Matalalennosta mahalaskuihin ja senttimetrimies

Heilan päivityksen yhteydessä, joku tuli maininneeksi, että kokemukset jakoon. No, tässä niitä nyt sitten on. Vuoden 2017 kootut.

Vartissa vaihtoon

Keväinen viikonloppu. Lähdimme ystävieni kanssa baariin perjantai-iltana. En pahemmin enää jaksa käydä, mutta välillä pitää aktivoitua. Eli lurexit ylle ja menoksi. Meitä oli iso joukko daameja ja tosi hauska fiilis.

Kerrankin törmäsin söpöön mieheen. Jännällä tavalla vielä. Hänen ystävänsä tuli juttelemaan kanssani, kertoen miehen kiinnostuksesta. No, miksen voisi jutella hetken hänen kanssaan. Wingman voi joskus siis toimia. Tämä tarina johti nopeasti pussailun kautta minun luokseni, mies oli Ruotsista ja hänellä oli jaettu hotellihuone kaverin kanssa.

Aamulla hän kovasti kyseli mitä aion tehdä illalla. Olin sopinut jo ruokailusta kaverien kanssa, joten sovimme treffeistä sen jälkeen. Jes, ajattelin. Ei Ruotsiin nyt niin pitkä matka ole, jos tästä vaikka jotain romanssia syntyisi. Eipä ole Tukholmassa käyty. Kun nimittäin saavuin noille treffeille (okei hiukan, muttei paljon, myöhässä) niin mies pussaili toista naista kyseisessä baarissa. Et se siitä ja sen pituudesta, poistuin kotiin. Enpä ole moisen tylyä käytöstä kokenutkaan aiemmin. Karrikoidusti sanoen, vartissa vaihtoon!

Uups, I did it… And never again

Ystäväni Marjan kanssa Mummotunneliin. Hänen kanssaan ei vauhtia puutu, oli muuten sairaan hauska ilta. Marja bongasi samoin tein itselleen sopivan miehen. Näpsäkkänä ystävänä hän onnistui limittämään miehen työkaverin minun seuraani. Tällä kertaa siis minulla oli wingwoman. Päädyimme sitten yhteisymmärryksessä minun luokseni yöksi. Aamulla sitten nieleskelin kyllä todella pitkään tyhjää, kun mies sivumennen totesi olevansa 23 vuotta. Uusi päätös, ei enää yhtään 90-luvulla syntynyttä ja ainakin vähemmän skumppaa. ”Mullahan voisi helposti olla tuon ikäinen poika” -fiilis, se riittää muuten kerran koettuna.

Asuntokauppias

Olin ottanut hiukan enemmän vauhtia elämääni ja Pori Jazzeilla tapasin erään kiinteistövälittäjän. Baarissa hänetkin. Kun olin tunnin verran pussaillut hänen kanssaan kadulla baarin sulkeutumisen jälkeen, selvisi todella tuore avoero. Pieni lapsi, pitkä välimatka (asuu Lappeenrannassa) ja sitten tämä ikäkysymys. Mies oli viettänyt kolmekymppisiään helmikuussa. Muutaman viikon viestittely, pari kertaa tavattiin ja sitten homma hyytyi miehen puolelta. Turhan haastava yhtälö oli tämäkin. Tällä kertaa kuitenkin todella kiva ja kunnollinen mies, propsit siitä.

Senttimetrimies

Kaverini, tuo edellä mainittu Marja, sai vannotettua minulle, että Tinderiä kannattaa vielä kerran kokeilla. One shot, ajattelin.

Aloin kirjoitella parin miehen kanssa ja toinen heistä jäi viestittelemään pidemmäksi aikaa. Tämä siis alkoi jo keväällä ja kesti monta kuukautta. Tapaaminen ei onnistunut, aikataulut eivät menneet yhteen. Vihdoin syksyllä saimme sovittua treffit.

Keskustelu kulki suurin piirtein näin:

Mies: valitse vaan jokin kiva paikka

Emma: Mennäänkö Kaivariin kävelylle?

Mies: Valitse joku paikka, jossa meistä kumpikaan ei ole käynyt?

E: Tuota, kun en tiedä missä olet käynyt.

Mies: Koeta nyt keksiä jotain.

Ehdottelen kaikenlaista, aina on jotain miksi paikka ei käy.

