Ainakin välillä. Perhana, että on vaikea päästä treffeille. Netissä tuntuu, ettei ole mitään saumaa. Lueskelen blogeja, joissa kerrotaan kuinka tuli heti parisataa yhteydenottoa. Hyvä jos itse pääsen pariin kymmeneen. On toki eri asia olla 28 vuotta kuin 38 vuotta. Mutta ei minussa nyt niin paljon vikaa pitäisi olla? Kai?
Olen siis jo lupautunut tapaamaan useampaa eri miestä. Taitavat kaikki olla aikamoisia hannareita. Yksi ei halunnut lähettää kuvaansa. Toinen ei vastannut enää, kun ehdotin päivämääriä. Kolmannen kalenteri on lähiaikoina tosi täysi, ei nyt ehdi. Jne, jne… Minuun voi siis ottaa yhteyttä, muttei tavata. Mikäs logiikka tässä nyt on?
Kun päätimme Raisan kanssa aloittaa Loppukirin, niin kuvittelin ryhtyväni sarjadeittailijoiden kiistattomaksi kuningattareksi. Kohta laitan tuon Suomi24:n kiinni. Ja siirryn IRL -toimintaan*. Aionkin aloittaa samantien. Otan Raisan mukaan ja lähdemme baariin. Taidanpa vetäistä sen punaisen paidan ylle, josta Raisa kirjoitti jokin aika sitten. Tänään on luvassa vähintääkin iloa silmille ja korville, esiintyjinä Scandinavian Hunks ja Jean S.
Kippis sinkkuudelle!
*In real life
Loppukiri 