Avainsana-arkisto: mistä löytää mies

Miksi tavis ei kelpaa?

Luin aamulla iltalehden artikkelin, jossa kolmekymppinen mies haluaa löytää kumppanin ja saada perheen. Kaikki ” vaatimukset” täyttyvät hänen kohdallaan eli mitä naiset haluavat: ”Urheilullinen mies, jolla on vakaa taloudellinen tilanne, ystäviä ja korkeakoulutus. ”

Jutussa on ihan samoja asioita miehen suusta, mitä olemme Emman ja ystävien kanssa pohtineet

  • mikseivät perhe-elämästä kiinnostuneet ihmiset kohtaa toisiaan?
  • Miksi etsitään koko ajan jotain parempaa?
  • Kaikki haluavat extreme-elämää, vaikka me halutaan vaan ihan tavallista elämää.

    Olispa niin kuin meidän vanhemmilla nuorena: lavatanssit, siellä oman ja naapurikylän nuoret. Yhdessä tanssitaan ja kemia loksahtaa. Kaikki tuntee kaikki ja samalla kumppani on osa ystävä-tuttavapiiriä.

    Koko juttu luettavissa 

 

Deittipalvelu Match by K?

Hei,

 

Kun viestintä ei toimiKertokaa, jos jollakin kokemuksia tästä paikasta? Nettisivuilla ei ole mitään kokemuksia tai lukuja. On aika uusi yritys, käsittääkseni kaksi nuorta naista vetää palvelua?

Nyt siellä on 5e hintaan pre-match, jossa voi katsoa onko palvelussa omiin kriteereihin sopivaa kumppania. Jos kyllä, niin saa vastauksen meiliin. Se mitä sitten tapahtuu on iso? Hyvin saavat tällä rekisteriinsä tietoa ihmisistä. Mutta sitä ennen ihmisten pitää löytää ko yritys. Epätoivoiset sinkkunaisethan löytävät kaikkea muuta paitsi sen miehen, mutta miten miehet löytäisivät tuon yrityksen?

Ilmeisesti tämän jälkeen alkaa seuraava maksuvaihe: ”Palvelumme on kuukausimaksuton, maksat ainoastaan toteutuneista treffeistä 25 e. Treffien osapuolet saavat toistensa yhteystiedot, mikäli molemmat ovat treffeihin valmiit.”
Kukapa ei maksaisi 25e treffeistä, jos matchaa sitä mitä hakee? Itse voisin maksaa. Eri asia sitten on, onko toinen vaikka vastannut rehellisti ja match ei olekaan match? Tinderihän on aika ”sika säkissä”- touhua.

Aiemmin oli Heila -palvelu eli vastaava. Se ei osannut markkinoida itseään tai sitten sen aika ei vain ollut vielä kypsä sen palveluille. Tinder taitaa nykyään keskittyä vain panoseuran hakuun, joten uudet palvelut ovat tervetulleita. Toivotan onnea Match By K:lle!

Ps. Ai niin, Tinderistä löytyi yksi timantti. Katsotaan miten etenee vai eteneekö..

 

 

 

 

Heila Matchmaking lopettaa

Ilmeisesti Suomi ei vielä ollut kypsä tällaiselle palvelulle tai toisilleen sopivat ihmiset eivät vain löytäneet tätä. Koska täällä blogissa aika moni lueskelee yhä palveluun liittyviä postauksia, niin päätin jakaa sähköpostitse saamani tiedon.

”Matchmaking-palvelumme on ollut avoinna reilun vuoden. Tavoitteemme ja toiveemme alusta asti on ollut auttaa suomalaisia löytämään parisuhteita, joilla olisi hyvät mahdollisuudet menestyä. Palvelumme on herättänyt kiinnostusta ja myös kiitosta.

Olemme erittäin pahoillamme joutuessamme kertomaan, että matchmaking-palvelumme tulee elokuun aikana ainakin tältä erää tiensä päähän. Palvelukonseptiin on liittynyt tiettyjä haasteita, joita olemme pyrkineet parhaamme mukaan ratkomaan. On valitettavaa, että joudumme jättämään palvelun ainakin toistaiseksi tauolle.”

Ei siis elämäni miestä tai edes heilaa tuota kautta minulle. Sitä onko joku muu löytänyt toisen puoliskon täältä, en tiedä…

 

Matalalennosta mahalaskuihin ja senttimetrimies

Heilan päivityksen yhteydessä, joku tuli maininneeksi, että kokemukset jakoon. No, tässä niitä nyt sitten on. Vuoden 2017 kootut.

Vartissa vaihtoon

Keväinen viikonloppu. Lähdimme ystävieni kanssa baariin perjantai-iltana. En pahemmin enää jaksa käydä, mutta välillä pitää aktivoitua. Eli lurexit ylle ja menoksi. Meitä oli iso joukko daameja ja tosi hauska fiilis.

