. Muutaman viikon viestittely, pari kertaa tavattiin ja sitten homma hyytyi miehen puolelta. Turhan haastava yhtälö oli tämäkin. Tällä kertaa kuitenkin todella kiva ja kunnollinen mies, propsit siitä.

Senttimetrimies

Kaverini, tuo edellä mainittu Marja, sai vannotettua minulle, että Tinderiä kannattaa vielä kerran kokeilla. One shot, ajattelin.

Aloin kirjoitella parin miehen kanssa ja toinen heistä jäi viestittelemään pidemmäksi aikaa. Tämä siis alkoi jo keväällä ja kesti monta kuukautta. Tapaaminen ei onnistunut, aikataulut eivät menneet yhteen. Vihdoin syksyllä saimme sovittua treffit.

Keskustelu kulki suurin piirtein näin:

Mies: valitse vaan jokin kiva paikka

Emma: Mennäänkö Kaivariin kävelylle?

Mies: Valitse joku paikka, jossa meistä kumpikaan ei ole käynyt?

E: Tuota, kun en tiedä missä olet käynyt.

Mies: Koeta nyt keksiä jotain.

Ehdottelen kaikenlaista, aina on jotain miksi paikka ei käy.

Mies: Tuu sitten mun luokse

E: Sä oot kyllä ennen käynyt siellä…

Mies: Okei, mä sit haluun, että molemmilla on yhtä pitkä matka sinne paikkaan jonka valitset. Siis kotoa mitattuna.

E: Voitko sitten ehdottaa jotain itse?

Mies: Mun mielestä tässä pitää olla tasa-arvo. Oota hetki.

E: *jaiks* miettii pitäisikö edes lähteä…

Mies: Lähetän sulle kuvan kartasta ja osoitteen.

E: Hetken hiljaisuus ja ajatelma: *Tsiisus, kaveri on mitannu kartasta viivottimella yhtä monta senttiä. Missä helvetissä tämä oikein on?*

E: No ok, nähdään siellä.

Nähtiin joo, paikassa joka oli metsän reunassa oleva umpikuja. Pelko oli vahvin tunne ennen miehen saapumista. Ei muita ihmisiä, ei kahvilaa, ei kauppaa, ei mitään auki olevaa. Pikainen kävely, mies oli stalkannut aivan kaiken minusta netistä verotietoja myöten. Hän kertoi sen itse. Emme olleet sen jälkeen yhteydessä. Kerroin tarinan eräälle tutulle miehelle. Ainoa kommentti: et kai sä nyt oikeesti tuollaisten viestien jälkeen mennyt sinne treffeille? No, ens kerralla en mee.

 

 

 

 

Mainokset

Heila Matchmaking kokemuksia

Aika pitkä tovi vierähti, että sain kutsun Heilan haastatteluun. Olin jo osittain ehtinyt ajatella tämän olevan menneen talven lumia. Ilmoittauduin siis jo kesällä, silloin kun postasin tänne Heilasta. Mutta viime viikolla siis Pandoran lipas aukesi ja poikkesin haastattelussa.

Hieman toki skeptisyys nosti päätään, kun jo haastattelukutsussa luki:

”Emme voi vielä tässä vaiheessa luvata, että treffikumppani löytyy Heilasta, mutta nyt olemme kuitenkin jo askeleen edempänä! 

Tapaamisen myötä saat 6 kk jäsenyyden Heilaan. Jäsenyyden aikana saatamme lähettää sinulle treffiehdotuksia, jos palveluun ilmoittautuu sinulle sopivalta vaikuttavia kumppaniehdokkaita.” 

Suora tulkintani oli: ei ole luvassa miestä, vaan jonotuspaikka. Mahdollisuus. 49 euron hintaan. Ilman tyytyväisyystakuuta, kuten eräs ystäväni asian ilmaisi kuullessaan tästä.

Itse haastattelu oli Espoossa ja otin töistä ylityövapaata iltapäiväksi. HIukan jännitti, mutta tein päätöksen yrittää olla rento ja rehellinen. Miten muuten voisin aidosti kertoa sen mitä toivon löytäväni. VIime viikolla näin somessa kuvan jostain seminaarista nimittäin ja sen pohjalta päätin tämän. Mitä ihmiset sanovat ja mitä oikeasti haluavat?

