Kun rautalanka ei riitä

Vuosi ei ole tosiaan startannut omalla kohdallani kovinkaan toivotulla tavalla. Töitä on todella paljon ja miesrintamalla mennään pakkasen puolella. Kuten aiemmin mainitsinkin ikärasismin. Sen jälkeen olen kohdannut yhdet oharit, mies pyysi treffeille ja minä sanoin kyllä. Mies tosin unohti tulla paikalle, joten treffit kestivät noin 20 minuuttia ja vietin ne laatuseurassa yksin. Mitäpä sitä muutakaan lauantai-iltana.

Ja tämä rautalanka-juttu ei liity näihin. Se liittyy mieheen, josta lienen joskus postaillutkin. Hän on tuttujani, mutta ikäeroa meillä on lähemmäs 20 vuotta. Hän opiskeli, kun minä opettelin kävelemään. Hän on nyt toista vuotta vihjaillut minulle yhteisistä lomista (siis lomamatkoista), pyytänyt teatteriin ja halunnut tulla auttamaan Ikea-kalusteiden kanssa. Olen toistuvasti kieltäytynyt kohteliaasti, en halua loukata, sillä hän on ihan mukava tyyppi.

Viime aikoina olen jo vastaillut niin ”tyhmästi”, että alkaa hävettää. Siis siten, etten muka ymmärtäisi vihjettä tai ehdotusta ollenkaan. Esimerkiksi sain viestin:

Mies: ”Olisi kiva lähteä hiihtolomalla Lappiin laskettelemaan porukalla, katselin jo mökkejäkin”

Emma: ”Ai miten mukava idea, siellä on varmaan silloin hyvät ilmatkin, niin teillä on tosi kivaa”

Oikeasti hävettää, erityisesti kun olen nyt siinä 8 kk jatkanut tällaista vastaamista. En vain osaa oikein muutakaan. Viime sunnuntaina tosin sain viestin, joka pistää miettimään asiaa. Postasin Facebookiin siitä, että junan myöhässä oleminen harmitti minua. Hetken kuluttua sain tekstarin:

”Olisipa kiva käydä taas Tahkolla. Ja haluaisin olla sulle tukena nyt, kun odotat sitä junaa.”

Ehkä tuo ois kuulostanut söpöltä, jos mies kiinnostaisi minua. Nyt lähinnä huokailin mietteissäni, hitto mitä liioittelua ja mä nyt mitään tukea puolen tunnin odotukseen tarvii… Ja vastasin, että mulla kun on kuppi kahvia, kaikki on ihan jees.

 

Kiri loppu – seksiä Tinder-treffeillä

Kaksi vuotta ja monta sataa postausta elämästäni. Lopputuloksena ei ikävä kyllä ole prinsessasatujen kaltaista ”Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” -tarinaa. Vaikka ainakin itse ajattelen yrittäneeni kaikkeni. Ehkä se sitten ei riitä, vaan ihmiset kohtaavat kohtalon mukaan, eivät tilauksesta. Ja niin monta juttua mielestä mistä ehkä voisi tulevaisuudessakin postata eli tätä tulee ikävä ja teitä lukijoita.

Kuten kerroin, päätin lähteä lomalle itsekseni. Oma aika on mukavaa, mutta en minä kuitenkaan ole yksin viihtyjä. Valitsin ilmeisesti väärän maan lomailla, sillä ei siellä ainakaan kukaan lähestynyt yksinäistä matkailijaa. Enkä tosiaan kyhjöttänyt hotellihuoneessa vaan liikuin kaupungilla, kävin syömässä ja juomassa, istuskelin puistoissa ja kävelin ympäriinsä. Ai niin, tarjosi sentään eräs ystävällinen nuori mies minulle omenoita junassa.

Koska en viihtynyt yksikseni, päätin ladata Tinderin seurakseni. Siellä on ainakin mahdollisuus treffata ihmisiä. Aiemmin päätin lopettaa kaiken nettideittailun (liekö kuinka mones kerta…), mutta annoin itselleni luvan sortua tuohon, kun kerran olin lomalla ja kaikkea. Riittävän monta swiippausta oikealle ja sain jo useita viestejä. Valitsin toki miehet aika tarkasti. Pari ihan hyvää osui kohdalle.

Tasan seuraavana päivänä kun Loppukiri virallisesti loppui, minulla oli sovitut treffit. Kahdet. Samaksi päiväksi. Hiukan liioittelua, mutta näin nyt kävi. Mutta mitä kävikään treffien kohdalla.

