Mähän siis en ole mustasukkainen. Mutta mulla on tosi vilkas mielikuvitus. Ja kun siihen lisää tosi sateisen sunnuntain, kun on laiska fiilis ja aikaa pohtia… Joskus todella huono yhdistelmä! Kuten silloin, kun tietää Lotto-miehen olleen juhlimassa ja siitä ei kuulu mitään puoleenpäivään mennessä. Yöllä vielä viestitteli, mutta nyt on tosi hiljaista. Se on vieläpä aamuvirkku ja ei aamuun asti juhlivaa tyyppiä. Laitoin viestiä aamulla ja ei ole tullut vastausta.
Olen käynyt kymmenen kertaa varmistamassa, että puhelimessa on äänet ja että viestiä ei ole tullut. Ehkä puhelin on vaan hukassa? Ehkä akku on loppu? Miks mä oon taas niin epävarma? Olen näitä pohtinut aiemminkin: Miksi on niin vaikea luottaa. Musta molemmilla pitää olla vapaus mennä ja pitää luottaa toiseen. Olin minäkin eilen juhlimassa ja osasin käyttäytyä. Pieni epävarmuus kertoo myös toki sen, ettei toinen ole yhdentekevä. Ja että toinen kiinnostaa myös muita… Miten vaikeaa onkaan niillä ihmisillä, jotka ovat sairaalloisen mustasukkaisia? Mulla nää mustat sukat on sentään tosi pienet ja harvoin jalassa. Eiköhän ne katoa, kun tästä suhteesta tulee varmuus. Varmuus siitä, että toinen välittää.
ps. Kello oli 12 kun tätä kirjoitin. Puhelin piippasi yhden maissa. Aikamoinen tilannenopeus sohvalta ylös puhelin luo. Jes, Lotto-mies ja viestin mukaan kaikki kunnossa.
Loppukiri 