Kehityskohteeni: miesten ymmärtäminen

Niin. Ihmettelen taas. Olen todennut, että taidan olla sellainen loppuelämäni loppukirillä -nainen. Into on lopahtanut aikaa sitten enkä enää jaksaisi pettyä kertaakaan. Ja sitten taas jostain pyörrän ajatukseni ja huomaan miettiväni, josko kuitenkin…

Raisa jokin aika sitten heittikin minulle, että ”Tää on kyllä molempien kehityskohde: miesten tulkitseminen ja ymmärtäminen OIKEIN”. Haikailemme jälleen tämän aiheen peruskurssille. Ei hemmetti. Ja mistäkö tämä nyt sitten taas pulpahti pinnalle? Siitä, että onnistuin tulkitsemaan erästä miestä ilmeisen päin brinkkalaa. Tai en edes oikein tiedä mitä tässä tapahtui, jos joku teistä osaa selittää, niin ilolla luen kommenttikentistä vinkkejä. Tämä tarina linkittyy aiempaan juttuun, siihen osuuteen, jonka lopussa oli toive yhteisestä tulevaisuudesta. Nyt kun olen tätä pitkähkön tovin miettinyt, niin ajattelin avautua.

Heitin jossain vaiheessa ilmoille, että voisin tarjota joskus hänelle skumpat kiitoksena avusta. Vastaus oli jotain tyyliin ”Ehkä joskus, katellaan. Mun tyttöystävälle tää ei ehkä oikein sovi”. Hautasin koko ajatuksen. Mutta toki ihmettelin, kun tiesin muuta kautta ettei tyttöystävää silloin ollut.

Moni asia viittasi siihen, että häntä saattaisi kiinnostaa. Sitten mies ehdottikin minulle, että käydään syömässä. Olin hämmentynyt, mutta ajattelin, että JEEE! On sen verran hyvä mies nimittäin. Homma venyi erinäisistä syistä (viitaten yhä edelliseen postaukseen), mutta hän muistutteli minua tasaisin väliajoin, etten vaan unohtaisi tätä sovittua tapaamista ja teki selväksi, että hän todella haluaa nähdä minut. Lopulta löytyi sopiva aika tai oikeastaan hän vain ilmoitti ajan minulle. Itsevarmuus on kieltämättä aika seksikästä…

Hän halusi kuulemma yllättää minut ja laittoi vain viestin, että pöytä varattu, nähdään siellä ja siellä ja jatketaan siitä ravintolaan. Naureskelin Raisalle, että ehkei nyt Mäkkäriin mennä, kun on pöytävaraus ja kaikkea. Ravintolan ovella hän totesi: ”Valitsin tämän”. Seisottiin erään hyvin tunnelmallisen ravintolan ovella lähellä Kauppatoria. Olin tosi otettu.

Ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Viinivalikoimaakaan ei voi moittia. Huokaus. Kokonaisuus menee minun silmissäni sarjaan ”Näin todellakin teet vaikutuksen naiseen”. Söimme pitkän kaavan mukaan ja tunnit vierähtivät kuin huomaamatta. Harvoin kukaan on ollut niin kiinnostunut minusta ja elämästäni, wau.

Lähdimme ulos jälkiruokien jälkeen ja jäimme hetkeksi juttelemaan. Halasimme hyvin pitkään ja hän silitteli niskaani. Hän katsoi minua ja totesi, että olisi kiva nähdä uudelleen, silloin kun on sopivan tuulinen ilta. Vastasin joo.

Jäin pohtimaan mihin tuulinen ilta oikein viittasi. Kunnes vihdoin muistin, mistä että olimme paljon keskustelleet leijojen lennätyksestä, jota kumpikin haluaisi kokeilla. Uskaltauduin lopulta viestillä kysymään olinko ehkä aavistanut oikein.

Vastaus tuli ja siinä luki: ”Jännästi mietitty. Ajattelin, että voitais ehkä joskus käydä kahvilla” ja sen perään jotain diibadaabaa pätkät. Vastasin peruskohteliaasti. Vaikka mieli olisi tehnyt kirjoittaa: Jännästi mietitty. Kahvi jäähtyy tosi nopeesti tuulella.

 

 

 

Yksi poikaystävä jouluksi, kiitos!