Mies nro 1. Odottelin miestä sovitulla paikalla aamulla. Ei näy ajoissa. Päätin odottaa vielä hetken. Kurkkaanpa Tinderiin, olisiko viestiä. Kas, wifi ei toimi ollenkaan, joten enpä sitten kurkkaa. Odotan vielä hetken. Maan puhuttu kieli ei kuulu osaamiini ja kun vanhempi hampaaton herra alkaa kysellä minulta jotain yritän jokseenkin tulkita asiaa. Hän ilmeisesti haluaa ostaa minulta seksiä. Auts, en ole myynnissä. Kysyy vielä tulenko yöksi takaisin (in very poor English). Treffimies on vartin myöhässä, päätän lähteä shoppailemaan. Pitäköön tunkkinsa.

Myöhemmin sain viestiä, ettei mies ollut löytänyt pyörälle parkkipaikkaa ja oli siksi myöhässä. Sama se, ohi meni.

Mies nro 2. Tulipa vaihdettua kymmenittäin viestejä ennen tapaamista. Näytti niin söpöltä tuo mies. Myönnetään, että hän tuskin oli vaimoa itselleen etsimässä viestien sisällöstä päätellen. Lähdin siis pyynnöstä viinille allasbaariin. Kuuma päivä, viini, uinti ja komea mies. Kuka siihen sanoisi ei?

Kun näin miehen, katsoin vain että wow! Pitkä, hiukan ylipitkä tumma kihara tukka ja huoleton lomasänki. Ruotsalainen urheilutoimittaja, minua 5 vuotta nuorempi. Mies oli vielä mukava, yli puolet treffeistä mietin, että olenkohan koskaan ollut noin söpön miehen kanssa treffeillä. Ehkä olenkin, alkaa hämärtyä vuosien saatossa.

Joimme viiniä ja juttelimme kaikenlaista. Kävimme uimassa ja otimme aurinkoa. Vieri vieressä. Vitsit, että ois kiva matkustaa pariskuntana. Haluan kotiinkin tuollaisen miehen! Lähdimme allasbaarista, kun mies totesi, että ottaa minut mukaan kotiin. Kiepaten minut samalla syliinsä. Tarkoittaen kodilla hotellihuonettaan. Olisi voinut kotiinkin asti… En miettinyt edes kahta sekuntia, nyökkäilin vain nätisti.

Löysin itseni suihkusta miehen kanssa. Ja sen jälkeen puhtaiden valkoisten lakanoiden välistä, nauttien ihanasta miehestä. Hymyilen itsekseni täällä ja miettien, luojan kiitos tuo mies nro 2 ei ollut myöhässä…

Loppukiri loppuu, mutta ehkä vauhti säilyy?

P.S. Tänään IS -jutussa kysellään mitä Tinderistä etsitään. Kuka mitäkin 😉

 

Emma meets Jaska

Hah. Nyt on toteutettu lukijoiden toiveita, nimittäin tapasin blogiamme hartaasti jo pitkään seuranneen ja kommentoineen Jaskan. Sovimme jokin aika sitten tapaamisesta ”miten ymmärtää vastakkaista” -sukupuolta -teemalla. Jaska alunperin oli sitä mieltä, että mun pitäisi mennä miesten-puheiden-tulkinta-kurssille ja tartuin tarjoukseen.

Olipa omituinen fiilis ennen tapaamista. Tapaisin ihmisen, joka tietää parisuhde-elämästäni lähes kaiken viimeisen parin vuoden ajalta. Naureskelin Raisalle lauantaina, että tämähän on kuin menisi ”fanitapaamiseen” 😉

Näimme viime sunnuntaina kaupungilla ja menimme kahville. Jaska oli siististi pukeutunut ja hieman eri näköinen kuin mielikuvissani. Olin ajatellut miehen tummatukkaiseksi ja silmälasipäiseksi. Hiukset olivat keskiruskeat ja lasit puuttuivat.

Juttu sujui mukavasti, mutta kylläpä jotenkin on tietyllä tavalla vaikea puhua niin henkilökohtaisista asioista tavallaan tutulle, mutta silti vieraalle ihmiselle. Kiva tapaaminen joka tapauksessa. Meillä oli muutakin yhteistä, kuten syy miksei kummallakaan ole mikroa kotona. Huvittelimme myös samalla ajatuksella ”fanitapaamisesta”. Jaska totesi, että fillis on kuin tapaisi lukemansa kirjan päähenkilön livenä. Näinhän se varmaan on.

Puhelimme parisen tuntia niitä näitä. Jaska tarjosi kahvit (se ainakin on tässä blogissa tullut selväksi miehille, että naiset arvostavat miehen tarjoamaa juotavaa ensimmäisellä tapaamisella). En voinut vastustaa aiempaan postaukseen liittyvää tsoukkia (jos kiinnostaa, niin lue kommentit) ja vein tuliaisiksi Domina-keksejä. Ihan itse tulostin ja paketoin, lahjan saaja onneksi osasi odottaa ja arvostaa elettäni.

