Aihearkisto: Ei kategoriaa

Elämällä ei ole otsikkoa

womens-2359634_1280Emma sanoi mulle, että täällä on vielä: ”Voin todella sanoa, että tätä kannatti odottaa. Vannoutunut vanhapiika, kohtasi unelmiensa miehen. Sen pituinen se.

Tottahan se on, mutta vaikka löytää elämänsä miehen, niin parisuhteeseen vaikuttaa moni muukin tekijä. Kaikkiin ei voi itse vaikuttaa. Niinpä tässä ollaan oltu sinkkuna jo jonkun aikaa. Sitä ennen väsytetty itsensä henkisesti parisuhteen lopussa, puhuttu, mietittty ja todettu että pakko luovuttaa. Mies haki tavaransa luotani. Oven sulkeuduttua iski epäusko. Epätoivo. Itsetutkinta.

Kului hetki. Tapasin yhden miehen. Pitkän, komean, sporttisen, melkein täydellisen.  Se hymy kun kohdattiin oli uskomaton. Nautimme hetkistä, läheisyydestä, kroppani ja mieleni hyrräsi huomiosta. Tapailu, josta tiesi, ettei voi tulla mitään enempää. Epäonnistunut parisuhde unohtui hyvin samalla molemmilta. Tapailu päättyi auringon paistaessa suudelmaan aamulla. Sen pituinen se.

Näimme Unelmien miehen kanssa pari kuukautta suhteen päättymisen jälkeen. Sain samalla tavarani. En vain kyennyt hakemaan niitä aiemmin. Mies oli rentoutuneen oloinen, näytti komealta. Tuntui hassulta halata sitä ihmistä ja muisti fiiliksen, kun halattiin ekan kerran. Katsoa häntä istumassa pöydän toisella puolella.

Ei parisuhde ole unohtunut. Koin paljon hyviä hetkiä ja onnellisuutta,  hetken sain olla ”me”. En niitä hetkiä vaihtaisi pois. Sinkkuelämässä kaipaa hellyyttää, seksiä, yhdessäoloa, ”me”-fiilistä, tunnetta että nyt kuuluu joukkoon. Ja ihastumisen, rakastumisen tunne on jotain mieletöntä. Ehkä joskus taas.

Mainokset

Heila Matchmaking kokemuksia

Helluntaikin kohta kolkuttelee ovelle taas kerran. Minä en Heilasta löytänyt Heilaa, en edes treffejä ole päässyt kokeilemaan.

Olisi kiva kuulla, jos joku on onnistunut? Sinä tai kaverisi? Uskonvahvistusta kommentteihin odotellen….

Loppukiri

Aika pitkä tovi vierähti, että sain kutsun Heilan haastatteluun. Olin jo osittain ehtinyt ajatella tämän olevan menneen talven lumia. Ilmoittauduin siis jo kesällä, silloin kun postasin tänne Heilasta. Mutta viime viikolla siis Pandoran lipas aukesi ja poikkesin haastattelussa.

Hieman toki skeptisyys nosti päätään, kun jo haastattelukutsussa luki:

”Emme voi vielä tässä vaiheessa luvata, että treffikumppani löytyy Heilasta, mutta nyt olemme kuitenkin jo askeleen edempänä! 

Tapaamisen myötä saat 6 kk jäsenyyden Heilaan. Jäsenyyden aikana saatamme lähettää sinulle treffiehdotuksia, jos palveluun ilmoittautuu sinulle sopivalta vaikuttavia kumppaniehdokkaita.” 

Suora tulkintani oli: ei ole luvassa miestä, vaan jonotuspaikka. Mahdollisuus. 49 euron hintaan. Ilman tyytyväisyystakuuta, kuten eräs ystäväni asian ilmaisi kuullessaan tästä.

Itse haastattelu oli Espoossa ja otin töistä ylityövapaata iltapäiväksi. HIukan jännitti, mutta tein päätöksen yrittää olla rento ja rehellinen. Miten muuten voisin aidosti kertoa sen mitä toivon löytäväni. VIime viikolla näin somessa kuvan jostain seminaarista nimittäin ja sen pohjalta päätin tämän. Mitä ihmiset…

View original post 126 more words

Joskus kannattaa odottaa?

imageKun ihan hyvä ei riitä ja mikään ei tunnu miltään, kun on ennemmin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Sammakoita oli suudeltu urakalla ja prinssi oli totaalisen hukassa. Muutama pitkän linjan sinkku oli löysi kumppanin ja mietin, että ihmeitähän voi toki tapahtua.