Siinä yksi toteutumaton toive. Ehkä jaksan taas ensi jouluun mennessä toivoa. Olen ainakin ollut niin kiltti, että mielestäni pukki voisi kuulla toiveeni. Tehtiin me aikanaan toivelistakin, lähetettiin parikin kertaa. Ehkä pukilla vaan on kiire, ettei ole ehtinyt huomioida tämän sinkun joulutoivetta…?

Pikakorjauksen asiaan voisi tehdä pilke silmäkulmassa. Kenelläkään kokemuksia?

Mun tavoitteet ja niiden edistyminen

Alkuvuodesta postailin tämän vuoden tavoitteista.  Eli mitä ajattelin tehdä tänä vuonna ja toiveena tämän loppukirin päättäminen. Vielä ois vähän tehtävää…

– päästä treffeille, mieluusti useille
– Alle 10 treffit, parit oharit. Missä mun mies on?

– antaa enemmän aikaa ystäville ja sosiaaliselle elämälle (ja siis vähemmän läppärille)
– olen yrittänyt, läppärin käyttö on vähentynyt (enimmäkseen töiden paljouden takia), plussaa kai sekin?

– kokeilla jotain ihan uutta, mennä vaikka jalkapallomatsiin. Paikkaan, jossa en ole koskaan käynyt.
– JES! Olen käynyt fudismatsissa, sain kutsun ja menin. Siellä oli paljon miehiä, myös tällaisia.

– harrastaa enemmän liikuntaa
– tämä onkin syksyn tavoite, pitää silloinkin jotain olla

– pidän kiinni tavastani sanoa aina “joo” kun tulee tilaisuuksia johonkin uuteen ja kivaan
– Olen pitänyt kiinni tästä. Ilmoittauduin myös pariin juttuun ”kiintiönaisena”, naisista kun on kuulemma pulaa.

– keksiä elämääni hyviä välitavoitteita, jotta on jotain mitä odottaa. Matkoja, konsertteja, harrastuksia, tapahtumia – juttuja joissa voi tavata uusia ihmisiä.
– näitä on ollut. Olen tavannut uusia ihmisiä, lähinnä naisia.

– opetella tekemään pataruokia
– näähän onkin talviruokia?

– pelata paljon golfia
– ai näillä keleillä???

– tehdä hyvää enemmän, liittyä johon vapaaehtoisprojektiin
– olen jo ajatuksen tasolla

– löytää intohimon eli sen oman jutun johonkin arkiseen asiaan
– kohta on loma, etsin silloin

Tätä katsoessa totean, että lähden tänään ulos. Jos ei sada, menen Mummotunneliin. Lisää itselleni yhden tavoitteen, se on tossa allaolevassa kuvassa.

Miesten ymmärtäminen vol. 3527

Oltiin baarissa vähän isommalla porukalla. Raisa oli mukana, samoin Minna ja muutama muu. Minnan mukana oli myös hänen miespuolinen kaverinsa. Mies on perheellinen ja naimisissa eli tosiaan kaveri.

Illan kuluessa, piirissämme pyörähti kaikenlaisia puolituttuja. Ja uusia tuttavuuksia. Eräskin mies halusi vain tarjota juomat koko porukallemme ja poistui paikalta sen jälkeen. Kellekään ei oikein selvinnyt miksi.

Minna löysi tanssilattialta seuraa ja näytti viihtyvän hyvin erään uuden tuttavuuden kanssa. Onpa kivaa, jos edes jotakuta onnistaa, ajattelimme. Toisissa ajatuksissa taisi olla tuo Minnan miespuolinen kaveri. Raisan kanssa huomasimme, että mies vaikuttaa selkeästi mustasukkaiselta Minnasta. Auts!

Kysyin jossain vaiheessa iltaa mieheltä asiasta. He ovat tunteneet jo pitkään ennenkuin nykyinen vaimo oli mukana kuvioissa. ”Miksi et tehnyt mitään aiemmin?”, kysyin. Mies ei ollut kuulemma uskaltanut. Ja kokee yhä Minnan olevan jotain minkä hän haluaisi. Taisin olla aika suora kun (parilla drinksulla oli osuutta asiaan) kysyin, miksi hän on nainut naisen, joka ei ole se jonka hän haluaa. Vastaus: ”Kyllä lapset voi tehdä jonkun muunkin kanssa ja nykyinen vaimo sopi tähän kuvioon, tyydyin siihen mitä sain.” Hän on yhä omien sanojensa mukaan rakastunut Minnaan. ”Kai sä tajuat ettei tällaiset tunteet kuole?”, hän totesi minulle. Jäin miettimään paljon asiaa.

