My piece of Sex and the City

Joku täällä toivoi jo päivityksiä, joten tuleman pitää. Helluntai hiihteli ohitse, juuri sille päivälle ei heilaa osunut. Odottelemme siis jonoa juhannuksena 😉

Heila Matchmaking -palvelu

Heila Matchmaking on kärsivällisen valinta, sillä taas muutama viikko sitten tuli viestiä. Jo meilin otsikosta saattoi päätellä treffien olevan vielä jossain aidan vihreämmällä puolella.

”Haluamme painottaa, että kumppaniehdokkaan puute ei johdu siitä, että sinussa olisi jotain vikaa! Parien muodostaminen vaatii, että moni asia loksahtaa kohdalleen puolin ja toisin: molempien ominaisuuksien ja toiveiden pitäisi olla jokseenkin sopivassa tasapainossa. Siksi voi kestää hetken, ennen kuin sopiva ehdokas löytyy.”

Enpä taida tuon varaan järin paljon laskeskella. Eikä niin haittaa, sillä pitkän tauon jälkeen kerrankin törmäsin mieheen, joka kiinnostaisi oikeasti. Mikään ei koskaan kuitenkaan ole niin yksinkertaista, mutta tämä lienee ihan jakamisen arvoinen tarina…

No, kun ei mulla oo muutakaan…

Minulla oli joskus pääsiäisen jälkeen aika hällä väliä meininki yksissä bileissä ja heräsinpä sitten erään vanhan tutun vierestä aamulla. Fiksu ja mukava, joten ajattelin ettei tässä nyt mitään ainakaan menetä. Mies asuu kaukana ja mitään kiihkeää romanssia ei syntynyt. Enemmän sellainen ”ohhoh, kaikkea sitä sattuu” -fiilis, ainakin minulla.

Muutaman viikon päästä mies kyseli kuulumisia ja kertoi tulevansa heti vapun jälkeen työn merkeissä Helsinkiin. Lupasin tavata hänet kyseisen reissun viimeisenä iltana. Katsoin kalenteria ja huomasin, että olen menossa erääseen networking -tapahtumaan juuri samana iltana. No, ehdotin että nähdään hieman myöhemmin illalla ja minä lähden ajoissa pois.

Kun tipahdin sarjaan Sex and the City

Onneksi networkingissä tupa oli täynnä puolituttuja. Ja heidän tuttujaan. Siellä jutustelun keskellä havahduin viettäväni iltaa mukavassa porukassa. Ja vähitellen kahdestaan erään epätodellisen hyvältä vaikuttavan miehen kanssa. Siinäpä sitten katselin kelloa ja kirosin sovittuja treffejä. Kyllä kirveli poistua sieltä (puoli tuntia myöhässä), vaikkakin tuon ihanan miehen yhteystiedot lompakossa. Pääni sisällä kelailen noita kolmea tuntia, kosketuksia ja katseita yhä. Joka päivä. Monta kertaa. Ja niin, ne muut lähti tosiaan jatkoillekin…

Sinkkuelämää -sarjassa tavataan komea lakimies bileissä ja hän ottaa hoitaakseen perintöriitasi. Ei oikeassa elämässä. Vai tavataanko sittenkin ja kirotaan oman elämän ennustamiskyky alimpaan helvettiin siinä 38 000 kertaa? Todennäköisyys tällaiselle on nimittäin tähtitieteellisen pieni. Mutta näköjään mahdollinen. Ainakin, jos sovit tuollaiset ihankiva -treffit samalle illalle.

Etämies aina välillä viestittelee ja haluaisi tavata ensi viikolla. Mietin onko mitään järkeä? Minä kun vaan todella ”realistisesti” haluaisin, että tuo perintöriitä olisi ohi. Lakimies minun ja lopputeksteinä: ”And they lived happily ever after”.

Mikä se jokin on?

Kuulin jokin aika sitten määritelmän tietynlaisesta ihmisestä ihan sattumalta. Aivoissani alkoi raksuttaa… Hei, tuohon on juuri se juttu mikä minut saa miehessä syttymään.

”Ihmisellä pitää olla älyä ja intohimoa asioihin. Se näkyy huikeana palona silmissä. Ja se palo kertoo siitä, että joku on kotona ja valot päällä.”