Sitten on se yksi Tinder-klik joka muuttii koko elämän. Luotin intuitioon ( okei, en luottanut, mutta…)  ja annoin mennä. Tämä suhde alkoi vahvasti, ekat treffit todella kesti, eikä ne tavallaan ole loppuneetkaan. Töissä tosin tarvitsee välillä käydä. En ole ikinä tajunnut, että suhde voi olla näin helppo ja silti kaikki toimia niin hyvin. Ei tarvitse miettiä mitä toinen miettii ja tykkääkö se,  kaikki menee niin helposti ja luonnostaan.Voin todella sanoa, että tätä kannatti odottaa. Vannoutunut vanhapiika, kohtasi unelmiensa miehen. Sen pituinen se.

Meitä ei ole unohdettu :)

imageKävin pitkästä aikaa katsomassa blogia tänään. Onneksi istuin tukevasti tuolilla. Vaikka blogissa ei mitään tapahdu, niin kävijöitä riittää. 600 000 lukukertaa on ylittynyt. Ihan hurja määrä!

Kävin myös lukemassa noita meidän blogissa olevia blogeja. Pari taitaa olla aktiivisia ( up to date ja sitten Henriikan blogi). Ehkä muut ovat pariutuneet tai löytäneet elämän 🙂 Ja saa toki kertoa, jos on suositella hyviä sinkkublogeja.
Ei mulla muuta. Kevättä odottaen

 

Se meni jo :)

Nimittäin joulu! Mulle se ei ole edelleenkään vuoden odotetuin juttu, lapseton sinkku kun olen edelleen.Nyt arki kutsuu ja aurinkokin paistaa taas.

10296612_776901935653274_3258955885513086985_nJoulu oli kaikesta huolimatta mielenkiintoinen. Mulla on meinaan nelikymppisen naisen asenne, joka on varmaan kuin kolmivuotiaalla uhmaiässä ( vaikken toki mitään lapsista tiedäkään): mä teen just mitä haluan.

Niinpä jouluna olin baarissa parilla- koska mä voin 🙂 Lisäksi treffasin varsin mielenkiintoisen miehen. Koska mä voin. Ja luin romaaneja sohvalla, ulkoilin, herkuttelin. Mut sitä toki tekivät kaikki muutkin.
Olisin toki voinut surkutella elämääni yksin kotona tai lapsettomana sinkkuna suvun parissa, mutta miksi ihmeessä kun voi tehdä muutakin?
Oon huomannut, miten mun oma asenne on muuttunut. Olen kasvanut itsevarmaksi naiseksi, joka tekee mitä huvittaa. Mä en jaksa häpeillä enää sitä, että olen se ikisinkku, en ole ollut koskaan naimisissa ja mulla ei ole lapsia. Mä olen se mikä olen-tuomitse rauhassa, jos se elämääsi helpottaa. En säästä eläkettä varten vaan elän tässä ja nyt.
Ensi vuosi? Innolla odotan, lupaukset on jo heitetty kehään. Ja kyllä- tässä työpäivän lomassa on luettu kaikki vuosihoroskoopit 🙂

Loppukiri tälle vuodelle on edessä- enää muutama päivä ja adios 2016!

Rakkauden voima

road-363265_640Kerään motivaatioita juoksulenkille. Mietin jo eilen, että tänään haen kassillisen pääsiäismunia. Mietin asiaa aamulla uudelleen ja päädyin tekemään raakasuklaata superfoodeilla. ( Maca muuten auttaa miehiäkin 🙂 )
Laitoin Spotifyn päälle ja musiikin luokituksella” Ei ole kiire mihinkään”Kuuntelin musiikkia ja fiilistelin sanoja. Osui ja upposi:

Tuomari Nurmio – Rakkauden voima ( postin kertosäkeitä joukosta)

Ei rakkautta saa,
jos vain odottaa.
Uskoo ja toivoo vaan,
et kai se saapuu aikanaan.

Ei rakkautta saa,
jos vain odottaa,
ainoaa oikeaa
prinssiä tai prinsessaa.

Sanokoon sun mutsis mitä vaan,
sitä oikeaa,
ei kenties olekaan.
Hän on vain huolissaan
ja koittaa varoittaa,
rakkaus on vaarallista, se voi haavoittaa.