Keskustelimme avoimesti ja rennosti psykologin kanssa vajaan tunnin. Käytiin läpi aiempia suhteita, toiveita tulevasta suhteesta ja kumppanista. Vaikka asiaa on todellakin pohdittu itse ja ystävien kanssa, niin välillä tuntui ettei vastausta löydy helpolla. Hämmentävää.

Itse olen haastattelun suhteen tyytyväisin mielin puolen vuoden jonossa. Oli hyvä olla suora ja rehellinen. Jos se ei tuota tulosta, niin minkäs teet. Ehkä lohduttavinta oli huomata, että joku muukin allekirjoittaa todella huonon tuurini miesten suhteen. Ja kyllä se on tehnyt minusta hieman skeptisen eikä se ole ihme. Ja siis edes ehtinyt kertoa tästä lähes katastrofaalisesta deittailuyritysten kehästä viimeisen parin vuoden aikana. Viimeisimmät mahalaskut ovat jääneet täälläkin postamaatta. Ehkäpä joku päivä, kun ei ole muutakaan tekemistä…

Ja Heilassa on yhä reipas naisten enemmistö. MIEHET, AKTIVOITUKAA NYT IHMEESSÄ!

Joskus kannattaa odottaa?

imageKun ihan hyvä ei riitä ja mikään ei tunnu miltään, kun on ennemmin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Sammakoita oli suudeltu urakalla ja prinssi oli totaalisen hukassa. Muutama pitkän linjan sinkku oli löysi kumppanin ja mietin, että ihmeitähän voi toki tapahtua.

Sitten on se yksi Tinder-klik joka muuttii koko elämän. Luotin intuitioon ( okei, en luottanut, mutta…)  ja annoin mennä. Tämä suhde alkoi vahvasti, ekat treffit todella kesti, eikä ne tavallaan ole loppuneetkaan. Töissä tosin tarvitsee välillä käydä. En ole ikinä tajunnut, että suhde voi olla näin helppo ja silti kaikki toimia niin hyvin. Ei tarvitse miettiä mitä toinen miettii ja tykkääkö se,  kaikki menee niin helposti ja luonnostaan.Voin todella sanoa, että tätä kannatti odottaa. Vannoutunut vanhapiika, kohtasi unelmiensa miehen. Sen pituinen se.

Helluntai meni – heila puuttuu?

Blogivuosien saatossa monesti mietimme Raisan ja muutaman muunkin sinkkukaverin kanssa sitä, miksei Suomessa ole matchmaking -palvelua. Jenkeissä näitä on vaikka kuinka monta, omansa jokaiselle genrelle jopa. Jos nyt jäät miettimään asiaa, niin esimerkkinä voin mainita Rikkaiden Deittipalvelun, joka on ainakin aiemmin näkynyt suomalaisillakin tv-kanavilla.

Olitpa miljonääri tai jotain muuta, niin nyt näyttää olevan tarjolla myös pääkaupunkiseudulla Suomessa ihka oikea matchmaking -firma eli Heila Matchmaking. Löysin tämän eräästä luottolähteestäni. Koska ei ollut aprillipäivä, klikkailin sivuille ja tutkailin asiaa lisää. Vaikuttaa ihan oikeasti lupaavalta. Joskus kannattaa siis työpäivän kesken hetki vetää henkeä ja keskittyä iltapäivälehtien tutkailuun. Tiedä mitä sitä löytää.

Olisikohan jopa niin, että minäkin jumiutunut vanhapiika saisin itsestäni tuon verran irti. Hei, 240 euroa on aika peanuts, jos sillä saisi elämänsä prinssin. Tai edes hyvät treffit. Iso ehkä tälle.

Veikkaan tosin tarjolla olevan 638 fiksua, kaunista ja liikunnallista naista yhtä miestä kohden. Vink, vink, heitänkin siis haasteen kaikille sinkkumiehille ja niitä tunteville. Olkaa nyt kilttejä ja pelastakaa meidät yhä etsivät sinkkunaiset, saatatte tehdä elämänne parhaan teon. Täällä jos jossain ollaan tosissaan (ainakin luulen niin) eikä etsitä pikatoimituksella irtoseksiä käymättä baarissa. Lainaus on miespuolisen ystäväni kuvaus. Hän haaveilee siitä, että Tinder olisi ollut olemassa hänen sinkkuaikoinaan…
Heila Matchmaking, jos vaikka onnistais

Ja bonusvinkki, jos se telkkari on sulle THE vaihtoehto niin Bachelor tulee taas ja haku on päällä!