Mies: Tuu sitten mun luokse

E: Sä oot kyllä ennen käynyt siellä…

Mies: Okei, mä sit haluun, että molemmilla on yhtä pitkä matka sinne paikkaan jonka valitset. Siis kotoa mitattuna.

E: Voitko sitten ehdottaa jotain itse?

Mies: Mun mielestä tässä pitää olla tasa-arvo. Oota hetki.

E: *jaiks* miettii pitäisikö edes lähteä…

Mies: Lähetän sulle kuvan kartasta ja osoitteen.

E: Hetken hiljaisuus ja ajatelma: *Tsiisus, kaveri on mitannu kartasta viivottimella yhtä monta senttiä. Missä helvetissä tämä oikein on?*

E: No ok, nähdään siellä.

Nähtiin joo, paikassa joka oli metsän reunassa oleva umpikuja. Pelko oli vahvin tunne ennen miehen saapumista. Ei muita ihmisiä, ei kahvilaa, ei kauppaa, ei mitään auki olevaa. Pikainen kävely, mies oli stalkannut aivan kaiken minusta netistä verotietoja myöten. Hän kertoi sen itse. Emme olleet sen jälkeen yhteydessä. Kerroin tarinan eräälle tutulle miehelle. Ainoa kommentti: et kai sä nyt oikeesti tuollaisten viestien jälkeen mennyt sinne treffeille? No, ens kerralla en mee.

 

 

 

 

Nelikymppinen nainen deittailee

Osui ja upposi, kun luin tämän. Minulla ei ole takana avioeroa eikä niitä hartaasti toivomiani lapsia, mutta niitä lukuunottamatta olisin voinut kirjoittaa tuon tekstin. Olemme ehkä kirjoittajan kanssa jopa kohdanneet samoja miehiä, niin noita parikymppisiä kuin anaali-miehenkin.

Nyt aionkin sitten jäädä kotiin ja odottaa, että joku ystävällisesti järjestää minulle miehen. Toivossahan on hyvä elää vai mitä?

 

 

 

Ensimmäinen treffi-ilmoitus on täällä

Nyt se on tässä. Meidän eka treffi-ilmoitus. Tarjolla mies naiselle. Toivotaan, että natsaa. Ja jos joku muukin innostuu, niin laitelkaahan postia ja me ryhdytään ”parittajiksi”.

 

Niin Tinderissä

Tai sitten ei. Aika lyhyellä jänteellä voin taas todeta,että ehkä tää ei oo mun laji, sittenkään. Kyllä mä nuo muutamat treffit ajattelin käydä, mutta sitten voinen todeta, että irtosi tuosta sentään parit ärhäkät naurut 🙂

Ehdotus ensitreffeiksi: ”Kun nähdään haluan tulla kotiisi ja katsoa kun peset ikkunoita. En veloita siitä mitään.”

Viesti: ”Tarvitsen tosi kuuman naisen, normaalisti mulle ei riitä kolme naista yhdessä illassa.”

Lisäksi voitaneen todeta:

• paidaton kuva = mies etsii vain seksisuhdetta
• Tinder on ei-rajoittunut ja tarjoaa myös naisia naisille, vaikket asetuksissa niin säätäisikään. Miten olisi Maija 37v.? Kiitosta vaan, mutta ei nyt ihan.
• Km-rajat ovat mitä sattuu, 20 km:n säteellä saa mätsättyjä miehiä ympäri Suomen ja ulkomailtakin

”Oon ollut Tinderissä lyhyen aikaa, mutta tositarkoituksella etsin naista nettipalstoilla”, kertoi yksi miehistä. Tämä ehkä tiivistää tunnelmia. Parin tunnin swiippailulla sain nelisenkymmentä matchia, ehkä 5/6 valitsemistani miehistä oli matcheja. Miehet taitaa tosiaan painaa sydäntä lähes kaikille naisille…

Mutta katsotaan nyt. Yksi ystävistäni on muuttamassa yhteen Tinderistä löytämänsä miehen kanssa. Kai siellä voi piillä aarteitakin.

 

Mies ja nettideittailun häpeä

Pari viikkoa sitten täällä blogissa oli kiivastahtinen keskustelu siitä saako netissä hieman hioa kauniimmaksi omaa kuvaansa. Vähän veivata pituutta tai ikää. Suurin osa oli sitä mieltä, että ei ole hyvä huijata. Rehellisyys maan perii.

