Final countdown: Loppukirin viimeinen mies

Eilen tuli kommentti: Mitä sille loppukirin viimeiselle miehelle tapahtui?

Nähtiin eilen iltasella sovitusti. Odotin koko viikon tapaamista ja koitin kuitenkin olla jalat maassa. Mietin vaatteita ja pyörin peilin edessä illansuussa. Nähdessä halattiin ja mentiin syömään ja sen jälkeen istuskelemaan muutamalle. Kuuden tunnin jälkeen juteltiin, että mitäs nyt? Mitkä ovat fiilikset puolin ja toisin?

Niin… Meillä oli aika hiljaista ja välillä jopa jotenkin kiusallisen hiljaista syödessä. Kerroinkin, että se oli musta outoa, kun emme vielä tunne toisiamme ja luulisi, että olisi paljon juteltevaa ja kiinnostusta tutustua toiseen. Kaikki keskustelun avaukseni jotenkin kuolivat yhteen vastauslauseeseen. Mies ei paljoa kysellyt. Juttelu ei jotenkaan mennyt luontevasti eteenpäin. Siinä sitten hiljaa nökötimme. Mietin, että mitä mies miettii? Ei ehkä kehtaa sanoa, että voisi jatkaa matkaa…
Ei hiljaisuudessa mitään pahaa, mutta kun tämä ei ole myöskään ”tuijotan sinua silmiin ja näen himon ja sinä näet sen omistani”- mies. Mitäpä siinä sitten? Totesimme, että oli kiva kuitenkin nähdä toiste ja tässä se nähtiin, ettei meistä ole pariksi. Jos mies asuisi lähempänä, voisin miettiä että näkisimme vielä ja tekisimme jotain yhdessä. Nyt kun on vielä pitkä välimatka, niin ihan turhaan lähteä vähän väkisin vääntämään. Eiköhän kumpikin löydä lähempääkin sen ok- tyypin.

Mutta vitsit oli kiva kävellä miehen kanssa käsi kädessä ja tuntea toisen lämpö. Enpä edes muista, koska niin olisi viimeksi tapahtunut? Muuta meidän välillä ei sitten tapahtunutkaan.
Onneksi ei sovittu, että olisi mun luona yötä, oli varannut hotellin. Toisaalta yhdessä puuhailu vaikka ruokaa laittaessa ja rennommassa ympäristössä olo olisi voinut olla paljon parempi vaihtoehto.

Vastaus kommenttiin: No se pakkasi laukkunsa ja on varmaan juuri matkalla kohti kotia. Sen pituinen se.
Fiilis:  Ketutus. Miksi ei voi onnistua? Rakastua ensisilmäyksellä tai edes vähitellen? Tai olla edes hauskaa?
Tänään to do-listalla: Ainakin parin tunnin juoksulenkki ( hmmm. mähän kävin sen yhden miehen kanssa muutamaan otteeseen juoksemassa, pitäisköhän pyytää sitä joskus lenkille?)

Ps. Sain perjantaina treffikutsun yhdeltä mieheltä. Tutustuttu Tinderissä ja ollaan fb-kamuja. Kävin tsekkaamassa sen kuvat. Kuvissa reilu vuosi sitten oli tosi onnellisena yhden naisen kanssa, kuvia oli monta. Mä katsoin kuvia ja totesin, että mies ei olisi mun kanssa noin onnellinen. En edes tiedä, miksi niin mietin? Mutta kun lauantai oli mielessä, niin vastasin kutsuun kiitos ei

Mikähän juttu tää on?

Mulla on hassu tilanne. Olen tavannut yhden miehen blogin kautta ja hän lukee tätä blogia. Sanoin tänään, etten voi kirjoittaa tänne mitään tästä tapailusta, kun kuitenkin luet. Sanoi, että kirjoita vaan. Ok, tehdään sitten niin 🙂

Mies on sama, josta kerran kirjoittelinkin.
Nähtiin ekaa kertaa ehkä kolme viikkoa sitten. En yhtään tiennyt mitä odottaa tai olihan minulla tietty mielikuva. Yllätyin ja hämmennyin ihan täysin, mies oli ihan jotain muuta mitä olin odottanut- positiivisesti.  Käytiin kahvilla ja juteltiin, molemmat olivat jotenkin tosi jäykkiä. En tiedä mitä mies etsii tai haluaa tai oikeastaan missä mielessä treffit edes olivat. Ajattelin, että miehestä ei kyllä kuulu enää.