 

 

Miehet on katoavaisia

Moni muukin ehkä on törmännyt tähän ilmiöön. Yhtäkkiä lupaava suhde tai suhteen poikanen kariutuu, kun mies haihtuu kuin ilmaan. Ei vastauksia viesteihin, soittoihin tai muihin kontaktiyrityksiin. Arvon naiset, emme ole yksin. Näitä käy muillekin ja blogista löydät pari vaihtoehtoista viestipohjaa näihin tarpeisiin…

Sinkkuelämän kuuluisa ero post it. Kuva elle.com

P.S. Yhä sinkku, jatkan muutaman mahalaskun kautta kohti kesää 🙂

Meitä ei ole unohdettu :)

imageKävin pitkästä aikaa katsomassa blogia tänään. Onneksi istuin tukevasti tuolilla. Vaikka blogissa ei mitään tapahdu, niin kävijöitä riittää. 600 000 lukukertaa on ylittynyt. Ihan hurja määrä!

Kävin myös lukemassa noita meidän blogissa olevia blogeja. Pari taitaa olla aktiivisia ( up to date ja sitten Henriikan blogi). Ehkä muut ovat pariutuneet tai löytäneet elämän 🙂 Ja saa toki kertoa, jos on suositella hyviä sinkkublogeja.
Ei mulla muuta. Kevättä odottaen

 

Happy Pancake -katsaus vol. 2

Nyt alan oivaltaa miksi Happy Pancake ei toiminut minulle. Se on mitä ilmeisimmin profiloitu toisen kierroksen osallistujille. Haussa siis eronneet, jo perheelliset yksilöt. Tiivistetysti:

Ihanteellinen deittikumppani olisi sivuston kävijöiden keskuudessa 36-vuotias, kahden lapsen äiti. Tiivistettynä eniten etsitty naispuolinen kumppani olisi ”Lumikki Mikkelistä”, sivusto kertoo.

Seuraavat seikat olivat keskimääräistä kiinnostavammassa profiilissa:

Hiukset: Tummatsnow-white-1724893_640

Silmät: Vihertävät

Vartalo: Normaali

Siviilisääty: Eronnut

Lapsia: Kyllä, kaksi

Lemmikki: Kissa

Harrastukset: Pyöräily, soittaminen ja laulaminen, luonto ja retkeily, voimistelu, eläimet, seurapelit

Mitä muuta paljastui? Ja miten asiat ovat E-Kontaktissa, siitä lisää http://www.iltalehti.fi/pinnalla/201701112200052216_iq.shtml

Loppukiri

Aina on pakko testata, kun kuulee, että jokin on jollain toiminut. Eli ei kun kirjautumaan Happy Pancake -sivustolle. Kaverin kaveri kun oli tavannut ihan täydellisen miehen siellä.

Sivuhuomautus: informaatiokatko, kaverin kaveri olikin löytänyt miehen Facebookista. Ei HP:sta.

Oh damn, mutta sisällä ollaan. Ja hetken ajattelin pysyä. Mikä onkaan saldo? Tämä siis oli se paikka, josta kehuttiin löytyvän fiksuja ja koulutettuja suomalaisia miehiä. Laitoin toivekumppanin ominaisuuksiksi iän, asuinläänin, pituuden ja suhdestatuksen vapaa.

  1. Sivustolla on miehiä. Olen saanut noin 50 viestiä. Ja toistakymmentä flirttiä. Ja monen monta treffipyyntöä, lähes kaikki ensimmäisissä viesteissä.
  2. Ovatko he koulutettuja? Vaikea sanoa, miehet eivät vaivaudu täyttämään tietoja itsestään. ”Ei valittu” kertoo kyllä riittävästi… Kai?
  3. Kaikki voi lähettää viestejä kaikille – ou jee! Vähän kuin olisi bingossa. Minun ruudukkoni ei täsmää voittonumeroihin. Ei vaaka- eikä pystyrivissä.
  4. Oi Google translator – suokaa mulle nyt jo armoa. ”How are u kaunotar?” Ja näitä tuli monta, harmi etten etsi kielikurssia vaan miestä.
  5. ”En…

View original post 40 more words