 

Lyhyesti ja ytimekkäästi. Kauan se kesti kuulla ja havaita. Mutta juuri noin se on. Siksi varmaan olenkin yksin. Tuota silmien paloa näkee äärettömän harvoin. Ehkäpä minulla on osittain samoja ajatuksia sinkkuudesta Sara Siepin kanssa. ”Sara ei aloita seurustelua vain sen takia, ettei tarvitsisi olla yksin. En oikein ymmärrä, että vaihdetaan koko ajan kumppania. – Erotaan ja taas erotaan. En välitä sellaisesta. – Tunteiden on iskettävä kunnolla tulta ennen kuin kaunotar tekee elämässään tilaa seurustelukumppanille. ”

 

Raisan vuosi

Mietin tuossa viime vuotta ja luin vuoden 2013 kuulumiseni. Vuoden 2013 kuulumisista voinkin suoraan kopioida alun: ”Mennyt vuosi oli melko vaihteleva kera ylä- ja alamäkien. Sama työpaikka ja asunto ja lemmikit on edelleen, muu onkin ollut vaihtuvaa.. Miehiä on tullut ja mennyt, jotain sentään tapahtui ja yritystä ainakin oli.”
ja lopun: ”Sekä yhden  viikon aikana minuun yhteydessä olleet neljä exää, joista Emma ihmetteli, että miten sä tuon teet?”

Vuodesta päällimmäisena on mielessä kaksi suhdetta tai toinen oikeastaan alku. Alkoivat aika samoin ja kestokin oli sama. Toinen lähti käyntiin raketin lailla ja päättyi samoin. Toinen lähti alkuun vauhdilla ja vauhti sammui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja vielä hiipui ja hiipui loppua kohti ( Lotto-mies). Molempiin taisi mennä reilut kolme kuukautta. Siihen väliin mahtunut treffejä monia, pari hyvää Tinder- tuttavuutta ja edelleen minusta haaveileva ex.

Viime vuonna ennen joulua kirjoittelin vielä mustasta hevosesta. Sellainen on tänäkin vuonna mukana. Tinder-treffit on tulossa vielä tänä vuonna ensi vuonna, miehelle tulikin kiireitä. (Haukotus)

Muuten ei tämä huono vuosi ollut lainkaan, aina ei huomaa iloita niistä oikeasti tärkeistä asioista, jotka on: terveys, oma koti, perhe ja suku, karvakaverit sekä työpaikka ja toki ihanat ystävät. Ilman niitä ei selviä, mutta hyvinhän tässä on ilman miestä selvitty 🙂

Niin, blogattavaa ollut vaikka kuinka, kaikkea ei vaan jaksa kirjoitella tai voikaan. Lupauksia ei ensi vuodella ole, ei ole ylipainoa, en polta etc… Mutta ensi vuodeksi suunnittelen maratonia ( puolikas on jo kalenterissa)  ja siihen treenikamua. Eilen katsoin kahvakuulan jälkeen suihkuun mennessä peiliin ja totesin, että toiset sai joulukiloja, mulla näkyi sixpack ja haba :). Tanssikurssi odottaa ja toivottavasti lavatanssit kesällä. Ensi vuonna olen jouluna kaksi viikkoa auringon alla ja teen aamulenkin rannalla aikaisin aamulla.

Lisäksi horoskooppi lupasi lomaromanssia vuoden vaihteeseen. Mä ja Emma skoolataaan sitä Atlantin valtameren lähettyvillä…

Pidetään pessimisti piilossa ja iloitaan hetkestä!

Sitä ennen kuitenkin päivän sporttiannos, koirien kanss ulkoilut ja pientä pintasiivousta, vähän perhosia ja monta viestiä..

Illalla taas tapaan seitsemän oikein ja lisänumeron. Aika jännää. Siis vasta toiset treffit, mutta kun ollaan soiteltu ja viestitelty niin paljon, niin tuntuu, että aikaa olisi mennyt enemmänkin. Illaksi on suunnitelma, hyvä sellainen. Toivon myös nukkuvani ensi yön miehen kainalossa tai ainakin siitä herääväni. Siitä haaveiltiin jo yksi ilta, kun molemmat olivat menoss nukkumaan omissa kodeissaan.

Nyt haluan pitää pessimistin piilossa ja iloita hetkestä!

Ihmeitä- onko niitä?

Kuva: Facebook- ryhmästä nimeltä Pirpana

Raisa 38v, Emma pian 39v.
Loppukirin vuosi lähenee loppuaan.
Parasta ennen meni jo, viimeinen käyttöpäivä ei.
Nyt odotetaan kuvan ihmettä.
Ei viikon päästä, ei ensi vuonna vaan vaikka ylihuomenna?

Mistä puolison löytää?
Mihin hänessä ihastuu?
Mistä löytää Sen Oikean?