Kerrankin törmäsin söpöön mieheen. Jännällä tavalla vielä. Hänen ystävänsä tuli juttelemaan kanssani, kertoen miehen kiinnostuksesta. No, miksen voisi jutella hetken hänen kanssaan. Wingman voi joskus siis toimia. Tämä tarina johti nopeasti pussailun kautta minun luokseni, mies oli Ruotsista ja hänellä oli jaettu hotellihuone kaverin kanssa.

Aamulla hän kovasti kyseli mitä aion tehdä illalla. Olin sopinut jo ruokailusta kaverien kanssa, joten sovimme treffeistä sen jälkeen. Jes, ajattelin. Ei Ruotsiin nyt niin pitkä matka ole, jos tästä vaikka jotain romanssia syntyisi. Eipä ole Tukholmassa käyty. Kun nimittäin saavuin noille treffeille (okei hiukan, muttei paljon, myöhässä) niin mies pussaili toista naista kyseisessä baarissa. Et se siitä ja sen pituudesta, poistuin kotiin. Enpä ole moisen tylyä käytöstä kokenutkaan aiemmin. Karrikoidusti sanoen, vartissa vaihtoon!

Uups, I did it… And never again

Ystäväni Marjan kanssa Mummotunneliin. Hänen kanssaan ei vauhtia puutu, oli muuten sairaan hauska ilta. Marja bongasi samoin tein itselleen sopivan miehen. Näpsäkkänä ystävänä hän onnistui limittämään miehen työkaverin minun seuraani. Tällä kertaa siis minulla oli wingwoman. Päädyimme sitten yhteisymmärryksessä minun luokseni yöksi. Aamulla sitten nieleskelin kyllä todella pitkään tyhjää, kun mies sivumennen totesi olevansa 23 vuotta. Uusi päätös, ei enää yhtään 90-luvulla syntynyttä ja ainakin vähemmän skumppaa. ”Mullahan voisi helposti olla tuon ikäinen poika” -fiilis, se riittää muuten kerran koettuna.

Asuntokauppias

Olin ottanut hiukan enemmän vauhtia elämääni ja Pori Jazzeilla tapasin erään kiinteistövälittäjän. Baarissa hänetkin. Kun olin tunnin verran pussaillut hänen kanssaan kadulla baarin sulkeutumisen jälkeen, selvisi todella tuore avoero. Pieni lapsi, pitkä välimatka (asuu Lappeenrannassa) ja sitten tämä ikäkysymys. Mies oli viettänyt kolmekymppisiään helmikuussa. Muutaman viikon viestittely, pari kertaa tavattiin ja sitten homma hyytyi miehen puolelta. Turhan haastava yhtälö oli tämäkin. Tällä kertaa kuitenkin todella kiva ja kunnollinen mies, propsit siitä.

Senttimetrimies

Kaverini, tuo edellä mainittu Marja, sai vannotettua minulle, että Tinderiä kannattaa vielä kerran kokeilla. One shot, ajattelin.

Aloin kirjoitella parin miehen kanssa ja toinen heistä jäi viestittelemään pidemmäksi aikaa. Tämä siis alkoi jo keväällä ja kesti monta kuukautta. Tapaaminen ei onnistunut, aikataulut eivät menneet yhteen. Vihdoin syksyllä saimme sovittua treffit.

Keskustelu kulki suurin piirtein näin:

Mies: valitse vaan jokin kiva paikka

Emma: Mennäänkö Kaivariin kävelylle?

Mies: Valitse joku paikka, jossa meistä kumpikaan ei ole käynyt?

E: Tuota, kun en tiedä missä olet käynyt.

Mies: Koeta nyt keksiä jotain.

Ehdottelen kaikenlaista, aina on jotain miksi paikka ei käy.

Mies: Tuu sitten mun luokse

E: Sä oot kyllä ennen käynyt siellä…

Mies: Okei, mä sit haluun, että molemmilla on yhtä pitkä matka sinne paikkaan jonka valitset. Siis kotoa mitattuna.

E: Voitko sitten ehdottaa jotain itse?

Mies: Mun mielestä tässä pitää olla tasa-arvo. Oota hetki.

E: *jaiks* miettii pitäisikö edes lähteä…

Mies: Lähetän sulle kuvan kartasta ja osoitteen.

E: Hetken hiljaisuus ja ajatelma: *Tsiisus, kaveri on mitannu kartasta viivottimella yhtä monta senttiä. Missä helvetissä tämä oikein on?*

E: No ok, nähdään siellä.

Nähtiin joo, paikassa joka oli metsän reunassa oleva umpikuja. Pelko oli vahvin tunne ennen miehen saapumista. Ei muita ihmisiä, ei kahvilaa, ei kauppaa, ei mitään auki olevaa. Pikainen kävely, mies oli stalkannut aivan kaiken minusta netistä verotietoja myöten. Hän kertoi sen itse. Emme olleet sen jälkeen yhteydessä. Kerroin tarinan eräälle tutulle miehelle. Ainoa kommentti: et kai sä nyt oikeesti tuollaisten viestien jälkeen mennyt sinne treffeille? No, ens kerralla en mee.

 

 

 

 

Helluntai meni – heila puuttuu?