Rakkaus pyörittää maailmaa,
eikä mikään voi sitä vastustaa,
se tulee ja menee taas menojaan,
ei sen varaan voi linnaa rakentaa.

Monta kertaa
sydän särkyä saa,
mutta se oppii sen,
että rakkauden
voima voi myös haavat parantaa,
jos siihen uskaltaa
luottaa uudestaan.

Ei rakkautta saa,
jos vain odottaa.
Ei rakkautta saa,
jos jää odottamaan.

Katsotaan, jos tuolla olisi muitakin juoksuintoisia auringonsäteistä huumaantuneena. Vielä on pääsiäistä jäljellä 🙂

Ystävällisyyden dilemmako?

Haluaisin niin kirjoittaa tähän, että olen tavannut jonkun ihanan miehen. Mutta kun en ole. Ikävä kyllä. Sen sijaan olen saanut tänä vuonna yllättävän monta ehdotusta, joita en odottanut enkä toivonut.

Alkuvuoden kokemusten lisäksi eräs mies oli bongannut kuvani Facebookista ja ehdotti treffejä. Mutta perui ne, koska ei enää itse halua lapsia. Hän kysyi asiaa suoraan viestissään ja minä vastasin, että yhä toivoisin lapsia ja perheen. Miehellä oli jo monta lasta ja hän totesi, ettei meidän sitten kannata tavatakaan. Heippa sitten vaan!

Sen jälkeen oltiin isommalla porukalla viikonlopun laskettelureissulla. Kaverini miehen veli oli lähtenyt mukaan myös. Olen tavannut hänet ennenkin monia kertoja ja meillä on myös yhteinen kummipoika. Hän kuuluu kategoriaan ikisinkku, en ole koskaan nähnyt häntä naisen kanssa. Hänen kohdallaan minun viisarini ei värähdä millään lailla. Eikä hänkään ole koskaan ennen osoittanut mitään mielenkiintoa minua kohtaan. Ehkä häneen on iskenyt epätoivo tai pari siideriä liikaa… Mutta päädyin erittäin outoon hetkeen hänen kanssaan.

Meillä oli iso 10 hengen vuokramökki ja sain tuurilla oman huoneen. Kun oli petaamassa sänkyäni, niin tuo mies ilmestyi huoneeseeni auttamaan. Onpa kiva juttu, ajattelin siinä vaiheessa. Kun mies haali kaapista toisen setin peittoa ja tyynyä, ihmettelin. ”Kyllä sitä pitää tuplat olla”, vastasi mies. Niinpä kai, mutisin itsekseni katsellessani kun hän lähti hakemaan toisen setin pussilakanoita.

Kun tulin yöllä keittiöstä, löysin miehen huoneestani. Odottamasta minua. Ilman paitaa. Farkkuja hän ei ollut vielä ehtinyt riisua. Voi luoja! Olinhan jo nähnyt hänet saunan jälkeen alasti. Mitäpä sitä pyyhettä käyttäisikään… Nappasin hammasharjani ja viuhahdin salaman lailla vessaan. Miettimään, miten saan tuon humalaisen miehen siirtymään mihin tahansa muualle kuin minun parillisille lakanoilleni. Tähän en todellakaan ollut varautunut.girl-504315_640
Kävipä minulla tuuri, kun tulin ulos pakoreissultani. Ystäväni kertoi juuri miehelle, että hän on menossa väärään huoneeseen. Ja osoitti miehelle toista huonetta, taluttaen hänet ulos minun huoneestani. Livahdin heidän ohitseen, toivotin hyvät yöt ja laitoin oven kiinni. Mietin pitkään olinko taas ollut liian ystävällinen hänelle ja hän tulkitsi sen kiinnostukseksi? Mies on yhtä flirtti kuin rautakanki, joten mitään huumoripitoistakaan vink vink -meininkiä minun osaltani ei taatusti ollut. Ainoa syy minkä keksin, on se, että keskustelin hänen kanssaan kahdestaan puolen tunnin verran alkuillasta.

Jos jollain on hyviä, uusia näkökulmia siihen, miksi nainen saa aivan väärät miehet innostumaan, niin olkaa hyvä ja kommentoikaa! Se tuntuu olevan minulla tämän hetken teema ja näitä kohtaamisia ei enempää ole tilauksessa…