 

 

 

Tinder -treffit vol. 1

Ihmeitä voikin siis tapahtua. Ainakin pieniä sellaisia. Mä nimittäin oikeasti ”pääsin” treffeille asti Tinderin kautta viime tiistaina. Tapasin pari vuotta nuoremman, fiksun ja kivannäköisen miehen.

Kävimme kävelyllä ja juteltiin pari tuntia kaikesta maan ja taivaan välillä. Meillä on paljon samoja harrastuksia. Ja muutama muukin yhteinen juttu. Mutta se kuuluisa kemia jäi puuttumaan. Siis miehen mielestä. Olisin hyvin voinut tavata hänet toiste. Vaikka ajattelinkin samansuuntaisesti kuin hän. Mies kuitenkin oli sitä mieltä, että turha haaskata aikaa. Hänen mielestään kun kemia selviää heti, sitä joko on riittävästi tai sitten ei. Paluu siis lähtöruutuun, jälleen kerran.

Nyt olen saavuttanut lakipisteen kalenterin täyttämisessä. Hyvä kun sain ängetty sinne yhdet treffit. Onneksi juhannusviikolla helpottaa. Toisaalta olen tyytyväinen, minun ei tarvitse olla yksin kotona ja miettiä, että voi kun olisi joku jonka kainaloon käpertyä. Mutta olisipa ihanaa tulla kiireisen päivän tai reissun jälkeen kotiin ja tehdä juuri noin. Ehkä vielä joskus???

 

Halipulahoitoa

Olipas meillä siis aika mahtavaa viime päivinä molemmilla Raisan kanssa. Kuten edellisellä kerralla mainitsinkin, niin vahinkoviestimiehen kanssa tuli sovittua treffit. Ja vielä sellaiset jotka toteutuivat. Mun sohvalla. Aika hyvin hymyilyttää siksi, että seuraavatkin on jo tiedossa.

Jo siis viime keväänä tuli selväksi se, että tuon miehen kanssa on varsin kivaa pussailla. Itse asiassa vielä kivampaa kuin muistinkaan. Hitsit, menee työpäivä ihan harakoille sitä muistellessa… Seuraavaa kertaa myös odotellessa, meidän kun pitäisi nähdä pääsiäisenä.

Räntäsadekaan ei haittaa niin paljon kun voi miettiä tällaisia. Mies pitää vielä tiiviisti viestein yhteyttä, joten kuva ei pääse haihtumaan mielestä hetkeksikään. Nyt mä keskityn haaveilemaan siitä, että voin taas piakkoin kömpiä tuon ihanan ison miehen kainaloon. Annettakoon vielä pieni plussa siitä, että on mua viisi vuotta nuorempi. Kevään paras juttu, mulla on oma leikkikaveri 🙂

 

Tokat treffit

Jes! Pääsin siis toisillekin treffeille tänä vuonna. Siis saman miehen kanssa kahdet treffit. Sovimme menevämme syömään eräänä arki-iltana pari viikkoa sitten. Myönnän hieman olleeni skeptinen, sillä kun mies soitti minulle ehdottaakseen tapaamista, hänellä oli tosi kiire lopettaa puhelu. Katsoakseen televisiosta Ensitreffit Alttarilla.

Näimme kaupungilla. Mies halasi minua, hyvin etäisesti. Ajattelin, että ehkä häntä jännittää tai jotain. Menimme pizzalle ja juttelimme samalla kaikenlaista. Jutustelu oli yhtä helppoa kuin edelliselläkin kerralla.

Noin tunnin päästä tapaamisesta mies totesi, että olisikohan aika lähteä kotiin ja yöpuulle. Katsoin kelloa ja mietin. Ehkä hän menee todella aikaisin nukkumaan. Tai sitten ei. Hän on vaan kyllästynyt.*

Kun erosimme kadun kulmassa, mies totesi ”soitellaan”. Olin ihan varma, ettei hänestä enää kuulu mitään. Eikä ole kuulunut. Puhtaasti naisen vaistolla, mutta eipä tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Laitoin Raisallekin viestiä heti treffien jälkeen, ”Enpä usko että enää nähdään. En takuulla ole ainoa deitti tuon miehen elämässä”.

P.S *Okei myönnetään, miehen käytös ja eleet viittasi mielestäni siihen, että on olemassa joku toinen nainen. Sellainen kiinnostavampi nainen. Ja aikuisten oikeasti ajattelin, että hänellä oli jopa tuplabuukkaus kyseiselle illalle.