Viinirypäleestä rusinaksi

Mä niin olin, että hei voisko tää suhde oikeasti toimia? Siis vihdoin mä olisin varattu?

No ei siis toimi, ei todellakaan.

Mies on tosi kiireinen ( mukamas), sen mielestä viestit on ihan tylsiä. Mä voin laittaa viestin sille aamulla ja se vastaa ehkä illalla tosi vakavaan tyyyliin: aha. Mä taas tykkään kuulla toisesta, siitä että mies ajattelee mua kun viestittelee, intoa ja odotusta että nähdään taas. Niin, ehkä mua ei ehdi ajatella ja toki viestin kirjoittaminenkin vie muutaman sekunnin aikaa. Kun ei ehdi näkemään, niin olisi kiva olla yhteydessä edes muuten. Suhde on kuin viinirypäle, mikä on kuihtunut rusinaksi. En usko, että tätä enää voi millään elvyttelyllä korjata.

Kuulin tosi ikäviä uutisia. Mies oli sohvalla ja menin siihen. Kerroin asian kyyneleet valuen. Ei halannut, ei tukenut. Kysyi vaan jotain. Mä en itke helpolla. Ihmettelin asiaa myöhemmin, sanoin että eikö sulla tule olo, että halaat mua kun näät mun itkevän? Itsellä se olisi aivan normaali reaktio, vaikka vastapuoli ei olisi edes läheinen. No ei siis tullut.

Muutenkin mies tuntuu liian materiaalistiselta, tietyllä tavalla tosi kylmältä ja minäkeskeiseltä. Jännästi asioita tulee esille kun on vähän aikaa tuntenut. Myös mun koirat reagoi miehen läsnäoloon eri tavoin kuin kehenkään muuhun mieheen. Ihmettelen mistä johtuu, vaikka mies suhtautuu niihin ihan ok.

Kun toinen ei anna itsestään sitä tärkeintä eli aikaa, niin mäkin huomaan kylmeneväni. Tunteet kuihtuu kasaan. Mustakin tulee kova, ei ole naurua kun ollaan yhdessä- ei ole fiilis, että onpa ihanaa nähdä. Ei oikein edes huvita nähdä, kuulla miten kiire ja miettii että mä olen sen tärkeyslistan hännillä.

Ajattelin eilen yhtä miestä. Jännää, että se laittoi parin tunnin päästä viestin ja ehdotti että nähdään. Kerroin, että …sort of I have a boyfriend.. Mihin sain vastaukseksi: I can keep the secret. Niin ja Lottomies laittoi jossain vaiheessa viestiä kovastikin, kerroin etten ikinä pettäisi tuota miestä, koska nyt olen löytänyt helmen.

Sinkkuna ei ole kivaa, mutta saa tehdä mitä haluaa, kenen kanssa haluaa ja koska haluaa tai vaan löhötä perjantaina sohvalla ja valita mitä kanavaa katsoo. Ei tarvitse venata, että koska toinen ehtii nähdä. Niin huono parisuhde vs suht tasapainossa oleva sinkkuelämä?
Voihan elämä

Olipa kerran

Nainen ja mies tapasivat.
He olivat molemmat olleet pitkään sinkkuina.
He ihastuivat toisiinsa.
Heillä oli paljon yhteistä.
Mies tapasi naisen koirat.
Koirat ihastuivat mieheen.
Mies ei ihastunut koiriin.
Naisen ihastus loppui.
Miehenkin ihastus taisi loppua.
Sen pituinen se.

Miksi pitää salailla suhteessa?

Tänään esille tullutta, molemmat saivat miettimään, miksi joku voi toimi parisuhteessa niin törkeästi toista kohtaan? Varsinkin, kun toisen kanssa ollut pidempään? Miksi ei asioista voi puhua, olisi varmaan loppujen lopuksi helpompaa? Toki eihän kummastakaan tiedä, mitä toisten elämässä on tapahtunut, mutta silti.