Toisin kävi, ei mennyt kuin varmaan puoli tuntia treffeistä, kun jo tuli viestiä. Nähtiin toisen kerran ja käytiin juoksemassa. Mies oli freesin näköinen ja nyt oli ihan eri fiiliskin- paljon rennompi kaikin tavoin, kummatkin taisivat olla tietyllä tavalla enemmän omassa elementissään. Kävin juoksun jälkeen vielä miehen luona juomassa lasin vettä. Nyt huomasin, että mua vastapäätä istuu mies 🙂 Ollaan nähnyt monta kertaa ja käyty toistemme luona. Viimeksi nähty tänään.

Jos olisin vaikka Tinderin kautta tavannut miehen noin monta kertaa, niin tietäisin että on kyllä kiinnostunut minusta ja minä hänestä. Mietin tapaileeko mies vain naapurin tyttöä ja kiva käydä vaikka lenkillä vai ajatteleeko jotain muutakin? Mutta en viitsi kysyä, koska silloin joutuisin itsekin vastaamaan. Toisaalta tietty kehon kieli ja käytös kertoo paljon tai se, että kumpikin viettää lauantai-illan omassa kodissaan. Tai se, että kumpikin tulkitsee toista ihan väärin. Miehen kanssa on kiva jutella ja parantaa maailmaa ja monta asiaa tekee kuitenkin mieluummin toisen kanssa kuin on yksin kotona. Miksi siis edes pohtia, antaa asioiden mennä niin kuin menee tai olla menemättä?

Tässä tapailussa on jänniä juttuja, kuten asumme parin kilometrin päässä toisistamme. Olisimme jopa voineet tavata lähikaupassa tai tulla lenkillä vastaan:)  Ainakin sen olen oppinut, että kannattaa tavata toistekin, fiilis voi olla ihan erilainen kuin ekalla kerralla! Ja jos saan tuosta miehestä lenkkikaverin, niin sekin on jo paljon.

Ihana ilta, yö ja aamu

Olin vuoden alussa treffeillä yhden miehen kanssa. Viestiteltiin jotain treffien jälkeen, mutta jotenkin se jäi. No pari viikkoa sitten mies soitti minulle vahingossa. Vähän samaa kuin Emma kertoi; mies ja uusi puhelin… Juteltiin ja jäin miettimään: Pitäisikö nähdä?

Kului pari viikkoa ja mies tuli vastaan Tinderissä. Olen siellä exille, tutuille ja aikaisimmille matcheille kaikille laittanut ei. Nyt laitoin, että joo. Matchihan sieltä tuli. Mies laittoi viestiä ja laitoin kanssa. Lauantaina laittoi viestiä: Hirveä halipula. Vastasin, sitä on liikkeellä. Ja juuri tällä viikolla oli parin kaverin kanssa viestitellyt, että hajoan tähän sinkkuuteen, kun hellyys ja läheisyys muuten kuin koirien kanssa puuttuu. No putsasin kalenterin illan kohdalta  (sorry) , tein pikasiivouksen ja halikaveri saapui.

Olin tehnyt selväksi pelisäännöt: ei rakastelua. Muuten en oikein tiennyt mitä odottaa? Ei mennyt kauaa, kun olin sohvalla sen kainalossa ja mies suuteli kaulaani. WAU. Kemia melkein rätisi ilmassa. Sohvalla meni monen monta tuntia puhuttiin, pussattiin, siliteltiin toisiamme. Mies on tosi fiksu ja tuli paljon uusia asioita esille. Mies sanoi, että ihanaa, kun ei ole kiire minnekään. Musiikkia korvilleni. Mies sanoi aika pian: Haluan herätä sun vierestä aamulla. En voinut vastustaa. Menimme nukkumaan ja monen tunnin hellyyden jälkeen oli ihana nukahtaa toisen kainaloon. Sitä ennen mies sanoi: haluan nukkua seuraavankin yön sun vieressä.  Aamulla heräsin melkein samasta paikasta. Mietin, että olin nukkunut tosi sikeästi, vaikka vieressä oli ihan vieras mies. Lotto- miehen kanssa yöt olivat aina tosi unettomia. Jatkoimme juttelua lusikka-asennossa ja oli ihan taivaallinen olo. Vein koirat ulos ja palasin miehen viereen. Söimme myöhäisen aamupalan, juttelimme. Mies lähti ja palaa illalla. Enää ei ole sääntöjä.