Blogivuosien saatossa monesti mietimme Raisan ja muutaman muunkin sinkkukaverin kanssa sitä, miksei Suomessa ole matchmaking -palvelua. Jenkeissä näitä on vaikka kuinka monta, omansa jokaiselle genrelle jopa. Jos nyt jäät miettimään asiaa, niin esimerkkinä voin mainita Rikkaiden Deittipalvelun, joka on ainakin aiemmin näkynyt suomalaisillakin tv-kanavilla.

Olitpa miljonääri tai jotain muuta, niin nyt näyttää olevan tarjolla myös pääkaupunkiseudulla Suomessa ihka oikea matchmaking -firma eli Heila Matchmaking. Löysin tämän eräästä luottolähteestäni. Koska ei ollut aprillipäivä, klikkailin sivuille ja tutkailin asiaa lisää. Vaikuttaa ihan oikeasti lupaavalta. Joskus kannattaa siis työpäivän kesken hetki vetää henkeä ja keskittyä iltapäivälehtien tutkailuun. Tiedä mitä sitä löytää.

Olisikohan jopa niin, että minäkin jumiutunut vanhapiika saisin itsestäni tuon verran irti. Hei, 240 euroa on aika peanuts, jos sillä saisi elämänsä prinssin. Tai edes hyvät treffit. Iso ehkä tälle.

Veikkaan tosin tarjolla olevan 638 fiksua, kaunista ja liikunnallista naista yhtä miestä kohden. Vink, vink, heitänkin siis haasteen kaikille sinkkumiehille ja niitä tunteville. Olkaa nyt kilttejä ja pelastakaa meidät yhä etsivät sinkkunaiset, saatatte tehdä elämänne parhaan teon. Täällä jos jossain ollaan tosissaan (ainakin luulen niin) eikä etsitä pikatoimituksella irtoseksiä käymättä baarissa. Lainaus on miespuolisen ystäväni kuvaus. Hän haaveilee siitä, että Tinder olisi ollut olemassa hänen sinkkuaikoinaan…
Heila Matchmaking, jos vaikka onnistais

Ja bonusvinkki, jos se telkkari on sulle THE vaihtoehto niin Bachelor tulee taas ja haku on päällä!

 

 

Happy Pancake -katsaus vol. 2

Nyt alan oivaltaa miksi Happy Pancake ei toiminut minulle. Se on mitä ilmeisimmin profiloitu toisen kierroksen osallistujille. Haussa siis eronneet, jo perheelliset yksilöt. Tiivistetysti:

Ihanteellinen deittikumppani olisi sivuston kävijöiden keskuudessa 36-vuotias, kahden lapsen äiti. Tiivistettynä eniten etsitty naispuolinen kumppani olisi ”Lumikki Mikkelistä”, sivusto kertoo.

Seuraavat seikat olivat keskimääräistä kiinnostavammassa profiilissa:

Hiukset: Tummatsnow-white-1724893_640

Silmät: Vihertävät

Vartalo: Normaali

Siviilisääty: Eronnut

Lapsia: Kyllä, kaksi

Lemmikki: Kissa

Harrastukset: Pyöräily, soittaminen ja laulaminen, luonto ja retkeily, voimistelu, eläimet, seurapelit

Mitä muuta paljastui? Ja miten asiat ovat E-Kontaktissa, siitä lisää http://www.iltalehti.fi/pinnalla/201701112200052216_iq.shtml

Loppukiri

Aina on pakko testata, kun kuulee, että jokin on jollain toiminut. Eli ei kun kirjautumaan Happy Pancake -sivustolle. Kaverin kaveri kun oli tavannut ihan täydellisen miehen siellä.

Sivuhuomautus: informaatiokatko, kaverin kaveri olikin löytänyt miehen Facebookista. Ei HP:sta.

Oh damn, mutta sisällä ollaan. Ja hetken ajattelin pysyä. Mikä onkaan saldo? Tämä siis oli se paikka, josta kehuttiin löytyvän fiksuja ja koulutettuja suomalaisia miehiä. Laitoin toivekumppanin ominaisuuksiksi iän, asuinläänin, pituuden ja suhdestatuksen vapaa.

  1. Sivustolla on miehiä. Olen saanut noin 50 viestiä. Ja toistakymmentä flirttiä. Ja monen monta treffipyyntöä, lähes kaikki ensimmäisissä viesteissä.
  2. Ovatko he koulutettuja? Vaikea sanoa, miehet eivät vaivaudu täyttämään tietoja itsestään. ”Ei valittu” kertoo kyllä riittävästi… Kai?
  3. Kaikki voi lähettää viestejä kaikille – ou jee! Vähän kuin olisi bingossa. Minun ruudukkoni ei täsmää voittonumeroihin. Ei vaaka- eikä pystyrivissä.
  4. Oi Google translator – suokaa mulle nyt jo armoa. ”How are u kaunotar?” Ja näitä tuli monta, harmi etten etsi kielikurssia vaan miestä.
  5. ”En…

View original post 40 more words