 ME HALUAMME TODELLAKIN TIETÄÄ!!  Iltasanomissa oli vähän aikaa sitten kysely ja nyt tulokset on julki. Yli 12 000 vastausta saaneen IS:n seksikyselyn mukaan paras paikka löytää puoliso on baari. 25% vastanneista kertoi löytäneensä nykyisen puolisonsa kapakasta. Reilu 20 prosenttia oli tutustunut rakkaaseensa yhteisen ystävän kautta, 10 prosenttia työpaikalla ja seitsemisen prosenttia harrastuksista.

Välikommentti: baarissa on käyty ja sieltä on löytynyt miehiä. Puolisoa ei, kummallekaan. Kunpa tietäis miksi?

Eli me ollaan siis tällä viikolla baarissa, ehkä torstaina, ehkä perjantaina ja ehkä lauantaina. 25% on kuitenkin aika paljon! Ja kunnon treffit olis NIIN jees, ei enää nettitreffejä!

Koko juttu luettavissa täältä ja lue myös kommentit, tää on yksi parhaista:
Niin monet miehet eivät ymmärrä että pahin tapa karkoittaa naiset ympäriltään on katkera tilitys omasta yksinäisyydestä ja naisiin liittyvät älyttömät yleistykset, jotka yleensä päättyvät täysin asianosattomien naisten syyttelyyn. Viimeksimainittua näkyy olevan taas täälläkin. Fiksut naiset pakenevat nopeasti paikalta, jos mies alkaa ruikuttaa ’saamattomuuttaan’, tai lapsellisella tavalla kehuskella saavutuksillaan.

Samanlainen vai erilainen

Kuva: http://www.boostep.fi/parisuhdepeli-p-112358.html

Eilen viestittelin Emmalle, että tuleekohan tästä mitään? Siis case Raisa ja Pasi. Mietin, että ollaanko liian erilaisia ihmisiä? Ja kun tuolla treffiprofiilikin vielä on esillä. Tosin kaveri kurkkasi ja on viimeksi käynyt siellä yli viikko sitten.

Mistä nämä mietteet? Asumme todella eri tavoin, kumpikaan ei varmaan olisi valmis toisen ratkaisuun. Keskitie voisi olla ihan jees. Toisaalta parin viikon jälkeen aika aikaisia mietteitä.

Olen tottunut miehiin, joilla on iso ego. Pasi on sinut itsensä kanssa, mutta egoltaan ihan normaali. Toisaalta tuntuu, että omaa tosi hyvän itsetunnon. Tietää, mikä on eikä tarvitse pörhistellä 🙂

Usein mieheni ovat olleet tosi tavoitteellisia esim. työn suhteen. Pasi tekee töitä sen verran kuin pakko. Hassua että minä olen kerrankin enemmän urasuuntautunut.

Rakastan liikuntaa ja tunnetta, kun sykkeet on melkein maximilla ja tunne treenien jälkeen on taivaallinen. Pasi ei oikein harrasta liikuntaa, vaikka muuta harrastaakin. Ja tuntuu, että pitää ihan hulluna kun hehkutan jotain treeniä.

Se mikä toimii on läheisyys ja kaikki yhdessäolo.  On niin luontevaa ja kivaa. Kummaltakin tuntuu myös löytyvän aikaa, eli halua tapaamiseen. Molemmat tykkäämme liikkua luonnossa ja pidämme eläimistä. Ja haluamme parisuhteen ja toivottavasti vielä taaperoita.

Olin vielä mietteliäs, kun ovikello soi.
Avasin oven ja kun Pasin kohtasin, olivat epäilykset taka-alalla. Se katse ja hymy, halaus ja suudelma ja olin taas niin myytyä naista että! Mietteet katosivat samantien ja tilalle tuli onnellinen hymy,

Tietty erilaisuus on toki hyvää ja kaksi itseni kaltaista ihmistä olisivat kyllä aivan liian räiskyvä ja boheemi pari. Olemme molemmat toisen huomioonottavia ja mukautuvia. Tässä iässä suurimmat kulmat ovat myös hioutuneet. Kumpikin on valmis tekemään töitä, koska haluamme, että tämä onnistuu. Ja  aika vakavia juttuja olemme keskustelleet tämän parin viikon aikana. Toisaalta hyvä jutellakin, miksi jatkaa jos tavoitteet olisivat ihan erilaisia? Ja tosissaan taitaa Pasikin olla. Oli jopa jutellut minusta veljelleen.

Toivon, että saan Pasin mukaan juoksuseuraksi ja itsekin mielelläni lähtisin hänen harrastuksensa pariin. Ehkä sen jälkeen ymmärtäisin vähän enemmän?

Aamulla katsoin meikatessa peiliin. Pasi tuli taakseni ja halasi. Katseemme kohtasi peilin kautta. Se kertoi aika paljon. Harmi, että on työpäivä…Tosin ajatukset ovat kyllä totaalisen muualla..