Tapasin kavereitani ja puhuimme yllätys, yllätys miehistä. Ja tietysti siitä mistä heitä voisi löytää. Minna oli juuri tavannut miehen. No netistä tietysti. Mies ei ”oikeasti” ollut nettideittailija vaan onnistunut jotenkin urkkimaan Minnan tiedot nähtyään hänet selaillessaan Suomi24 -palstaa. Ihan vaan siis vahingossa. Mies ei halunnut kirjautua, kun ei halua nettideittailla…

Petra oli taas tavannut baarissa miehen, joka kertoi, ettei nettideittaile ollenkaan. Ja pääsi treffeille. Miten kävikään? Petra näytti miehen kuvaa Sofialle. Kas kas, Sofia oli edellisenä päivänä kirjoitellut saman miehen kanssa Tinderissä.

Minäkin olen joskus tavannut miehen, jolle nettideittailu oli nounou. Raisahan sitten tietysti oli bongannut saman miehen nettipalstalta ja Tinderistä. Kunnon tuplavedättäjä. Mikä tämä juttu oikein on? Miehet selkeästi häpeävät olevansa netissä. Vinkkinä miehille, naisten mielestä suurempi häpeä on valheiden kertominen.

Jos miehet ette vielä tienneet, niin naiset puhuvat avoimesti näistä jutuista. Kuvia näytetään ahkerasti. Nettideittailun piiri on kohtuullisen pieni eli todennäköisesti kirjoittelet jossain vaiheessa toisilleen tuttujen naisten kanssa. Otapa se lakki nöyrästi kouraan ensi kerralla ja tunnusta. Haluan löytää naisen ja olen valmis kokeilemaan erilaisia keinoja. Ehkä se hiukan kirpaisee, muttei tapa kuitenkaan.

Raisan vuosi

Mietin tuossa viime vuotta ja luin vuoden 2013 kuulumiseni. Vuoden 2013 kuulumisista voinkin suoraan kopioida alun: ”Mennyt vuosi oli melko vaihteleva kera ylä- ja alamäkien. Sama työpaikka ja asunto ja lemmikit on edelleen, muu onkin ollut vaihtuvaa.. Miehiä on tullut ja mennyt, jotain sentään tapahtui ja yritystä ainakin oli.”
ja lopun: ”Sekä yhden  viikon aikana minuun yhteydessä olleet neljä exää, joista Emma ihmetteli, että miten sä tuon teet?”

Vuodesta päällimmäisena on mielessä kaksi suhdetta tai toinen oikeastaan alku. Alkoivat aika samoin ja kestokin oli sama. Toinen lähti käyntiin raketin lailla ja päättyi samoin. Toinen lähti alkuun vauhdilla ja vauhti sammui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja vielä hiipui ja hiipui loppua kohti ( Lotto-mies). Molempiin taisi mennä reilut kolme kuukautta. Siihen väliin mahtunut treffejä monia, pari hyvää Tinder- tuttavuutta ja edelleen minusta haaveileva ex.

Viime vuonna ennen joulua kirjoittelin vielä mustasta hevosesta. Sellainen on tänäkin vuonna mukana. Tinder-treffit on tulossa vielä tänä vuonna ensi vuonna, miehelle tulikin kiireitä. (Haukotus)

Muuten ei tämä huono vuosi ollut lainkaan, aina ei huomaa iloita niistä oikeasti tärkeistä asioista, jotka on: terveys, oma koti, perhe ja suku, karvakaverit sekä työpaikka ja toki ihanat ystävät. Ilman niitä ei selviä, mutta hyvinhän tässä on ilman miestä selvitty 🙂

Niin, blogattavaa ollut vaikka kuinka, kaikkea ei vaan jaksa kirjoitella tai voikaan. Lupauksia ei ensi vuodella ole, ei ole ylipainoa, en polta etc… Mutta ensi vuodeksi suunnittelen maratonia ( puolikas on jo kalenterissa)  ja siihen treenikamua. Eilen katsoin kahvakuulan jälkeen suihkuun mennessä peiliin ja totesin, että toiset sai joulukiloja, mulla näkyi sixpack ja haba :). Tanssikurssi odottaa ja toivottavasti lavatanssit kesällä. Ensi vuonna olen jouluna kaksi viikkoa auringon alla ja teen aamulenkin rannalla aikaisin aamulla.

Lisäksi horoskooppi lupasi lomaromanssia vuoden vaihteeseen. Mä ja Emma skoolataaan sitä Atlantin valtameren lähettyvillä…