Case 1. ”Jo pidemmän aikaa olin ihmetellyt, mikä miestä vaivasi. Hän oli kadonnut minulta, enkä tiennyt minne tai miksi. Kun tartuin hänen käteensä yöllä, hän kääntyi pois heti kun havahtui siihen, että olin tullut lähelle. Hän ei enää puhunut kauniisti, ei halannut, ei nauranut kanssani, ei suostunut puhumaan. Sitä jatkui pitkään, ja olimme kumpikin onnettomia. Lopulta jätin miehen. Eroa seuraavana päivänä hän vihdoin kertoi minulle, mikä oli vialla… Hän ei ollut halunnut särkeä sydäntäni. Sen sijaan hän oli päättänyt olla niin ilkeä, että minä jättäisin hänet. Se toimi. ”Koko juttu Elämäntilannelapsetttomuudesta luettavissa ja tuon kirjoittajan blogia seurataan meidänkin blogissa

Case 2. ”Lola Wallinkosken aviomies Jarkko Wallinkoski sai tiedon vaimonsa maanantaina jättämästä avioerohakemuksesta Ilta-Sanomilta. Kyllä tämä tieto vetää hiljaiseksi. Asia vaatii sulattelua. Olen aina itse halunnut elää positiivisten kokemusten kautta. Saan hyvistä asioista energiaa. Olemme kuitenkin olleet 13 vuotta yhdessä ja 10-vuotishääpäivä olisi tulossa, Jarkko Wallinkoski kommentoi avioerohakemusta IS:lle. ” Jarkolle jaksamista, kyllä 13v parisuhde olisi saanut kokea inhimillisemman lopun.

Olen kokenut itsekin sen, että jotain on vialla. Kun kysyn, toinen vastaa, että kaikki ookoo, ei mitään huolta. Kun ihmettelen, että ei nyt kaikki todellakaan ole ookoo, niin jossain vaiheessa mies kakistaa totuuden ulos. Aka huijattu olo ja miettii, että miksi ei voinut aiemmin sanoa? Ei kai se toinen tyhmä ole? Kyllä käytöksen muuttumisen kumppanissa huomaa. Harvoin sitä ajattelee heti muutakuin sitä pahinta. Ei mua silti ole textarillä jätetty tai facebookissa. Eikä mulla ole ikinä noin rajua kokemusta ollut kuin kahdelle edellä olevalla.

Vaikea viikko

Viikkoon on taas kuulunut monenlaisia mietteitä. Tuosta pulkkamäki hommasta jo kirjoittelinkin. Sen olen ymmärtänyt jo, että omia lapsia ei tule, mutta mietin erilaisia muita kuvioita. Siihen ei kuulu kidnappaus, vaan lähinnä vapaaehtoistoiminta. Mutta on tässä viikossa muutakin toki.

Ihanalle miehelle oli pakko sanoa, että tämä kyllä tuntuu ihan kaveruudelta. Oli olo, että teen ihan väärin, jos jatkan juttua, kun hänellä oli selkeästi paljon enemmän kiinnostusta. Hän kiitti rehellisestä toiminnasta ja toivotimme toisellemme hyvää jatkoa. Uskon, että kumpikin jatkaa tästä ihan hyvällä mielellä eteenpäin.

Poistin myös deittiprofiilini. En vaan jaksa sitä kirjoittamista ja huomasin, että ei ole edes mielenkiintoa lähteä treffeille. Niille miehille, kenen kanssa oli kirjoittelu kesken kirjoitin siirtyväni tosielämään ja kyllästyneeni nettideittailuun. Niin ja sitten vielä kysytään, kiinnostaisiko testata jotain nettideittipalvelua? Kiitos kovasti, mutta kiitos ei. Mun kiintiö on täynnä tuohon. Tuskin se homma deittialustasta muuttuu? Samat ihmiset ne pyörii joka paikassa. Tosielämä= istun perjantai-iltana yksin kotona…

Exälle, joka edelleen aktiivisesti viestittelee pääosin seksiin liittyen, olen nyt aika selkeästi laittanut, että sulla on uusi daami, keskity häneen. Mennyt on mennyttä ja that’s it.