Hassu fiilis, miten tää näin meni? Ja hassua miettiä, miten tämä mahtaa jatkua? En sitä sen enempää mieti, mutta läheisyys oli kuin lottovoitto. Ja miten se tulikin juuri, kun sitä enite

Mennäänkö syömään?

Kuva: demi.fi

Kysyi mies. Vastasin, että mennään vain.
Mies laittoi paikka- ja aikaehdotuksen.
Suostuin kutsuun ilomielin. Olimme nähneet vasta kerran ja kiva tavata ja jutella rauhassa.

Pääsimme ravintolaan ja istuimme pöytään.
Tarjoilija kysyi: Mitä saisi olla juotavaksi.
Sanoin: Lasi viiniä kiitos.
Mies sanoi: Otetaanko pullo puoliksi?
Vastasin, että otetaan vaan.
Mies sanoi tarjoilijalle: Onko teillä jotain halpaa viinipulloa? Meinasin tipahtaa tuolilta ja tarjoilijan ilme oli aika metka.
Sanoi että meillä on toi talonviini 30 ja joku toinen 26e.
No talon viini kävi. Niin, multa ei kysytty että haluanko pullon halpaa viiniä puoliksi?

Mietin, että otan vain pääruoan. Miehellä selkeästi rahapulaa, kun halusi halvan viininkin. Tilasimme ruoat, juttelimme ja oli ihan kivaa. Jälkiruoalle sanoin kiitos ei, kuten mieskin. Mies pyysi laskun, kun pari tuntia oli mennyt. Tarjoilija toi laskun ja mies sanoi: Maksetaanko puoliksi? Tarjoilija loi taas osaaottavan katseen minuun ja sanoi, että tasan puoliksi? Katsoin, että mun ruoka olla euron enemmän ja sanoin miehelle. Nauraen sanoi: ei se niin tarkkaa ole. Tarjoilija naurahti myös, ei ehkä ihan aidosti.

Lähdimme ravintolasta. Halasi ja lähti toiseen suuntaan. Mies ei edes saattanut minua juna-asemalle. Heippa vaan sullekin.

Kun joku kutsuu syömään, niin oletan myös että minut on kutsuttu syömään ja jos en edes itse saa valita millaista viiniä, niin mies myös maksaa.  Tarina on tosi, emme ole nähneet näiden treffien jälkeen. Ei johtunut vain käytöksestä, vaan oli jotenkin jäykkää ja ei kemiat ihan kohdanneet.
Ps. Juon usein talon viiniä, ei siinä mitään 🙂

Onnellisuuden päivän treffit

Tällä viikolla on juhlittu tasa-arvoa ja onnellisuutta. Ei yhtään huonoja aiheita juhlia ja juhlistaa. Onnellisuuden päivästä: ”onnellisuus on kuitenkin ihmiskunnan keskeisimpiä pyrkimyksiä!” Kyllä.

Toivon, että mun avain onnellisuuden lisäämiseen tapahtuu tämän illan treffien kautta. Potentiaali mies! Hassua, että muistuttaa mun ensimmäistä poikaystävää.

Tällä viikolla treffejä ja treffikutsuja onkin riittänyt vaikka muille jakaa. Siksi blogissa ollut niin hiljaista, kerron lisää kun vauhti hiljenee

Olipas ikävä läheisyyttä

http://pixabay.com/fi/rakkaus-syd%C3%A4n-suukko-hertta-163690/

Eilen innoissani teinkin pikapostauksen. Mies tuli, nappasi isoon halaukseen. Mun sisällä myllersivät monenlaiset tunteet. Miten tämä voi tuntua niin tutulta ja miten mun joka solu janoaa tuon miehen kosketusta?Ihan kuin olisi ollut kauan erossa ja kohtaa uudelleen?

Välillä piti vähän ottaa irtiottoa, että sai katsekontaktin. Ne viileän vihreät silmät, tuntuu että näkevät suoraan pääni sisään. Sanoin jossain vaiheessa, että jääthän tänne. Oli fiilis, että miehestä ei voi päästää irti.  Eikä hän oikein irti päästänytkään, ennenkuin aamulla lähti töihin.

Seuraavaksi näemme ensi viikolla, näin toivon ainakin. Siihen on pitkä aika, onneksi on se puhelin keksitty. Tuon miehen kanssa kun haluaa muutakin kuin tekstitellä. Ja toivottavasti pitkään. Tämä mies ei tuo ruusuja kun tulee kylään, riittää ja tekee vaikutuksen ihan muutenkin.