Lauantaina saimme viestin mieheltä:
Moikka Raisa ja Emma! Törmättiin äijäporukalla tähän pätkään, ja keskustelu kääntyikin teihin. Haluttaisiin kysyä teidän kommentteja ja mielipiteitä tästä. http://areena.yle.fi/1-2669061
Mä vastailin:
Tää on Raisa joka vastailee ja miettii, että olisipa ollut TODELLA mielenkiintoista olla mukana kuuntelemassa keskusteluitanne vaikka sitten kärpäsenä katossa 🙂
Mietin, että olen varmaan postannutkin tuosta. Katsoin videon ja herättihän se mietteitä. Nolla-aikaa mulla oli kotona lauantai-ilta, mutta yhtä hyvin voi tulla palohälytys ja palomies mies pelastaa mut ja siitä se lähtee. Toinen vaihtoehto nököttää ilta Mummotunnelissa. Ehkä mä odotan ennemmin sitä palomiestä 🙂 Mitkäs oli teidän keskustelun tulokset aiheesta?
Miten sä sen koet? Pitääkö parisuhteen sinkun olla koko ajan olla haku päällä ihmisjoukossa vai luottaa sattumaan? Entä onko Tinderissä tms roikkuminen nolla-aikaa?
Toinen mitä mietin videosta: Mikä olisi parempi sana sinkulle? Ehdotuksena tullut vapaa-sana kuulostaa siltä, ettei edes haluaisi sitoutua? Mä olen ihan mielelläni vanhapiika, vähän vitsikäs sana ja toisaalta totta, osaan kutoa sukankin 🙂
Loppukiri 
Minun ajastani ihan 24/7 näyttää pariutumisen kannalta olevan nolla-aikaa 😉 Ja nettideittailu lisäksi kaikkien muidenkin elämänalueiden osalta!
Annoin aikanaan Heli Vaaraselle tiukkaa kritiikkiä tästä loukkaavaksi kokemastani termistä. Olisin myös toivonut tällaisen termin lanseeraamisen sijaan myötätuntoa sitä ristiriitaa, jota uskon monen sinkun kokevan, eli että totta munassa sitä tietää, ettei kotoa hakemaan tulla, mutta kuinka paljon ihmisen tulee vähäisestä vapaa-ajastaan uhrata kumppanin etsinnälle ja paljonko ”saa” käyttää aikaa omien rakkaiden ja läheisten ihmisten seurassa lataamassa akkujaan? Tai kuinka paljon saa käydä muiden varhais- ja keski-ikäisten naisten kanssa itseä kiinnostavissa näyttelyissä ja kulttuuririennoissa, ja paljonko pitäisi panostaa itselle vastenmieliseen baarissakäyntiin tai yrittää tunkea itseään sisäänpäin lämpiäviin harrastuskerhoihin, jotta voisi ”tavata uusia ihmisiä”?
Lisäksi itseäni korpeaa ihan suunnattomasti kun Heli Vaaranen, entinen malli, alkaa vertailla kuinka hän omassa nuoruudessaan oli aina menossa. Just.
Hyvä vastaus! Mä olen joskus kirjoittanutkin, miten mä usein koen yökerhot itselleni vieraaksi. Toki siellä voi olla se toinenkin, joka kokee ja sattumalta kohdataan. Ennemmin kohtaan ”hänet” lauantai-illalla vaikka lenkkipolulla, vaikka se monen mielestä on nolla-aikaa. Mulle se kuitenkin on usein paljon tyydyttävämpää kuin ilta viihteellä. Joskus on kiva toki käydä, mutta se joka viikonloppuinen viihteellä olo kuului mun elämään noin 15v sitten. Lisäksi musta on tosi tylsää viettä sunnuntaipäivä ihan raatona krapulassa ja väsyneenä, kun voi tehdä jotain paljon kivampaa. Krapulassa olo kotisohvalla vasta nolla-aikaa onkin 🙂
Nyt mun sinkkuelämä on rauhallista, huolehdin toki koirista ja koirat luovat tiettyä säännöllisyyttä. Lisäksi on muita kivoja harrastuksia, ystäviä ja viihdyn ihan kotonakin. Toivon kohtaavani vastakappaleen, en sitä viihteellä jatkuvasti hiihtäjää, joka ei edes halua olla koskaan kotona ja alkoholi on iso osa viikonloppuja. Sinkkuelämää voi viettää monin tavoin. Itse olen oman tapani valinnut. Toki se neljänkympin villitys voi olla vielä edessä 🙂 Ja edelleen voin luopua ihan mielelläni sinkkuelämästä
Täysi komppi tälle! Sun sinkkuelämä kuulostaa ja toiveet kuulostaa oikein tutuilta 🙂 Toki annan baareilulle mahdollisuuden aina joskus, koska voihan se tsägä iskeä juuri sielläkin, mutta en kyllä panosta siihen mitenkään ensisijaisena kumppaninkohtaamispaikkana. Ja krapula todellakin ihan täyttä nolla-aikaa! 🙂
Mä kyllä olen samaa mieltä Heli Vaarasen kanssa siitä, että parisuhdetta kovasti haluavan kannattaisi kiinnittää huomiota nolla-ajan määrään elämässään. Sillä vaikka joskus joku on kotoa tultukin hakemaan, todennäköisyys sille on häviävän pieni.
Hyvä on kuitenkin muistaa, että esim. kotoilu on sinkulle nolla-aikaa vain parinmuodostuksen kannalta. Esim. rankan työpäivän jälkeen hengailu kotona voi olla täyden kympin aikaa oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta tarkasteltuna. Asiat täytyy kunkin laittaa omassa elämässään tärkeysjärjestykseen ja suunnitella oma ajankäyttönsä sitten sen järjestyksen pohjalta.
Olen Isla sun kanssa täysin samaa mieltä. Välillä pitää toki ladata akkuja kotona, mutta jos on yli 80 % ajasta kotona tai hengaa paikoissa joissa ei oikeastaan voi tavata ketään, on tosi vaikea löytää ketään. Omalla kohdalla voinen sanoa, että mulle taitaa myös nettideittailu olla nolla-aikaa. Se kun tuloksettomana syö senkin ajan mitä voisi tavata ihmisiä jossain 😊