Muuten viikkoon on kuulunut rentoutumista käsillä tehden, lounasta ystävän kanssa ja vaikka mitä. Ja viikonloppu kokonaan vielä edessä. Huomenna ainakin pitkästä aikaa treenaamaan ja Emman kanssa varmaan nähdään kanssa.

Et näillä miettein perjantai ilta kotona. Tästä sain iloa iltaan, tosi hyvin kirjoitettu ja niin totta! Päädyin surffaileman netissä, kun noi töllön ”Rakas sinusta on tullut pullukka” jne – ohjelmat ei nappaa. Näköjään tulee Kuutamolla leffakin.Nimi sopii elämääni tosi hyvin, aika kuutamolla tässä ollaan. Ja nyt siinä sanotaan: En usko, että on ketään joka rakastaa mua sellaisena kuin olen.

Naapurin Matti haussa

Tähän viikonloppuun on liittynyt todella monenlaisia mietteitä. Tunnun olevan vähän hukassa niiden kanssa. Niin tuntuu olevan yksi mieskin. Valitettavasti nämä kaksi henkilöä eivät mieti toisiaan 😦
Äsken tämä juttu tuli esiin facessa. Lukeeko se jo ajatuksianikin?

”Etsitkö sitä juuri sinulle herra tai rouva Oikeaa? Dumppaatko mukavanoloisen treffikumppanin, koska hän on ainoastaan ”ihan kiva tyyppi”? Ei ehkä kannattaisi. Ainakin, jos on huolissaan ihmisrodun tulevaisuudesta.
Tutkijat perustelevat teoriaansa evoluutiolla. Ihmislajin alkuaikoina elettiin pienissä yhteisöissä, joissa valinnanvaraa oli vähän. Naapurin Matti oli siis kelpuutettava mukisematta, jos mieli itselleen kumppania. Vaikka myöhemmin Matti olisi osoittautunut kelvottomaksi lurjukseksi, jonka jälkeläisetkään eivät ole priimaluokkaa, pariutuminen tällaisen ihmisen kanssa oli parempi vaihtoehto kuin yksin jääminen.
Vaikka nyky-yhteiskunnat ovat muuttuneet luolamiesajoista, sama lainalaisuus pätee edelleen. Lajin säilymisen kannalta on huippuhyvä idea tyytyä siihen ”ihan kivaan tyyppiin”.

Koko juttu täällä

Plussat ja miinus

Luit oikein, toinen monikossa, toinen yksikössä.. Tästä miehestä, pikaista mietintää, ei tärkeysjärjestyksessä

-tietää, mitä elämältä tahtoo
-tykkää hellyydestä ja läheisyydestä
-pitää eläimistä ja lapsista
-perhe tärkeä kuten vanhemmat ja sisarukset
-viihtyy luonnossa
-vanhoista suhteista selvitty
-liikunnallinen
-hyvä työ, mistä tykkää ja tulee omillaan toimeen
-pitkä ja sopusuhtainen
-kohtelias
-toiset huomioonottava
-fiksu
-pitää matkustamisesta, mutta osaa olla kotonakin
-haluaa parisuhteen
-ei ole sarjadeittaaja
-pitää itsestään huolta
-jopa pukeutuu ihan kivasti 🙂
-haluaa sopia jo seuraavat treffit kun edelliset vielä meneillään
– maalaisjärjellä varustettu
– osaa perinteisiä miesten juttuja 🙂
– lähtee mukaan monenlaiseen juttuun
-hyvä keskustelija ja kuuntelija

Ja ne miinukset, mitä mietin on mussa. Eli se kemia. Siihen postaukseen sain monta kommenttia, tosi hyviä.
Kun yllä olevaa listaa katsoo, niin lienee sanomattakin selvää, että ei kannata luovuttaa vielä! Kuva iltiksen testistä…