a) En ole tajunnut, että miehetkin voivat jäädä koukkuun naiseen noin pahasti. Myönnän ajatelleeni miehen unohtavan, jos hän menee vihille jonkun muun kanssa. Tai deittailee toista naista.

b) Miksi miehet eivät uskalla tehdä aloitetta? Varsinkin, jos nainen on valmiiksi lähellä. Onko parempi kitua tunteineen vuosikausia kuin kokeilla kepillä jäätä?

c) Mistä nainen voi tietää miehen ajattelevan noin, jos mies ei sitä suoraan kerro? Nim. entodellakaanoleajatustenlukija

Krapulapäivän bonus) Miksi minun kohdalleni ei ole voinut osua tuollaista ”tyytyjää”? Sekin olisi parempi kuin olla ikuisesti yksin.

 

Mistä sitä rakkautta saa?

Kohta on melkein kaikki keinot kokeiltu. Tuloksia ei liene tarve eritellä, ne kun eivät ole muuttuneet sitten viime näkemän. Yleltä tosin vielä löytyi vinkki jota en ole kokeillut.

Jos täällä on muitakin rakkaudennälkäisiä, niin tässä tuohon juttuun liittyvä resepti. Ja eikun rakkausvellin keittoon… Ja illalla tyttöjen kanssa yöelämään, josko löytyis joku jolle keitellä tuota.

Rakkausvelli eli Elsuupa

½ dl ohrasuurimoita (riisisuurimoita)

2 dl kaljaa, vettä tai mehua

5-6 dl maitoa

(inkivääriä)

½ dl rusinoita

100 -150 g leipäjuustoa

1 rkl vehnäjauhoja

3 rkl vettä

½ dl siirappia

suolaa

Liota suurimoita kaljassa, mehussa tai vedessä yön yli.

Kypsennä suurimoita (inkivääriä) noin 5 minuuttia. Lisää maitoa ja jatka kypsentämistä. Kun suurimot ovat melkein kypsiä lisää vehnäjauho-vesisuurus, rusinat ja pieniksi kuutioidut leipäjuustopalaset. Kypsennä vielä 5 minuuttia.

Mausta keitto siirapilla ja suolalla. Tarkista maku.

Tarjoa rakkausvelli hiukan jäähtyneenä ja tunteet lämpiminä.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

 

Emman tavoitteet vuodelle 2015

Lauantai-ilta ja flunssa. Teetä, teeveetä ja sohvailua peiton alla. Alkaa muuten jurppia kun on viikon maannut kotona ja tuntuu, ettei tästä loppua tulekaan. Olenpa ehtinyt yksin ja yhdessä Raisan kanssa miettiä paljon tätä meidän loppukiriä. Me päätettiin yhden toisen blogin inspiroimina laatia TO DO -listat tavoitteineen alkaneelle vuodelle. (Ja tässä keskitytään puhtaan itsekkäästi tuohon päätavoitteeseen eli Haluan -osion täyttymiseen)

Haluan:

– löytää elämäni miehen, rakastua ja päätyä parisuhteeseen
– perheen, kaksi lasta
– olla hyväntuulinen ja onnellinen
– välttää naissankareihin lankeamista

Jotta saavutan, mitä haluan niin tänä vuonna aion:

– päästä treffeille, mieluusti useille
– antaa enemmän aikaa ystäville ja sosiaaliselle elämälle (ja siis vähemmän läppärille)
– kokeilla jotain ihan uutta, mennä vaikka jalkapallomatsiin. Paikkaan, jossa en ole koskaan käynyt.
– harrastaa enemmän liikuntaa
– pidän kiinni tavastani sanoa aina “joo” kun tulee tilaisuuksia johonkin uuteen ja kivaan
– keksiä elämääni hyviä välitavoitteita, jotta on jotain mitä odottaa. Matkoja, konsertteja, harrastuksia, tapahtumia – juttuja joissa voi tavata uusia ihmisiä.
– opetella tekemään pataruokia
– pelata paljon golfia
– tehdä hyvää enemmän, liittyä johon vapaaehtoisprojektiin
– löytää intohimon eli sen oman jutun johonkin arkiseen asiaan

Tarkempi toimintasuunnitelma on työn alla. Ikuisesti tätä loppukiriä ei ole tarkoitus jatkaa!